Näin viimeyönä unta kaupasta. Se oli kyllä vähän eri näköinen ja jotain mystistä romua oli kertynyt joka nurkkaan. Oltiin sitten päätetty, että nyt ne kaikki romut lähtee pois, että niitä ei enää katsella. Laitettiin kauppaa siis uuteen uskoon. Sääli etten nähnyt lopputulosta, koska heräsin kesken kaiken.
[ 10:55 ]
Postilaatikolla oli yhtä sun toista. Sille toisellekin firmalle oli.
Kaupalla valot päälle, tavaroita pöydälle, lappu, jossa muistuteltiin näyteikkunoiden uusimisesta. (Jep.. olenhan minä sitä miettinyt välistä, mutta kun on powerit pois, niin sinä ei paljoa luovasti suunnitella.. Jännittävin yksityiskohta oli maininta, että koulussa on minulle tämä kahden viikon välein näyteikkunan uusinta opetettu.. Missä koulussa? En minä mistään kauppakoulusta ole tullut.. Hmm hmm...)
Kassa kuntoon.
[ 11:00 ]
Ovet auki ja kukkanen pihalle.
Kaupalla oli vaihdeltu asioiden paikkoja. Sitäkin pitäisi kyllä muutenkin tehdä. Jotenkin koko kaupan yleisjärjestystäkin pitäisi vähän vaihdella. Kun jaksaisi miettiä ja pohtia, mikä olisi hyvä ja minne.. Huoh..
[ 11:05 ]
Sähköpostissa oli pari postia.
Joskos sitten hoitaisi päiväkassatositteet alta pois.
[ 11:20-13:35 ]
Huh huh, olipas siinä taas rupeama.
Tänne tuli luokallinen porukkaa ja kollega hoiti esittelyä ja puhetta sillä välin, kun minä pidin huolen asiakkaista ja koitin vähän vahtia, ettei mitään varasteta.
Ja yksi asiakas siinä välissä kävikin. Kyseli vauvankantoliinoja ja näytin meidän pari liinaa ja tulostin vielä oikein erikseen ohjeet, mitkä löysin nopeasti googlettamalla. Jäi kuitenkin empimään, otti ohjeet ja sanoi harkitsevansa vielä, kun siis ei kuulemma itselleen ollut ostamassa, vaan lahjaksi.
Tuli seuraava ryhmä oppilaita ja sama kuvio oli.
Yksi asiakas tuli kurkkaamaan, muttei uskaltanut kuitenkaan tulla kauppaan, kun oli täynnä oppilaita.
Lopulta kun kauppa sitten tyhjeni, pääsin vihdoinkin syömään leipää välipalaksi. Vielä pitäisi kai uskaltaa livistää syömään ihan ruokaakin. Jos vaikka kaupungintalolla kävisi.
Kollegan kanssa siinä sitten laitettiin paikkoja kuntoon ja juteltiin. Sitten kun hän meni jatkamaan matkaansa, niin kauppaan tuli asiakas ja kyseli batiikkihuiveista. (Kiitos äiti siitä huivi-ideasta! Nyt se maksaa itsensä vihdoinkin takaisin!) Näin hänen mukaansa sitten yksi lähti.
[ 13:45 ]
Jaa'a, uskallankohan nyt mennä käymään siellä kaupungintalolla syömässä. Onkohan siellä vielä tiski auki, kun kello on jo lähemmäs kaksi..
Nopean vilkaisun jälkeen totesin, että paikka on auki toki, mutta tyyris kuin mikä! Ehkä se pitää vain mennä sitten käymään jossain kaupassa hakemassa jotain, koska kahdella tomaatti-juustoruisleivällä ei pitkälle pötkitä.
[ 14:40 ]
Lähdin kaupalta hakemaan jotain syötävää. Kun tulin takaisin (n. 15:00), ikkunoilla oli asiakas kurkkimassa ja tuli perästä sisään. Kyseli silkkihuivien värivaihtoehtoja. Siinä sitten ulkovaatteet niskassa esittelin meidän hyllyjen tarjonnat. Mieluisaa ei kuitenkaan sitten löytynyt. Päätti sitten vielä muutenkin kierrellä ja menin sillä aikaa riisumaan työpöydän taakse takit ym. Asiakas tuumaili sitten lopulta, että pitäisi tulla vielä paremmalla ajalla uudestaan, että täällä on kaikkea aivan ihanaa tarjolla. Korttejakin ihasteli vielä lisää, vaikka oli jo poistumassa ovesta.
[ 16:45 ]
Tuli asiakas, joka kyseli Zanzibar makukahvia. Meillä ei tietenkään ole tällä hetkellä yhtään hyllyssä.. Tarkoitus olisi sitä(kin) tilata. Katseli vielä ympäriinsä ja ihasteli riippumattoa.
Nii'in, tilata pitäisi yhtä ja toista, mutta niin haulikolla ammuttuna joka paikasta, ettei hommassa ole mitään järkeä!
[ 18:00 ]
Superhiljainen loppupäivä päättyi ja ovi meni sulki. Kukan kastelin jopa tänään! Muistin! Kassa laskettu ja homma hanskassa. Aika karata kotiin!
Piia the kauppias, kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti