[ 10:55 ]
Helposti ehdin kaupalle ajoissa. Vaikka ensin pohdinkin, että nyt taitaa mennä tiukaksi.
[ 11:00 ]
asd
[ 11:10 ]
Tulipa ensimmäinen asiakas, tai siis asiakaspariskunta. Katselivat kovin riipputuolia ja -mattoa. Voima-lehtikin lähti mukaan. Kiertelivät pitkin kauppaa ja supisivat keskenään. Hyrrääkin tuli kokeiltua. Teehyllyltä löytyi lopulta miellyttävä maku ja ottivat sieltä paketin. Kahvejakin tuli tutkittua, mutta mikään ei sitten kuitenkaan ilmeisesti huudellut tarpeeksi, että "OSTA MINUT!". Ennen kuin lähtivät, sanoivat, että tulevat varmaan vielä toistamiseen. Näyteikkunan edessä kuulin toisen sanovan: "Katso nyt tota." ja osoittavan riippukeinua. Ilmeisesti se puhutteli, mutta oli edelleen vielä harkinnan alla.
[ 11:45 ]
Tuli iäkkäämpi asiakas ja toi mukanaan meidän yhden nahkalaukun. Sanoi, ettei ole sitä paljoa käyttänyt ja se oli ratkennut saumoistaan. No todella siistiltähän se näytti, ettei todellakaan sitä ole paljoa käytetty. Ja sauma oli selkeästi ratkennut ihan siististi. Kuittia kysyin, muttei asiakas siitä osannut sanoa. Päädyin sitten tuumaamaan, että hänen kannattaisi palata kolmen jälkeen, kun minua osaavampi kollega tulee paikalle, että hän osaa kyllä ratkaista tämän ongelman. Oma ohjeistus kun kuitenkin on, etten saisi tehdä vaihtoa tai ottaa palautusta ilman kuittia.
Asiakas tuumasi, että voisihan sen laukun toki korjatakin, muttei hän aio viedä sitä sille suutarille, minne oli kenkänsä vienyt, että tämä oli kuulemma ne pilannut. Hyvinkin harmillista tuommoinen. Mietin itsekseni, että voisinhan itse sen käsin korjata, mutta tiedä sitten, osaisinko kuitenkaan ihan kaikkea.
Lähes tämän perästä oli tullut toinen asiakas, joka oli tutkimassa olkalaukkuja. Pääsin palvelemaan häntä ja tämä kysyi, että oliko sellaista laukkua, missä olisi kaksi luukkua. Sanoin, ettei näissä pienemmissä ollut ja että jos toisaalta kaipasi nimenomaa pienempää laukkua, niin meillä oli tuolla vielä semmoisia pieniä pussukoita. Ei ne kuitenkaan ajaneet hänen ajattelemaansa asiaa ja tuumasi, että sinne pitäisi mahtua silmälasit ja kännykkä.
Ehdotin sitten, että hän ostaisi silmälaseilleen kotelon ja sen laittaisi sitten sinne olkalaukkuun kännykän kanssa. Asiakas mietti asiaa, muttei ilmeisesti siihenkään ollut aivan tyytyväinen. Tyhjin käsin hän joutui kaupalta lopulta lähtemään.
[ 12:10 ]
Voi kun nyt käy runsaasti asiakkaita. Jälleen tuli yksi ja hän pesupulveria kyseli. Luuli että ollaan lopetettu sen myynti, kun ei saippuahylly löytynyt tutulta paikalta. Näytin missä meidän hylly on ja sanoin, että kyllä vielä täältä löytyy, että ei hätää. Ihmetteli valmista pakettia, että onko vartavasten pulverille ostettu ja sanoin, että on kyllä ihan uusiokäytetty isompi Flora-paketti. Asiakas nauroi, ettei ole nähnyt ennen, niin hämmentyi, mutta että hänestä oli hyvä juttu, että uusiokäytetään. Harmitteli, ettei ollut omaa purkkia ottanut mukaansa.
Teehyllyltä löytyi mustaa irtoteetä ja alempaa suklaalevy. Näillä meinasi pärjätä ja löin kassaan, kun sitten hän keksikin että kortin vielä voisi ostaa, ettei ollutkaan aivan tyytyväinen korttiin, jonka oli aiemmin jo ostanut muualta. Tähän väliin tuli toinen asiakas kaupalle (!!!) ja kävi hakemassa paketin sokeria. Minulla oli siinä edellisen asiakkaan ostokset iskettynä koneeseen ja kysyin, että saisiko hän katsottua kortit ja asiakas sanoi pärjäävänsä. Tarkoitin kyllä, että saisiko nopeasti katsottua, että hän pääsisi maksamaan omansa, mutta asiakas sitten tuumasi, että senkus lyön sinne vielä yhden kortin ja että hän vain valitsee tässä ensin. Noh, sitten löin kassaan, että asiakas olisi maksanut tasarahalla ja otin kuitin odottamaan viereen. Otin taas toisen asiakkaan sokeripaketti ostoksen siihen väliin sitten ja päästin hänet jatkamaan omaa matkaansa.
Sattuipa sitten tämän ensin tulleen asiakkaan kanssa mukavasti, että hänellä sattui olemaan tasaraha ostoksilleen ja ei tarvinnut miettiä sen enempää, paljonko tarvitsisi antaa takaisin tai mitään. Ennen kaikkea, kuitti täsmäsi.
Oikeaoppisesti olisi vain pitänyt peruuttaa kaikki edelliset ostokset, ottaa se sokeri siitä välistä ja iskeä ne ensimmäiset uudelleen sisään. Mutta kävihän se näinkin.
[ 12:40 ]
Aviomies tuli pyörähtämään lenkkinsä oheella. Jee! Pyysi paperia, että voi niistää nenänsä. Juteltiin siinä niitä näitä hetken, ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa.
[ 12:45 ]
Tuli asiakas oikein reippaalla tahdilla sisään ja sanoi että hänen nimellään täällä pitäisi olla varattuna sellaisia ja sellaisia kukkasia. Hymyilin leveästi ja osoitin kaupan oikealle puolelle ja sanoin, että hän varmaankin oli matkalla siihen viereiseen liikkeeseen, joka oli varsinainen kukkakauppa. Asiakas naurahti ja sanoi, että näinhän asia on ja kiitti ja kiisi seuraavalle ovelle.
[ 13:00 ]
Jälleen asiakas. Osti kortin ja suklaalevyn. Lahjaksi oli menossa.
[ 13:25 ]
Niin, jos vaikka lounasta koittaisi mutustaa tässä välissä. He he he.
[ 13:50 ]
Tuli jälleen asiakas ja kyseli käsirasvaa. Sanoin, että meillä on vielä niitä hänen kaipaamiaan purkkeja jäljellä. Osti sitten viimeisen laventelin ja toisen sitä appelsiinia. Kuulemma oli todella hyvä.
[ 14:20 ]
Tulipa tuttu asiakas. Nyt kovin nuhainen ja varoitteli ja sanoi, että toivoo, ettei tartuta minua, mutta että kyseessä on luultavasti vain allergiasta johtuvaa vuotoa. Ihmetteli, oliko saippuahylly kadonnut ja näytin, minne olimme sen siirtäneet. Kysyi, oliko sellaista saippuaa, mihin ei olisi merkattu hintaa. Olihan toki ja lopulta vielä sai valittua kaipaamansa tuoksuisen. Sittemmin katsoi korttihyllystä kortin ja sanoi, ettei sittenkään osta sitä saippuaa tällä kertaa, vaan ostaa mielummin sen kortin. Eipä siinä mitään, kyllähän tämä käy. Toivottelin pikaisia parantumisia, ennen kuin poistui omille teilleen. Saippuan vein takaisin hyllyyn ja mielessäni harmittelin niitä hintoja, mitkä on kirjoitettu kuulakärkikynällä, niin ettei niitä saa edes kumitettua pois..
[ 14:35 ]
Tuli asiakas, jonka kaveri ilmeisesti jäi ulos. Oli hieman epäselvää, oliko hän alunperin Hollannista vaiko Briteistä, mutta puhui todella hyvää suomenkieltä kyllä! Kertoi, ettei hänen kaverinsa välitä tulla, kun höpöttää kuulemma ihan liikaa. Nauroin, ettei puheleminen ole lainkaan pahasta. Sanoi, että meidän tuotteet ovat paljon halvempia verrattuna Britanniassa hänen näkemiinsä hintoihin. Päätyi kuitenkin ostamaan levyn suklaata ja kolmet kookosnapit. Pyysi sitten kaverinsakin sisälle ja näytti hänelle jotain. Englanniksi he ainakin keskenään puhuivat ja oli vähintäänkin yhtä virheettömän kuuloista kuin aiemmin puhumansa suomenkieli. (Jänniä havaintoja minulla.) Kyseli myös, oliko hänellä käteistä, jolla voisi maksaa ja kysyivät myös reittiä lähimmälle pankkiautomaatille. Käteistä löytyi kyllä ja jopa ihan omasta takaa, kun eihän ostoksia ollut sinänsä paljoa mitään. Kiittelivät ja lähtivät automaatteja kohden.
[ 14:50 ]
Jos vaikka tähän väliin vielä tiskaisi, ennen kuin karkaan lomille.
[ 15:00 ]
Valmiina karkaamaan heti kun vuoron vaihtaja vain saapuu paikalle. Viikonloppu odottaa! Wohoo!
Piia the kauppias, kuittaa!
perjantai 30. toukokuuta 2014
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Vieläkin on maanantai -fiilis
WARNING! Lisään kuvia tänään myöhemmin! Tule kurkkaamaan uudestaan!
[ 10:55 ]
Aamukriisin jälkeen olin kevyesti myöhässä, mutta ehdinpäs kaupalle kutakuinkin ajoissa. Harjoittelijan kanssa iskettiin kassa kuntoon ja alettiin pohtimaan, mitä me oikein työnnetään roikkumaan meidän telineeseen. Sotasuunnitelma kuitenkin oli, että jotain uutta pitää laittaa.
[ 11:10 ]
Tulipa asiakas, paitsi että meidän ovi oli vieläkin lukossa, vaikka kisumatto ja kukkanen oli ulkona. HUPS! Oltiin niin sen telineen sisällön suunnittelun kimpussa, että ihan unohdettiin. Noh, päästettiin asiakas sisälle ja asiakas kertoi haluavansa ostaa lahjakortin, mutta että ensin katselisi, että mitä oikein keksisi suunnilleen yhteissummaksi. Oli menossa ihan lahjaksi ylioppilaalle. Lopulta summa olikin melko selvä ja tehtiin oikein hieno lahjakortti, kortteineen ja kirjekuorineen. (Ehkä parasta, että asiakas otti ihanan vihreän kirjekuoren, mistä itse henkilökohtaisesti pidin suuresti!)
[ 11:50 ]
Saimme vihdoinkin meidän telineen valmiiksi hintalappuineen ja veimme senkin ulos. Tällä kertaa ihan piirun verran eri kohtaan, koska sade olisi todella ikävä, jos se pääsisi käsiksi meidän tuotteisiin.
[ 12:00 ]
LOUNASTA! KUOLON NÄLKÄÄN!!
[ 12:45 ]
Kollega tuli pyörähtämään ja hakemaan nyt listat. Käytiin niitä vähän läpi ja muita mysteeritavaroita. Alkaa olla hommat selvät ja saadaan asioita taas eteen päin. Jee!
[ 14:30 ]
Tuli asiakas, joka halusi ostaa opettajalle lahjan. Ei halunnut ostaa taas suklaata, eikä osannut sanoa, juoko kahvia vaiko teetä, niin kyseli sitten vähän kasseista ja laukuista. Kauppakassit näytin ja samoin meidän isomman laukku/kassi-hyllyn. Lopulta päätyi ihastumaan pieneen pussukkaan ja osti pillin siihen kaveriksi. Sitten sanoi, että olisi vielä kolme vetäjää myös, joille pitäisi kanssa jotain keksiä. Nyt sitten taas nenä kääntyi kuitenkin suklaahyllyjen puoleen. Lopulta löytyi sopivat kolme erilaista levyä. Näillä olikin sitten hyvä jatkaa matkaa.
[ 14:45 ]
Asiakas tuli sisään ja tuumasi, että opettajalle tarvitsisi keksiä lahja. Sanoinkin juuri hetki sitten harjoittelijalle, että nyt onkin varmaan juuri sellainen kausi, että ihmiset ostaa lakkiaisiin ja opettajille lahjoja. Ja koska ollaan vähän erilainen kauppa, niin täältä voi saada vähän toisenlaista tavaraa, kuin mitä ehkä normaalisti tulee annettua.
Harjoittelija hoitikin tämän asiakkaan mallikkaasti. Osti kuulemma pussukan ja kolmet suklaapatukat.
[ 15:00 ]
Tulipa tuttu asiakas. Kyseli näyteikkunan tyynystä ja sanoin, että se on lähinnä siis päälliset, mitä me myydään. Satulatuoliin kyseli päällistä, muttei meillä kyllä semmoisia ole. Sitten teetä meinasi tulla ostamaan ja sitten kuitenkin sanoi, että tykkäsi siitä kahvista, mitä oli aiemmin ostanut. Sanoin, että meillä onkin se nyt oikein supertarjouksessa, että senkus ostaa pois vain vaikka parikin pussia. No näinpä hän sitten päättikin tehdä. Jäätiin sitten vielä siihen jutustelemaan, ennen kuin hän lähti matto-ostoksille Nummelan suuntaan.
[ 15:15 ]
Jee! Tuli taas asiakas! Suklaata kovin tuli kuulemma ostamaan, mutta että katselee vähän muutakin. Huikkasin (koska olin jälleen pökkinyt harjoittelijan hoitamaan tilanteen) että meillä on maistiaisia uusista suklaista, että niitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Asiakas sitten kyseli, että mitäs niissä nyt sitten on ja parhaani mukaan pyrin kuvailemaan. Sitten jätin taas vastuun harjoittelijan harteille. Lopulta pienen sähläämisen ja hämmennyksen jälkeen kassakoneen kanssa, asiakkaalle saatiin myytyä 6 levyä suklaata.
[ 15:35 ]
Meni jännäksi vessassa käyminen, kun oli valo palanut. Ei muuta kuin kynttilä kehiin. Meinasin jo, että pitäisi käydä kaupasta hakemassa uusi, mutta eipä sitten tarvinnutkaan, kun löysin laatikosta vielä yhden ehjän lampun. Mutta sen jälkeen kyllä joudutaan käymään hakemassa uusi kaupan puolelta.
[ 16:50 ]
Koska ihana harjoittelijani stressaa jo nyt, että myöhästyn tapaamisestani, niin sovittiin, että lähden nyt vähän aikaisemmin. Jätän avaimet ja kaupan harjoittelijan hellään huomaan. Kyllä hän varmasti pärjää!
Piia the kauppias, kuittaa!
[ 10:55 ]
Aamukriisin jälkeen olin kevyesti myöhässä, mutta ehdinpäs kaupalle kutakuinkin ajoissa. Harjoittelijan kanssa iskettiin kassa kuntoon ja alettiin pohtimaan, mitä me oikein työnnetään roikkumaan meidän telineeseen. Sotasuunnitelma kuitenkin oli, että jotain uutta pitää laittaa.
[ 11:10 ]
Tulipa asiakas, paitsi että meidän ovi oli vieläkin lukossa, vaikka kisumatto ja kukkanen oli ulkona. HUPS! Oltiin niin sen telineen sisällön suunnittelun kimpussa, että ihan unohdettiin. Noh, päästettiin asiakas sisälle ja asiakas kertoi haluavansa ostaa lahjakortin, mutta että ensin katselisi, että mitä oikein keksisi suunnilleen yhteissummaksi. Oli menossa ihan lahjaksi ylioppilaalle. Lopulta summa olikin melko selvä ja tehtiin oikein hieno lahjakortti, kortteineen ja kirjekuorineen. (Ehkä parasta, että asiakas otti ihanan vihreän kirjekuoren, mistä itse henkilökohtaisesti pidin suuresti!)
[ 11:50 ]
Saimme vihdoinkin meidän telineen valmiiksi hintalappuineen ja veimme senkin ulos. Tällä kertaa ihan piirun verran eri kohtaan, koska sade olisi todella ikävä, jos se pääsisi käsiksi meidän tuotteisiin.
[ 12:00 ]
LOUNASTA! KUOLON NÄLKÄÄN!!
[ 12:45 ]
Kollega tuli pyörähtämään ja hakemaan nyt listat. Käytiin niitä vähän läpi ja muita mysteeritavaroita. Alkaa olla hommat selvät ja saadaan asioita taas eteen päin. Jee!
[ 14:30 ]
Tuli asiakas, joka halusi ostaa opettajalle lahjan. Ei halunnut ostaa taas suklaata, eikä osannut sanoa, juoko kahvia vaiko teetä, niin kyseli sitten vähän kasseista ja laukuista. Kauppakassit näytin ja samoin meidän isomman laukku/kassi-hyllyn. Lopulta päätyi ihastumaan pieneen pussukkaan ja osti pillin siihen kaveriksi. Sitten sanoi, että olisi vielä kolme vetäjää myös, joille pitäisi kanssa jotain keksiä. Nyt sitten taas nenä kääntyi kuitenkin suklaahyllyjen puoleen. Lopulta löytyi sopivat kolme erilaista levyä. Näillä olikin sitten hyvä jatkaa matkaa.
[ 14:45 ]
Asiakas tuli sisään ja tuumasi, että opettajalle tarvitsisi keksiä lahja. Sanoinkin juuri hetki sitten harjoittelijalle, että nyt onkin varmaan juuri sellainen kausi, että ihmiset ostaa lakkiaisiin ja opettajille lahjoja. Ja koska ollaan vähän erilainen kauppa, niin täältä voi saada vähän toisenlaista tavaraa, kuin mitä ehkä normaalisti tulee annettua.
Harjoittelija hoitikin tämän asiakkaan mallikkaasti. Osti kuulemma pussukan ja kolmet suklaapatukat.
[ 15:00 ]
Tulipa tuttu asiakas. Kyseli näyteikkunan tyynystä ja sanoin, että se on lähinnä siis päälliset, mitä me myydään. Satulatuoliin kyseli päällistä, muttei meillä kyllä semmoisia ole. Sitten teetä meinasi tulla ostamaan ja sitten kuitenkin sanoi, että tykkäsi siitä kahvista, mitä oli aiemmin ostanut. Sanoin, että meillä onkin se nyt oikein supertarjouksessa, että senkus ostaa pois vain vaikka parikin pussia. No näinpä hän sitten päättikin tehdä. Jäätiin sitten vielä siihen jutustelemaan, ennen kuin hän lähti matto-ostoksille Nummelan suuntaan.
[ 15:15 ]
Jee! Tuli taas asiakas! Suklaata kovin tuli kuulemma ostamaan, mutta että katselee vähän muutakin. Huikkasin (koska olin jälleen pökkinyt harjoittelijan hoitamaan tilanteen) että meillä on maistiaisia uusista suklaista, että niitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Asiakas sitten kyseli, että mitäs niissä nyt sitten on ja parhaani mukaan pyrin kuvailemaan. Sitten jätin taas vastuun harjoittelijan harteille. Lopulta pienen sähläämisen ja hämmennyksen jälkeen kassakoneen kanssa, asiakkaalle saatiin myytyä 6 levyä suklaata.
[ 15:35 ]
Meni jännäksi vessassa käyminen, kun oli valo palanut. Ei muuta kuin kynttilä kehiin. Meinasin jo, että pitäisi käydä kaupasta hakemassa uusi, mutta eipä sitten tarvinnutkaan, kun löysin laatikosta vielä yhden ehjän lampun. Mutta sen jälkeen kyllä joudutaan käymään hakemassa uusi kaupan puolelta.
[ 16:50 ]
Koska ihana harjoittelijani stressaa jo nyt, että myöhästyn tapaamisestani, niin sovittiin, että lähden nyt vähän aikaisemmin. Jätän avaimet ja kaupan harjoittelijan hellään huomaan. Kyllä hän varmasti pärjää!
Piia the kauppias, kuittaa!
tiistai 27. toukokuuta 2014
Ihan semmoin maanantai-fiilis, vaikka hyvin menee
[ 10:55 ]
HUA! Ajoissa! Harjoittelija oli ovella odottelemassa jo, että pääsisi sisään. Kassaa kuntoon, päivän kevyttä suunnitelmaa.
[ 11:00 ]
Kauppa auki, valot päälle. Kisumatto pihalle, kukkasen ja näytetelineen kanssa.
[ 11:25 ]
Paperihommat ovat kasaantuneet ja voisi hoitaa ne tässä välissä vihdoinkin alta pois.
[ 11:45 ]
Alettiin sitten käymään läpi loppuja tavaroita. Puuh lääh!
[ 12:05 ]
Tuli päivän ensimmäinen asiakas ja shamppoota kaipasi. Hämmentyi hieman, kun ei ollutkaan sillä paikalla, mihin oli tottunut. Löytyi sitten mukava sopiva shamppoo laatu. Omalla pullolla oli liikenteessä, niin olikin mistä valita.
[ 12:10 ]
No, nyt kun shamppoon oston vauhtiin päästiin, niin harjoittelijakin osti itselleen shamppoota.
[ 12:35 ]
Lounastauko!
[ 12:55 ]
Tuli mukava asiakas katselemaan että mitäs täällä meillä on, niin että voi sitten ohjata ihmisiä omalta kaupaltaan tänne, mikäli kaipaavat jotain, mitä heillä itsellään ei ole. Hyvin huomaavaista! Osti pikakahvipussin ja alennuksessa olevan vaalean africafen.
[ 13:30 ]
Kollega tuli pyörähtämään kaupalla ja osti pari pussia alennuskahvia myös. Meinasi napata meiltä lappuset mukaan, mutta eipä me vielä olla tarkistettu niitä läpi, niin päätti hakea vasta huomenna.
[ 15:00 ]
Tuli oikein asiakasperhe. Isä, äitee ja kaksi lasta. Tulivat kyselemään riippukeinua. Näytin meidän tarjonnan ja he sitten avasivatkin vähän yhtä riippumatoista ja pohtivat, olisiko se sellainen, millaisen he haluaisivat. Lopulta päätyivät ostamaan riipputuolin ja sitten kävivät tutkimassa muita hyllyjä ja ostivat pussin capuccinoa, kolme levyä suklaata, vihreää ja mustaa irtoteetä ja purkillisen shamppoota omaan pulloon (joka tosin tuli kaupan puolesta pöydän alta - lupasivat tuoda omia tyhjiä pulloja tilalle).
Kortillahan he sitten olisivat kovin halunneet maksaa, mutta neuvoinkin reitin ottomaatille. Siinä kun lähtivät sitten ensin kuulemma jonnekin käymään, ennen kuin tulevat takaisin, päätin iskeä kassaan, kuin asiakas olisi maksanut tuotteet jo, koska olin laiska, enkä jaksanut alkaa perumaan kaikkia (Kyllä, ne olisi pitänyt kaikki iskeä erikseen.) ja sitten lyömään takaisin uudestaan.
[ 15:30 ]
Sieltä tulikin isä takaisin ja maksoi ostokset. Satuinpa arvioimaan hänen käyttämänsä maksusummankin oikein, niin ei tarvinnut erikseen alkaa päässä laskemaan, että paljonko hänen nyt sitten pitäisi saada rahaa takaisin.
[ 16:50 ]
Asiakas tuli hakemaan ihan olkalaukkua. Nuorelle miehelle. Esittelin tietenkin meidän valikoiman ja sanoin, että eiköhän se ole tyylistä ja värimausta kiinni, että mikä iskee ja kenelle. Lopulta sitten asiakas päätyi ostamaan valko-viininpunaraitaisen ison olkalaukun ja sovittiin, että mikäli väri ei olekaan mieleen, voi sen tulla kuitin kanssa ja käyttämättömänä vaihtamaan.
Kysyi sitten lopuksi, että onko meillä mitään pähkinöitä. Siellä hyllyssä meillä nököttää saksanpähkinöitä ja cashew-pähkinöitä. Ei kuitenkaan ainakaan tähän hätään ostanut mitään enempää.
[ 17:15 ]
Laskettiin loppuun kaikki kaupalle tulleet tuotteet ja todettiin, että yhdet kahvit ovat kokonaan kadoksissa ja yksi luomupikakahvi puuttuu. Norsulaukuista ei tiedetä, että montako niitä nyt sitten piti olla, että kai se lasku tulee perästä ja maksetaan sitten sen mukaan. Samoin kuin Gran Palomarien kanssa, että niiden määrää ei tiedetä, paljonko oikein niitä pitäisi olla, mutta ainakin ne on nyt laskettu ja laskua odotellessa.
Päiväyksetkin kaikki löytyy nyt nätisti.
[ 17:25 ]
Tuli asiakas, joka kyseli jotain tiettyä rasvaa. Näytin meidän parit rasvat, mitä meiltä löytyy hyllystä. Asiakas tarkisti kalenterista mainitsemansa rasvan nimen ja tuumasin, ettei meillä kyllä sellaista ole. Sanoi, että on varmaan ymmärtänyt väärin, että mistä kaupasta sitä oikeastaan saa. Mutta tutkaili sitten muuta kauppaa ja valitsi Cultura-kahvia maistiaisiksi. Toivottavasti tykkää ja tulee hakemaan toistekin!
[ 18:00 ]
Se on kuulkaas pulju kiinni. Huomenna otetaan kuvia uusista tuotteista, mitä laitettiin esille. Tänään ei jaksa. Siellä sataa vettä ulkona. Yhyy.
Piia the kauppias, kuittaa!
HUA! Ajoissa! Harjoittelija oli ovella odottelemassa jo, että pääsisi sisään. Kassaa kuntoon, päivän kevyttä suunnitelmaa.
[ 11:00 ]
Kauppa auki, valot päälle. Kisumatto pihalle, kukkasen ja näytetelineen kanssa.
[ 11:25 ]
Paperihommat ovat kasaantuneet ja voisi hoitaa ne tässä välissä vihdoinkin alta pois.
[ 11:45 ]
Alettiin sitten käymään läpi loppuja tavaroita. Puuh lääh!
[ 12:05 ]
Tuli päivän ensimmäinen asiakas ja shamppoota kaipasi. Hämmentyi hieman, kun ei ollutkaan sillä paikalla, mihin oli tottunut. Löytyi sitten mukava sopiva shamppoo laatu. Omalla pullolla oli liikenteessä, niin olikin mistä valita.
[ 12:10 ]
No, nyt kun shamppoon oston vauhtiin päästiin, niin harjoittelijakin osti itselleen shamppoota.
[ 12:35 ]
Lounastauko!
[ 12:55 ]
Tuli mukava asiakas katselemaan että mitäs täällä meillä on, niin että voi sitten ohjata ihmisiä omalta kaupaltaan tänne, mikäli kaipaavat jotain, mitä heillä itsellään ei ole. Hyvin huomaavaista! Osti pikakahvipussin ja alennuksessa olevan vaalean africafen.
[ 13:30 ]
Kollega tuli pyörähtämään kaupalla ja osti pari pussia alennuskahvia myös. Meinasi napata meiltä lappuset mukaan, mutta eipä me vielä olla tarkistettu niitä läpi, niin päätti hakea vasta huomenna.
[ 15:00 ]
Tuli oikein asiakasperhe. Isä, äitee ja kaksi lasta. Tulivat kyselemään riippukeinua. Näytin meidän tarjonnan ja he sitten avasivatkin vähän yhtä riippumatoista ja pohtivat, olisiko se sellainen, millaisen he haluaisivat. Lopulta päätyivät ostamaan riipputuolin ja sitten kävivät tutkimassa muita hyllyjä ja ostivat pussin capuccinoa, kolme levyä suklaata, vihreää ja mustaa irtoteetä ja purkillisen shamppoota omaan pulloon (joka tosin tuli kaupan puolesta pöydän alta - lupasivat tuoda omia tyhjiä pulloja tilalle).
Kortillahan he sitten olisivat kovin halunneet maksaa, mutta neuvoinkin reitin ottomaatille. Siinä kun lähtivät sitten ensin kuulemma jonnekin käymään, ennen kuin tulevat takaisin, päätin iskeä kassaan, kuin asiakas olisi maksanut tuotteet jo, koska olin laiska, enkä jaksanut alkaa perumaan kaikkia (Kyllä, ne olisi pitänyt kaikki iskeä erikseen.) ja sitten lyömään takaisin uudestaan.
[ 15:30 ]
Sieltä tulikin isä takaisin ja maksoi ostokset. Satuinpa arvioimaan hänen käyttämänsä maksusummankin oikein, niin ei tarvinnut erikseen alkaa päässä laskemaan, että paljonko hänen nyt sitten pitäisi saada rahaa takaisin.
[ 16:50 ]
Asiakas tuli hakemaan ihan olkalaukkua. Nuorelle miehelle. Esittelin tietenkin meidän valikoiman ja sanoin, että eiköhän se ole tyylistä ja värimausta kiinni, että mikä iskee ja kenelle. Lopulta sitten asiakas päätyi ostamaan valko-viininpunaraitaisen ison olkalaukun ja sovittiin, että mikäli väri ei olekaan mieleen, voi sen tulla kuitin kanssa ja käyttämättömänä vaihtamaan.
Kysyi sitten lopuksi, että onko meillä mitään pähkinöitä. Siellä hyllyssä meillä nököttää saksanpähkinöitä ja cashew-pähkinöitä. Ei kuitenkaan ainakaan tähän hätään ostanut mitään enempää.
[ 17:15 ]
Laskettiin loppuun kaikki kaupalle tulleet tuotteet ja todettiin, että yhdet kahvit ovat kokonaan kadoksissa ja yksi luomupikakahvi puuttuu. Norsulaukuista ei tiedetä, että montako niitä nyt sitten piti olla, että kai se lasku tulee perästä ja maksetaan sitten sen mukaan. Samoin kuin Gran Palomarien kanssa, että niiden määrää ei tiedetä, paljonko oikein niitä pitäisi olla, mutta ainakin ne on nyt laskettu ja laskua odotellessa.
Päiväyksetkin kaikki löytyy nyt nätisti.
[ 17:25 ]
Tuli asiakas, joka kyseli jotain tiettyä rasvaa. Näytin meidän parit rasvat, mitä meiltä löytyy hyllystä. Asiakas tarkisti kalenterista mainitsemansa rasvan nimen ja tuumasin, ettei meillä kyllä sellaista ole. Sanoi, että on varmaan ymmärtänyt väärin, että mistä kaupasta sitä oikeastaan saa. Mutta tutkaili sitten muuta kauppaa ja valitsi Cultura-kahvia maistiaisiksi. Toivottavasti tykkää ja tulee hakemaan toistekin!
[ 18:00 ]
Se on kuulkaas pulju kiinni. Huomenna otetaan kuvia uusista tuotteista, mitä laitettiin esille. Tänään ei jaksa. Siellä sataa vettä ulkona. Yhyy.
Piia the kauppias, kuittaa!
maanantai 26. toukokuuta 2014
Maanantai on yllätyksiä täynnä, eikun täh?
Aamusta en millään meinannut jaksaa nousta ylös. Meinasin soittaa, etten taida tänään lähteä töihin. Kollegalta sattui tulemaan tekstiviesti hommasta, mikä pitäisi tehdä. Laskea kaffet. Puuh lääh, aivan.. Siellä odottaa tietenkin purkuhommat..
[ 10:55 ]
Kaupalle päästyä katselin masentuneena kaaosta, joka siellä vallitsi.
Kassa äkkiä vain valmiiksi..
[ 11:00 ]
Kauppa kaikesta kaaoksesta huolimatta auki, kamat pihalle ja purkamaan lasteja. Jotenkin olin toivonut, että tavarat oltaisiin viety takahuoneen puolelle ja piiloon mikä minnekin, niin että kauppa itse olisi pysynyt kuljettavana. Jos tänne nyt tulee asiakas, niin eihän tuolla pysty kulkemaan.. Huoh..
[ 11:30 ]
En sitten päässytkään niin helpolla. Kollega soitti ja sanoi, että kaikista palautuneista tuotteista tulisi ottaa määrät ylös ja että tulisi itse käymään kaupalla, koska hänellä oli kaikki listat tavaroista. Puuh lääh. Onneksi en ole ehtinyt vielä niin paljoa laittamaan minnekään, että olisin aivan sekaisin, että mitä oli missäkin.
[ 11:35 ]
Toinen kollega tuli pyörähtämään kaupalle, sanoi tulevansa uudestaan takaisin kun tämä soittanut kollega tulee paikalle myös.
[ 11:40 ]
Tuli tuttu pariskunta. Tulivat kuulemma hakemaan laukkujaan. Yhdessä heidän laukuistaan oli meidän tavaraa. Loput olivat kuulemma hänen. Minä en siihen puuttunut, kun en siitä mitään sen enempää tiedä. Paitsi että se yksi laatikko sen kassin sisällä näytti kyllä meidän esillepanolaatikolta, semmoinen punainen, missä meillä on ollut mm. enkeleitä ja joulupalloja. Mutta ihan sama, mikään muu mitä siellä näin, ei näyttänyt olevan meidän - kai.
[ 11:45 ]
Aviomies tuli pyörähtämään ja toi mukanaan sormustimen. Olisi ostanut pillimehun, mutta sanoin, ettei minulla ole pienintäkään käsitystä, missä on mitäkin tässä kaaoksessa. Tarjouduin antamaan lasin kylmää vettä, koska parempaan en pystynyt. Tähän hän oli ihan tyytyväinen ja karkasi sitten jatkamaan matkaansa.
Itse siirryin takaisin laskemaan palautettuja tuotteita.
[ 12:10 ]
Tuli asiakaspariskunta. Pahoittelin kaaosta ja selitin, että tavarat ollaan tuotu Maailma kylässä -tapahtuman jäljiltä tänne. Sanoivat, ettei se haittaa. Kävivät teehyllyltä kuikkimassa paketin teetä ja ottivat suklaalevyn meidän ns. uutuustuotteista. Kovin koittivat korttia tarjota, mutta ohjastin sitten tottuneesti ottomaatille.
[ 12:15 ]
Sieltähän he palasivatkin ja saivat ostoksensa maksettua.
Jos vaikka tähän väliin yrittäisi käydä ostamassa lounasta, vaikka nälkä ei kyllä ole yhtään. Haluaisin vain mehujäätä ja vesimelonia.
[ 12:25 ]
Niin siinä vain kävi, että käteinen loppui kesken. Ei ollut monestakaan centistä kiinni, että olisin saanut summan kasaan. Onneksi siellä on ihanat keittiötädit ja antoivat myöten tässä. Sainpahan lounaani!
[ 13:35 ]
Kollega tuli paikalle ja toi mukanaan lappuset. Saadaan vähän tarkistettua, että paljonka on mennyt ja paljonka on mahdollisesti varastettu jne.
[ 13:45 ]
Ja sitten tuli toinen kollega takaisin. Menivät selvittelemään tapahtuman jälkeisiä kassoja ja myytyjen tuotteiden yhteissummia ja että kaikki täsmää. Tässä oli jo vähän hämminkiä pohjakassoista, kun ne kuulemma eivät täsmänneet heti alun alkaenkaan. Mikä on täältä meidän päästä mahdotonta, koska olin hakenut rahat suoraan pankista ja laitoin molempiin kassoihin saman verran. Siinä välissä on sitten tapahtunut jotain, jos jotain puuttuu ja se on selvitettävä sitten niiden ihmisten kesken.
[ 14:00 ]
Tuli asiakas ja kyseli pellavapyyhkeitä. Semmoisia ei meillä kyllä ole täällä myynnissä. Kysyi, että tietäisinkö jonkin paikan, mistä voisi saada. Ensimmäisenä tuli Latvala mieleen ja ohjasin hänet sinne. Kollega tuli vähän jälkijunassa sanomaan, että Tuulentuvassa voisi olla. Asiakas oli jo ehtinyt lähtemään, enkä viitsinyt juosta perään, kun olo on aika huono - jostain syystä.
[ 14:15 ]
Tuli kolmen naisen porukka katselemaan kauppaa. Hamppunaruista pitivät erityisesti ja sanoivat sitten lähtiessään, että pitää palata kyllä toistekin.
[ Edellisen ja seuraavan ajan välillä, jossain kohtaa ]
Tänne tuli nainen, joka kertoi jutelleensa kollegan kanssa, että voisi tulla joskus vapaaehtoishommiin. Juteltiin hetki ja otin yhteystiedot ylös. Eiköhän meiltä päin soitella, kun on tarvetta. Pitäisi varmaan vain sitten ilmoitaa kollegalle kanssa, että tällainen ihminen olisi meillä ns. käytössä.
[ 16:10 ]
Sellainen hetki, että ihan oikeasti tekee mieli vetää luukku kiinni ja karata kotia. Kamaa pitäisi vieläkin käydä läpi ja sitä tuntuu vain riittävän, vaikka olen käynyt jo vaikka paljon.. Äärimmäisen "mukavaa" puuhaa itsekseen. Varsinkin kun en ole itse ollut pakkaamassa osaa näistä, eikä siis näin ollen ole mitään käsitystä, mitä ihmettä oikein mukaan ON pakattu ja millä "nimellä".
Homma menee sekavaksi, minun pää vetää liinat kiinni ja alkaa ahdistamaan. Hieno homma.
PS. Minulla on ihan järkyttävä jano, mutta kaupan vesi maistuu pahalta..
[ Edellisen ja seuraavan ajan välillä, jossain kohtaa ]
Kollega tuli jälleen pyörähtämään kaupalla. Ihan vain hetkisen ajaksi, ennen kuin hänen tarvitsi lähteä kokoukseen toisaalle.
[ 17:05 ]
Juu'u. Tähän päättyy tämän päivän tutkailurääkki. Nostin rehellisesti kädet ilmaan. Kannoin loput laatikot ym. piiloon varaston ja takaosan puolelle, että kauppa olisi itsessään siisti. Huomenna on aikaa taas jatkaa läpikäymistä. Nyt tuli vain oma raja vastaan. Pää lahoaa ihan oikeasti muuten.
[ 18:00 ]
Niin, tajusin, että kauppa pitäisi laittaa kiinni. Olin niin innoissani puhumassa ruoasta, että unohdin ihan seurata kelloa. Nousin laittaakseni oven kiinni ja aloittaakseni päivänpäättöpuuhat, mutta tänne tulikin asiakas! Ei siinä sitten mitään, sanoin, että tuli kyllä kreivin aikaan, kun olin juuri menossa laittamaan ovea kiinni tältä päivältä. Suklaata halusi pari levyä ostaa ja sanoin, että kyllähän minä hänelle myyn.
[ 18:10 ]
Noni, jos vaikka nyt saisin rauhassa laskea rahat ja laittaa kaupan pimeäksi ja karata kotia.
Piia the kauppias, kuittaa!
[ 10:55 ]
Kaupalle päästyä katselin masentuneena kaaosta, joka siellä vallitsi.
Kassa äkkiä vain valmiiksi..
[ 11:00 ]
Kauppa kaikesta kaaoksesta huolimatta auki, kamat pihalle ja purkamaan lasteja. Jotenkin olin toivonut, että tavarat oltaisiin viety takahuoneen puolelle ja piiloon mikä minnekin, niin että kauppa itse olisi pysynyt kuljettavana. Jos tänne nyt tulee asiakas, niin eihän tuolla pysty kulkemaan.. Huoh..
[ 11:30 ]
En sitten päässytkään niin helpolla. Kollega soitti ja sanoi, että kaikista palautuneista tuotteista tulisi ottaa määrät ylös ja että tulisi itse käymään kaupalla, koska hänellä oli kaikki listat tavaroista. Puuh lääh. Onneksi en ole ehtinyt vielä niin paljoa laittamaan minnekään, että olisin aivan sekaisin, että mitä oli missäkin.
[ 11:35 ]
Toinen kollega tuli pyörähtämään kaupalle, sanoi tulevansa uudestaan takaisin kun tämä soittanut kollega tulee paikalle myös.
[ 11:40 ]
Tuli tuttu pariskunta. Tulivat kuulemma hakemaan laukkujaan. Yhdessä heidän laukuistaan oli meidän tavaraa. Loput olivat kuulemma hänen. Minä en siihen puuttunut, kun en siitä mitään sen enempää tiedä. Paitsi että se yksi laatikko sen kassin sisällä näytti kyllä meidän esillepanolaatikolta, semmoinen punainen, missä meillä on ollut mm. enkeleitä ja joulupalloja. Mutta ihan sama, mikään muu mitä siellä näin, ei näyttänyt olevan meidän - kai.
[ 11:45 ]
Aviomies tuli pyörähtämään ja toi mukanaan sormustimen. Olisi ostanut pillimehun, mutta sanoin, ettei minulla ole pienintäkään käsitystä, missä on mitäkin tässä kaaoksessa. Tarjouduin antamaan lasin kylmää vettä, koska parempaan en pystynyt. Tähän hän oli ihan tyytyväinen ja karkasi sitten jatkamaan matkaansa.
Itse siirryin takaisin laskemaan palautettuja tuotteita.
[ 12:10 ]
Tuli asiakaspariskunta. Pahoittelin kaaosta ja selitin, että tavarat ollaan tuotu Maailma kylässä -tapahtuman jäljiltä tänne. Sanoivat, ettei se haittaa. Kävivät teehyllyltä kuikkimassa paketin teetä ja ottivat suklaalevyn meidän ns. uutuustuotteista. Kovin koittivat korttia tarjota, mutta ohjastin sitten tottuneesti ottomaatille.
[ 12:15 ]
Sieltähän he palasivatkin ja saivat ostoksensa maksettua.
Jos vaikka tähän väliin yrittäisi käydä ostamassa lounasta, vaikka nälkä ei kyllä ole yhtään. Haluaisin vain mehujäätä ja vesimelonia.
[ 12:25 ]
Niin siinä vain kävi, että käteinen loppui kesken. Ei ollut monestakaan centistä kiinni, että olisin saanut summan kasaan. Onneksi siellä on ihanat keittiötädit ja antoivat myöten tässä. Sainpahan lounaani!
[ 13:35 ]
Kollega tuli paikalle ja toi mukanaan lappuset. Saadaan vähän tarkistettua, että paljonka on mennyt ja paljonka on mahdollisesti varastettu jne.
[ 13:45 ]
Ja sitten tuli toinen kollega takaisin. Menivät selvittelemään tapahtuman jälkeisiä kassoja ja myytyjen tuotteiden yhteissummia ja että kaikki täsmää. Tässä oli jo vähän hämminkiä pohjakassoista, kun ne kuulemma eivät täsmänneet heti alun alkaenkaan. Mikä on täältä meidän päästä mahdotonta, koska olin hakenut rahat suoraan pankista ja laitoin molempiin kassoihin saman verran. Siinä välissä on sitten tapahtunut jotain, jos jotain puuttuu ja se on selvitettävä sitten niiden ihmisten kesken.
[ 14:00 ]
Tuli asiakas ja kyseli pellavapyyhkeitä. Semmoisia ei meillä kyllä ole täällä myynnissä. Kysyi, että tietäisinkö jonkin paikan, mistä voisi saada. Ensimmäisenä tuli Latvala mieleen ja ohjasin hänet sinne. Kollega tuli vähän jälkijunassa sanomaan, että Tuulentuvassa voisi olla. Asiakas oli jo ehtinyt lähtemään, enkä viitsinyt juosta perään, kun olo on aika huono - jostain syystä.
[ 14:15 ]
Tuli kolmen naisen porukka katselemaan kauppaa. Hamppunaruista pitivät erityisesti ja sanoivat sitten lähtiessään, että pitää palata kyllä toistekin.
[ Edellisen ja seuraavan ajan välillä, jossain kohtaa ]
Tänne tuli nainen, joka kertoi jutelleensa kollegan kanssa, että voisi tulla joskus vapaaehtoishommiin. Juteltiin hetki ja otin yhteystiedot ylös. Eiköhän meiltä päin soitella, kun on tarvetta. Pitäisi varmaan vain sitten ilmoitaa kollegalle kanssa, että tällainen ihminen olisi meillä ns. käytössä.
[ 16:10 ]
Sellainen hetki, että ihan oikeasti tekee mieli vetää luukku kiinni ja karata kotia. Kamaa pitäisi vieläkin käydä läpi ja sitä tuntuu vain riittävän, vaikka olen käynyt jo vaikka paljon.. Äärimmäisen "mukavaa" puuhaa itsekseen. Varsinkin kun en ole itse ollut pakkaamassa osaa näistä, eikä siis näin ollen ole mitään käsitystä, mitä ihmettä oikein mukaan ON pakattu ja millä "nimellä".
Homma menee sekavaksi, minun pää vetää liinat kiinni ja alkaa ahdistamaan. Hieno homma.
PS. Minulla on ihan järkyttävä jano, mutta kaupan vesi maistuu pahalta..
[ Edellisen ja seuraavan ajan välillä, jossain kohtaa ]
Kollega tuli jälleen pyörähtämään kaupalla. Ihan vain hetkisen ajaksi, ennen kuin hänen tarvitsi lähteä kokoukseen toisaalle.
[ 17:05 ]
Juu'u. Tähän päättyy tämän päivän tutkailurääkki. Nostin rehellisesti kädet ilmaan. Kannoin loput laatikot ym. piiloon varaston ja takaosan puolelle, että kauppa olisi itsessään siisti. Huomenna on aikaa taas jatkaa läpikäymistä. Nyt tuli vain oma raja vastaan. Pää lahoaa ihan oikeasti muuten.
[ 18:00 ]
Niin, tajusin, että kauppa pitäisi laittaa kiinni. Olin niin innoissani puhumassa ruoasta, että unohdin ihan seurata kelloa. Nousin laittaakseni oven kiinni ja aloittaakseni päivänpäättöpuuhat, mutta tänne tulikin asiakas! Ei siinä sitten mitään, sanoin, että tuli kyllä kreivin aikaan, kun olin juuri menossa laittamaan ovea kiinni tältä päivältä. Suklaata halusi pari levyä ostaa ja sanoin, että kyllähän minä hänelle myyn.
[ 18:10 ]
Noni, jos vaikka nyt saisin rauhassa laskea rahat ja laittaa kaupan pimeäksi ja karata kotia.
Piia the kauppias, kuittaa!
perjantai 23. toukokuuta 2014
PEREJANTAAAAI
Kovin koitin olla reippaasti ajoissa, että ehdin käymään pankissa, mutta enpäs sitten ollutkaan, kun jäin suustani kiinni.
[ 10:50 ]
Kaupalla kaikki oli niin kuin olin ne jättänytkin. Pohdin hyvin hartaasti, että ehtisinkö vielä käymään kuitenkin pankin puolella, mutta sitten totesin, että ei kannata, jos on vähääkään jonoa. Myöhästyy vain kaupan avaaminen ihan turhaan.
[ 11:00 ]
Kisumatto ja kukkanen pääsivät ensimmäisinä ulos, teline tuli pian perästä. Sisäoven laitoin jälleen kerran kiinni, koska ulkoa tuleva paahtava ilma saisi kaupan ilman hyvin sukkelaan yhtä armottomaksi ja epämukavaksi. Näin niin kuin työympäristön kannalta, parempi näin päin, puhumattakaan asiakkaista, jotka pääsevät hehkuvaa kuumuutta edes hetkeksi aikaa pakoon.
[ 11:20 ]
Lähkärit tulivat pyörähtämään. Juteltiin niitä näitä ja kovin katselivat taas kaikkea. Ehkäpä hekin jonain päivänä päättävät ostaa jotain kivaa itselleenkin.
[ 11:40 ]
Tuli ihan oikea asiakas ja katseli hetken aikaa amppeleita ja koreja, kunnes sitten meni pikakahvihyllylle ja nappasi sieltä pari pakettia. Loput paketit olisivat halunneet kovin hypätä mukaan, mutta asiakas painoi ne takaisin paikoilleen. Sanoin kyllä, että minäkin voin kyllä ne laittaa. Asiakas päätti kuitenkin vielä ottaa pari pakettia lisää ja jälleen loput yrittivät hypätä syliin mukaan. Joutuivat kyllä jäämään hyllylle, neljällä paketilla asiakas koki pärjäävänsä vallan mainiosti.
[ 12:35 ]
Tuli asiakas ja heti perään toinen. Olivatkin keskenään tuttuja ja juttua piisasi. Ensin tullut päätti ostaa kolme isoa raitaolkalaukkua ja siihen kaveriksi kolmet kolikkoavaimenperät. Tytöille kuulemma menossa palkinnoksi/lahjaksi. Paperikassin totesi vielä tarvitsevansa ja osti sen siihen päälle.
Toinen asiakas sitten siihen perään sitten keräsi ensin toiseen laskuun kahvipussin ja teepaketin. Mutta sitten ennen kuin varsinaisia omia ostoksia alkoi maksamaan, laski ensin yhteen ja totesi, ettei hänen käteisensä taida riittää. Sanoin, että hän voi jättää ne tähän ja käydä ottomaatilla, että se on kuitenkin sen verran lähellä. Kiitteli kovin ja lähti hakemaan.
PS. Mie en ikinä pääse lounaalle!
[ 12:50 ]
Sieltähän hän palasi. Päätti ostaa vielä edellisten lisäksi toffee-karkkipussin. Jotta kaikki saisi kuljetettua, osti hänkin paperikassin. Kyllä nyt kelpaa!
[ n. 14:30 ]
Kollega tuli paikalle katsomaan, miten hommat edistyy. Tässähän mie hikihatussa pakkailin. Lisää tarvii pakata. Sen mitä ehdin, niin ehdin ja loput jää perjantain jälkivuorolle. Katsottiin tuotteiden hintoja ja merkattiin niitä yhdessä ylös.
[ 14:50 ]
Perjantain vuorolainen saapui ja mie pääsin lähtemään pankille.
[ 15:30 ]
Nyt on rahat rikottu ja paikoilleen laitettu. Tavaraa on iso kasa pakattavissa ja minä kyllä karkaan nyt KOTIA!
Piia the kauppias, kuittaa!
[ 10:50 ]
Kaupalla kaikki oli niin kuin olin ne jättänytkin. Pohdin hyvin hartaasti, että ehtisinkö vielä käymään kuitenkin pankin puolella, mutta sitten totesin, että ei kannata, jos on vähääkään jonoa. Myöhästyy vain kaupan avaaminen ihan turhaan.
[ 11:00 ]
Kisumatto ja kukkanen pääsivät ensimmäisinä ulos, teline tuli pian perästä. Sisäoven laitoin jälleen kerran kiinni, koska ulkoa tuleva paahtava ilma saisi kaupan ilman hyvin sukkelaan yhtä armottomaksi ja epämukavaksi. Näin niin kuin työympäristön kannalta, parempi näin päin, puhumattakaan asiakkaista, jotka pääsevät hehkuvaa kuumuutta edes hetkeksi aikaa pakoon.
[ 11:20 ]
Lähkärit tulivat pyörähtämään. Juteltiin niitä näitä ja kovin katselivat taas kaikkea. Ehkäpä hekin jonain päivänä päättävät ostaa jotain kivaa itselleenkin.
[ 11:40 ]
Tuli ihan oikea asiakas ja katseli hetken aikaa amppeleita ja koreja, kunnes sitten meni pikakahvihyllylle ja nappasi sieltä pari pakettia. Loput paketit olisivat halunneet kovin hypätä mukaan, mutta asiakas painoi ne takaisin paikoilleen. Sanoin kyllä, että minäkin voin kyllä ne laittaa. Asiakas päätti kuitenkin vielä ottaa pari pakettia lisää ja jälleen loput yrittivät hypätä syliin mukaan. Joutuivat kyllä jäämään hyllylle, neljällä paketilla asiakas koki pärjäävänsä vallan mainiosti.
[ 12:35 ]
Tuli asiakas ja heti perään toinen. Olivatkin keskenään tuttuja ja juttua piisasi. Ensin tullut päätti ostaa kolme isoa raitaolkalaukkua ja siihen kaveriksi kolmet kolikkoavaimenperät. Tytöille kuulemma menossa palkinnoksi/lahjaksi. Paperikassin totesi vielä tarvitsevansa ja osti sen siihen päälle.
Toinen asiakas sitten siihen perään sitten keräsi ensin toiseen laskuun kahvipussin ja teepaketin. Mutta sitten ennen kuin varsinaisia omia ostoksia alkoi maksamaan, laski ensin yhteen ja totesi, ettei hänen käteisensä taida riittää. Sanoin, että hän voi jättää ne tähän ja käydä ottomaatilla, että se on kuitenkin sen verran lähellä. Kiitteli kovin ja lähti hakemaan.
PS. Mie en ikinä pääse lounaalle!
[ 12:50 ]
Sieltähän hän palasi. Päätti ostaa vielä edellisten lisäksi toffee-karkkipussin. Jotta kaikki saisi kuljetettua, osti hänkin paperikassin. Kyllä nyt kelpaa!
[ n. 14:30 ]
Kollega tuli paikalle katsomaan, miten hommat edistyy. Tässähän mie hikihatussa pakkailin. Lisää tarvii pakata. Sen mitä ehdin, niin ehdin ja loput jää perjantain jälkivuorolle. Katsottiin tuotteiden hintoja ja merkattiin niitä yhdessä ylös.
[ 14:50 ]
Perjantain vuorolainen saapui ja mie pääsin lähtemään pankille.
[ 15:30 ]
Nyt on rahat rikottu ja paikoilleen laitettu. Tavaraa on iso kasa pakattavissa ja minä kyllä karkaan nyt KOTIA!
Piia the kauppias, kuittaa!
torstai 22. toukokuuta 2014
Pakkaa pakkaa, jumittaa, niin ja voisi palvella asiakkaitakin!
[ 11:00 ]
EHDIN!!! Kauppa äkkiä auki vain ja TADAA!
Puuhlääh. Tulipa taas kiire aamusta, kun ajatukset harhaili aika valtoimenaan miljoonassa asiassa samaan aikaan.
[ 11:10 ]
Eilisen hiljaisuuden jälkeen oli aika virkistävää, että heti aamusta tuli asiakas, joka olikin meidän vakkareita. Kävi ostamassa kortin ja kivisydämen lahjaksi. Katseli vähän uusiakin tuotteita ja pohdiskeli riipputuolia parvekkeelleen. Ei ollut ihan varma, saisiko kiinnitettyä koukun sinne hyvin.
[ 11:20 ]
Tuli jo toinen asiakas, joka olikin tuttua porukkaa. Juteltiin sitten siitä maailma kylässä -tapahtumasta ja siellä olevista mahdollisuuksista myydä arpoja. Suosittelin ottamaan puheenjohtajaan yhteyttä, että hän varmasti tietäisi kuitenkin minua paremmin niistä asioista. Piirsin vielä karttaan, että missä meidän paikka kojulle on, että osaa sitten tulla oikeaan paikkaan.
Niin ja siis tosiaan, tässä nyt teille kaikille lukijoillekin vähän infoa: Maailma kylässä.
[ 11:30 ]
Aviomies tuli hakemaan auton avaimet. Kaverille vilkutin ulos, kun ei se fillarin kanssa kehdannut sisään tulla. Hihihi!
[ 11:40 ]
Tutun näköistä porukkaa tuli. Betelistä nimittäin. Vaihteeksi myymässä kortteja. Pakko oli taas sanoa, etten voi ostaa. Ja edelleenkin minua hämmentää, että miksi he tänne asti tulevat Hyvinkäältä myymään. Pelkkiin bensoihinkin menee jo rahaa! Saavatko he sitten niitä korttejaan myytyä niin paljoa?
[ 12:15 ]
Lounasta hakemaan. Tänään on KEBABA-PÄIVÄ!
[ 12:40 ]
Tulipa asiakas ja kysyi, että käykö meillä kortti. Noh, ei käy. Mutta sanoi sitten tulevansa vähän myöhemmin uudestaan käteisen kanssa, että tahtoisi ostaa amppelin, kun ne on niin kivan näköisiä. Mikäs siinä, tervetuloa vain!
[ 13:00 ]
Tuli asiakas ja kyseli, että mikäs kauppa tämä on. Kerroin vähän ja asiakas kiersi kaupan ympäriinsä. "Vai että sellainen." Oli hänen kommenttinsa ja käveli ulos kaupasta. Hahaha, selvä!
[ 13:30 ]
Kollega tuli pyörähtämään ja juteltiin vähän pakattavista tavaroista. Melkoinen homma edessä, varsinkin kun kaikki pitäisi jonnekin saada mahdutettua kanssa, että saadaan mukaan kaikki. Alkaa laatikot olemaan vähän vähissä ja tavaraa riittää!
[ 16:05 ]
Tuli asiakas ja meni aikas sukkelaan kaffe-hyllyille. Kyselin sitten, että mikähän mahtaisi olla hakusessa, kun hän sieltä pari pussia pikakahvia kahmaisi kouraan. Näillä mennään ja asiakas lähti tyytyväisenä jatkamaan matkaansa.
[ 16:15 ]
Tässä totesin, ettei meillä riitä laatikot, ellen ala tyhjentämään varastolaatikoita, että saisin pakattua kaiken, mitä sinne tapahtumaan on lähdössä tavaraa mukaan. Huh huh!
[ 17:15 ]
Varainhoitaja tuli pyörähtämään kaupalle ja haki laskun ja minun raskaudesta lappusen. Samalla vähän chekkasi, että missä mennään pakkaamiseen nähden. Tässähän tämä. Tila loppuu kesken!
[ 18:05 ]
Jaahas, kauppa tulisi taas sulkea. Pakattavaa vielä olisi. Hinnatkin vielä kirjaamatta. Ja laput tekemättä. Nyyh. Huomenna pitää puurtaa!
Ei muuta kuin kassa laulamaan, ovi sulki, kamppeet sisään ja kotia kohden!
Piia the kauppias, kuittaa!
EHDIN!!! Kauppa äkkiä auki vain ja TADAA!
Puuhlääh. Tulipa taas kiire aamusta, kun ajatukset harhaili aika valtoimenaan miljoonassa asiassa samaan aikaan.
[ 11:10 ]
Eilisen hiljaisuuden jälkeen oli aika virkistävää, että heti aamusta tuli asiakas, joka olikin meidän vakkareita. Kävi ostamassa kortin ja kivisydämen lahjaksi. Katseli vähän uusiakin tuotteita ja pohdiskeli riipputuolia parvekkeelleen. Ei ollut ihan varma, saisiko kiinnitettyä koukun sinne hyvin.
[ 11:20 ]
Tuli jo toinen asiakas, joka olikin tuttua porukkaa. Juteltiin sitten siitä maailma kylässä -tapahtumasta ja siellä olevista mahdollisuuksista myydä arpoja. Suosittelin ottamaan puheenjohtajaan yhteyttä, että hän varmasti tietäisi kuitenkin minua paremmin niistä asioista. Piirsin vielä karttaan, että missä meidän paikka kojulle on, että osaa sitten tulla oikeaan paikkaan.
Niin ja siis tosiaan, tässä nyt teille kaikille lukijoillekin vähän infoa: Maailma kylässä.
[ 11:30 ]
Aviomies tuli hakemaan auton avaimet. Kaverille vilkutin ulos, kun ei se fillarin kanssa kehdannut sisään tulla. Hihihi!
[ 11:40 ]
Tutun näköistä porukkaa tuli. Betelistä nimittäin. Vaihteeksi myymässä kortteja. Pakko oli taas sanoa, etten voi ostaa. Ja edelleenkin minua hämmentää, että miksi he tänne asti tulevat Hyvinkäältä myymään. Pelkkiin bensoihinkin menee jo rahaa! Saavatko he sitten niitä korttejaan myytyä niin paljoa?
[ 12:15 ]
Lounasta hakemaan. Tänään on KEBABA-PÄIVÄ!
[ 12:40 ]
Tulipa asiakas ja kysyi, että käykö meillä kortti. Noh, ei käy. Mutta sanoi sitten tulevansa vähän myöhemmin uudestaan käteisen kanssa, että tahtoisi ostaa amppelin, kun ne on niin kivan näköisiä. Mikäs siinä, tervetuloa vain!
[ 13:00 ]
Tuli asiakas ja kyseli, että mikäs kauppa tämä on. Kerroin vähän ja asiakas kiersi kaupan ympäriinsä. "Vai että sellainen." Oli hänen kommenttinsa ja käveli ulos kaupasta. Hahaha, selvä!
[ 13:30 ]
Kollega tuli pyörähtämään ja juteltiin vähän pakattavista tavaroista. Melkoinen homma edessä, varsinkin kun kaikki pitäisi jonnekin saada mahdutettua kanssa, että saadaan mukaan kaikki. Alkaa laatikot olemaan vähän vähissä ja tavaraa riittää!
[ 16:05 ]
Tuli asiakas ja meni aikas sukkelaan kaffe-hyllyille. Kyselin sitten, että mikähän mahtaisi olla hakusessa, kun hän sieltä pari pussia pikakahvia kahmaisi kouraan. Näillä mennään ja asiakas lähti tyytyväisenä jatkamaan matkaansa.
[ 16:15 ]
Tässä totesin, ettei meillä riitä laatikot, ellen ala tyhjentämään varastolaatikoita, että saisin pakattua kaiken, mitä sinne tapahtumaan on lähdössä tavaraa mukaan. Huh huh!
[ 17:15 ]
Varainhoitaja tuli pyörähtämään kaupalle ja haki laskun ja minun raskaudesta lappusen. Samalla vähän chekkasi, että missä mennään pakkaamiseen nähden. Tässähän tämä. Tila loppuu kesken!
[ 18:05 ]
Jaahas, kauppa tulisi taas sulkea. Pakattavaa vielä olisi. Hinnatkin vielä kirjaamatta. Ja laput tekemättä. Nyyh. Huomenna pitää puurtaa!
Ei muuta kuin kassa laulamaan, ovi sulki, kamppeet sisään ja kotia kohden!
Piia the kauppias, kuittaa!
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Tänään olisi se keskiviikko, mutta tuntuu maanantailta
[ 11:00 ]
Jos en olisi viipynyt aamiaisella niin pitkään mieheni työpaikalla, olisin ollut reippaasti ajoissa töissä. Tänään sitten ei mennytkään ihan putkeen. Mutta onneksi harjoittelija oli tullut tällekin päivälle, niin saatiin kauppa auki pikapikaa.
[ 11:20 ]
Ryhdyin hoitamaan paperihommia, elikkäs tulostushommia ihan noin niin kuin viikonlopun Maailma kylässä -tapahtumaa ennakoiden. Tein siihen perään vielä eilisen päiväkassatositteen ja päivitin pääkassan.
Siinä kun harjoittelijan kanssa tutkittiin lappuja, että mitä pitäisi pakata mukaan sinne tapahtumaan, todettiin, ettei mitään listaa ollutkaan tehty elintarvikkeista tai mistään muista. Oli vain merkattu, että pitäisi jostain listasta katsoa. Jota siis ei ole missään. Ja tietenkin siellä luki että minä ja kollega pakattaisiin ne. Eli se olisikin perjantain hommia. Ihan rehellisesti, ei kyllä kiinnosta töiden jälkeen jäädä vielä pakkaamaan kamaa, jonka olisin voinut JO pakata aiemmin. Pikkuhiljaa jos ei muuten. No jaa, se jää nyt nähtäväksi, tuleeko listaa tässä tämän päivän aikana vielä sähköpostiin, vai jääkö se perjantain hommaksi.
[ 12:00 ]
Tuli asiakas, joka ilmeisesti oli ennemmin menossa kukkakauppaan, mutta kyseli kynttilämansettia. Ihan rehellisesti en edes tiennyt, mikä se on, ennen kuin asiakkaan lähdön jälkeen googletin, mistä oikein oli kyse. Tarjosin kyllä meidän "kynttilä vatia", mutta se nyt ei ollut ihan se, mitä hän haki. Niin ja mansetteja ei meillä täällä tietääkseni ole ollenkaan.
[ 12:15 ]
Kävin viemässä paperiroskat kahdessa erässä ja jätin harjoittelijan vastuulle kaupan pystyssä pitämisen. Toisen vientireissun aikana kävin takaisin päin tullessa kurkkaamassa postit ja hain lounasta.
SISKONMAKKARAKEITTOA JA VESI- JA HUNAJAMELONEITA!!! AAAAAAAH!!!!
[ 13:20 ]
Hidas on sytytys. Voisi katsoa varmaan noita parasta ennen listoja tarkemmin, ennen kuin merkkailee mitään. Tälle kuulle oli menossa vaikka ja mitä vanhaksi!! Noh, ei auttanut kuin tehdä lisää alelappuja ja huudella ihmisille, että "TULUKEE OSTAMAAN!!"
Todellisuudessa olin siis käymässä läpi jo seuraavan kuun mahdollisia alennuksia, kun huomasin, että tältä kuulta oli kokonaan unohtunut muutamat välistä.
[ 15:30 ]
Kollega pamahti paikalle. Olimme tätä ennen riehuneet parasta ennen lappusen kanssa ja kirjanneet tietokoneelle uudet päivämäärät ja tuotteet listalle.
Käytiinkin nyt läpi niitä tapahtumaan tulevia tuotteita. Huh huh, kyllä helpotti, ei tarvitse sitä enää miettiä ja kuumotella.
[ 16:20 ]
Kollegan lähdettyä, tulostin uuden vihdoinkin sen parasta ennen -lappusen tuoreena. Alettiin työstämään nimilappuja, hintalappuja ja keräämään tuotteita laatikoihin valmiiksi viikonloppua varten.
[ 17:40 ]
Saatiin aika hyvin pakattua osa tavaroista ja ihmeteltyä tekemistä huomiseksi. Harjoittelijan päästin syömään vähän lisää evästä aiemman taukonsa lisäksi. Onhan se eri asia syödä vain vähän, kuin syödä kunnolla vähän enemmän, niin kuin itse pääsen lounaani kanssa tekemään.
[ 18:00 ]
Olipas siinä päivä. Nollapäivä. Onneksi oli edes muuta tekemistä. Kassakone laulamaan ja rahat laskentaan. Ovi lukkoon ja ulkokamat sisään. Huh hah hei, päivä ohi ja silleen. Kotiin!
Piia the kauppias, kuittaa!
Jos en olisi viipynyt aamiaisella niin pitkään mieheni työpaikalla, olisin ollut reippaasti ajoissa töissä. Tänään sitten ei mennytkään ihan putkeen. Mutta onneksi harjoittelija oli tullut tällekin päivälle, niin saatiin kauppa auki pikapikaa.
 |
| Tässä meidän hieno teline amppeleineen ja tuulikelloineen. |
[ 11:20 ]
Ryhdyin hoitamaan paperihommia, elikkäs tulostushommia ihan noin niin kuin viikonlopun Maailma kylässä -tapahtumaa ennakoiden. Tein siihen perään vielä eilisen päiväkassatositteen ja päivitin pääkassan.
Siinä kun harjoittelijan kanssa tutkittiin lappuja, että mitä pitäisi pakata mukaan sinne tapahtumaan, todettiin, ettei mitään listaa ollutkaan tehty elintarvikkeista tai mistään muista. Oli vain merkattu, että pitäisi jostain listasta katsoa. Jota siis ei ole missään. Ja tietenkin siellä luki että minä ja kollega pakattaisiin ne. Eli se olisikin perjantain hommia. Ihan rehellisesti, ei kyllä kiinnosta töiden jälkeen jäädä vielä pakkaamaan kamaa, jonka olisin voinut JO pakata aiemmin. Pikkuhiljaa jos ei muuten. No jaa, se jää nyt nähtäväksi, tuleeko listaa tässä tämän päivän aikana vielä sähköpostiin, vai jääkö se perjantain hommaksi.
[ 12:00 ]
Tuli asiakas, joka ilmeisesti oli ennemmin menossa kukkakauppaan, mutta kyseli kynttilämansettia. Ihan rehellisesti en edes tiennyt, mikä se on, ennen kuin asiakkaan lähdön jälkeen googletin, mistä oikein oli kyse. Tarjosin kyllä meidän "kynttilä vatia", mutta se nyt ei ollut ihan se, mitä hän haki. Niin ja mansetteja ei meillä täällä tietääkseni ole ollenkaan.
[ 12:15 ]
Kävin viemässä paperiroskat kahdessa erässä ja jätin harjoittelijan vastuulle kaupan pystyssä pitämisen. Toisen vientireissun aikana kävin takaisin päin tullessa kurkkaamassa postit ja hain lounasta.
SISKONMAKKARAKEITTOA JA VESI- JA HUNAJAMELONEITA!!! AAAAAAAH!!!!
[ 13:20 ]
Hidas on sytytys. Voisi katsoa varmaan noita parasta ennen listoja tarkemmin, ennen kuin merkkailee mitään. Tälle kuulle oli menossa vaikka ja mitä vanhaksi!! Noh, ei auttanut kuin tehdä lisää alelappuja ja huudella ihmisille, että "TULUKEE OSTAMAAN!!"
Todellisuudessa olin siis käymässä läpi jo seuraavan kuun mahdollisia alennuksia, kun huomasin, että tältä kuulta oli kokonaan unohtunut muutamat välistä.
[ 15:30 ]
Kollega pamahti paikalle. Olimme tätä ennen riehuneet parasta ennen lappusen kanssa ja kirjanneet tietokoneelle uudet päivämäärät ja tuotteet listalle.
Käytiinkin nyt läpi niitä tapahtumaan tulevia tuotteita. Huh huh, kyllä helpotti, ei tarvitse sitä enää miettiä ja kuumotella.
[ 16:20 ]
Kollegan lähdettyä, tulostin uuden vihdoinkin sen parasta ennen -lappusen tuoreena. Alettiin työstämään nimilappuja, hintalappuja ja keräämään tuotteita laatikoihin valmiiksi viikonloppua varten.
[ 17:40 ]
Saatiin aika hyvin pakattua osa tavaroista ja ihmeteltyä tekemistä huomiseksi. Harjoittelijan päästin syömään vähän lisää evästä aiemman taukonsa lisäksi. Onhan se eri asia syödä vain vähän, kuin syödä kunnolla vähän enemmän, niin kuin itse pääsen lounaani kanssa tekemään.
[ 18:00 ]
Olipas siinä päivä. Nollapäivä. Onneksi oli edes muuta tekemistä. Kassakone laulamaan ja rahat laskentaan. Ovi lukkoon ja ulkokamat sisään. Huh hah hei, päivä ohi ja silleen. Kotiin!
Piia the kauppias, kuittaa!
tiistai 20. toukokuuta 2014
Tänään kokoustellaan, piiiiiiitkä päivä
Jalankulkijat voisivat opetella liikennesääntöjä. Mm. tien yli ei ravata, jos siinä ei ole suojatietä. Ja silloinkin sopii vähän katsoa, että onko joku tulossa vaiko ei, VAIKKA autoilijalla on väistö velvollisuus, kun ravaa sitä valkoraitaista tietä pitkin.
[ 10:55 ]
Kaupalla oli odottelemassa ihana harjoittelijamme! Jee! Laitettiin kassa kuntoon yhteistuumin ja kerroin juoniani kaupan järjestyksen muuttamiseksi. Ehkäpä voisin hurjia ideoitani kertoa myös muulle porukalle, jos saataisiin siis tänne pienet talkoot, että saadaan siirrettyä. Jos se nyt ollenkaan on edes idean arvoinen juttu.
[ 11:00 ]
Kaupan ovet auki, teline pihalle, kukkanen ja kisuliinimatto perästä. Sisäovi kyllä taas pidetään kiinni, ettei me paistuta tänne kauppaan ulkona olevan kuumuuden takia. Tämä on ehkä ainoa hetki, kun olen kiitollinen, että täällä on ylitehokas ilmastointi. Sitä kun saisi vain talveksi ja kylmiksi keleiksi säädettyä rauhoittumaan, ettei tänne tarvitsisi jäätyä!
[ 11:15 ]
Nyt on hyvä hoitaa alka rästiin jääneet paperihommat. Onkin useampi sivullinen tehtävää, mutta ei pelota! Kohta ollaan taas ajantasalla!
[ 11:45 ]
Koska ollaan innokkaita ja toimelijaita ja kaikkea positiivista, alettiin siirtämään taas vähän paikkoja. Alta löytyy melkoiset pölyt ja kakat. Onneksi on pesuvehkeet!
[ 13:00 ]
Kollega tuli pyörähtämään, sanoi hakevansa kakkukupuaan. Jääkaapissa oli vielä tarjottavia aika paljonkin jäänyt. Oltiin juuri saatu riehuttua kaikki paikoilleen ja kollega ei ollut edes huomannut, ennen kuin mainitsin asiasta.
Täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kyllä tämä uusi järjestys noiden puolesta on paljon parempi!
[ 13:30 ]
Kaupalle tuli oikein isompi ryhmä asiakkaita. Ilmeisesti olivat ulkomaalaisia ja yksi heistä ainakin ihan suomalainen. Tervehdin sitten sujuvasti englanniksi. Varsinaista asiakaspalvelutilannetta ei tullut, kun he lähinnä nopeasti katsoivat mitä kaikkea löytyy. Heidän (ilmeisesti) oppaansa tuumasi, että käyvät ensin nopeasti vain pyörähtämässä eri paikoissa ja saavat sitten perästä tulla uudestaan vielä, jos siltä tuntuu. Käyhän se niinkin.
[ 13:50 ]
Tuli asiakas, joka sanoi, että voin kyllä jäädä ihan istumaankin, että hän vain katselee. Että oli menossa kultasepän liikkeeseen, mutta että se olikin vielä kiinni. Juteltiin sitten vähän tuotteista ja tuotteiden tekijöiden työoloista ja muista.
[ 14:00 ]
Tuli oikein ihastuttava asiakas. Ruokosokeria haki pari pakettia. Kuittia kysyttäessä naureskeli, että vaimolle pitää viedä, että voi näyttää mihin on tuhlaillut rahansa.
[ 14:05 ]
Tuli asiakaspariskunta. Yllytin harjoittelijan palvelemaan heitä. Sivukorvalla kun kuuntelin asiakkaiden keskenäistä kuiskutusta, tajusin, että ilmeisesti he olivat Saksasta. Päätin sitten mennä kuitenkin vähän tueksi ja eikös asiakkaat sitten kyselleetkin korvakorujen materiaalista. Ainakin toivoin, että osasin sanoa oikein. Niin ja englanniksihan minä tietenkin pelasin, koska minun saksankielen taito on melkoisen rajallinen.
Asiakkaat käviviät vielä tutkimassa kaulakoruja ja löysivät mieleisensä. Pyysivät sitten jotain pientä pussia korvakoruille ja kyllähän meiltä nyt semmoinen pieni oranssi löytyi. Josko ne säilyisi pikkaisen paremmin sellaisessa. Kiittivät kovin ja toivottivat hyvää päivänjatkoa.
Jälkikäteen harmitti, etten ollut sanonut kuitenkin heille: "Danke schön!" tai jotain muuta yhtä hienoa.
[ 16:20 ]
Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuli asiakas. Tiskiainetta tuli omaan pulloon hakemaan. Harmittelin sadesäätä ja asiakas kertoi olevansa polkupyörällä liikenteessä. Toivottavasti ei läpimäräksi kastuisi!
Niin ja tämän pitkän hiljaisuuden aikana olemme mittailleet kaupan hyllyjen kokoa ja laitelleet niitä Paintissa mukamas paikoilleen ja sen perusteella ryhtyneet tekemään suunnitelmaa ja juonia kaupan järjestyksen vaihtamiseksi. Kesken kaiken tajusin vain, että puhelin on tosiaan tällä yhdellä seinällä... Ja liekö niin, ettei sitä saa oikein minnekään myöskään vedettyä. Mikä tarkoittaisi sitä, että meidän paikkojen vaihtelut jäisivätkin tähän. Asiaa tulee tutkia!
[ 17:30 ]
Pitkän mittailun, uudelleen järjestelyn Paintin puolella jälkeen, totesimme, että meillä oli aivan liian valtavat ideat toteuttamiseen nähden. Ei ole sen arvoista ja kaikki eivät mene hyville paikoille, eikä istu oikein ja plääää...
[ 17:50 ]
Ensimmäinen kollega saapui kokousta varten. Toinen tuli kyllä melko perään ja lopulta täällä olikin jo aika kivasti porukkaa kasassa.
[ 18:00 ]
Kauppa kiinni virallisesti. Kaikki ulkona olleet tavarat sisälle ja kokousta kehiin. Kassan katson sitten, kun ehdin päivän päätteeksi.
Piia the kauppias, kuittaa!
[ 10:55 ]
Kaupalla oli odottelemassa ihana harjoittelijamme! Jee! Laitettiin kassa kuntoon yhteistuumin ja kerroin juoniani kaupan järjestyksen muuttamiseksi. Ehkäpä voisin hurjia ideoitani kertoa myös muulle porukalle, jos saataisiin siis tänne pienet talkoot, että saadaan siirrettyä. Jos se nyt ollenkaan on edes idean arvoinen juttu.
[ 11:00 ]
Kaupan ovet auki, teline pihalle, kukkanen ja kisuliinimatto perästä. Sisäovi kyllä taas pidetään kiinni, ettei me paistuta tänne kauppaan ulkona olevan kuumuuden takia. Tämä on ehkä ainoa hetki, kun olen kiitollinen, että täällä on ylitehokas ilmastointi. Sitä kun saisi vain talveksi ja kylmiksi keleiksi säädettyä rauhoittumaan, ettei tänne tarvitsisi jäätyä!
[ 11:15 ]
Nyt on hyvä hoitaa alka rästiin jääneet paperihommat. Onkin useampi sivullinen tehtävää, mutta ei pelota! Kohta ollaan taas ajantasalla!
[ 11:45 ]
Koska ollaan innokkaita ja toimelijaita ja kaikkea positiivista, alettiin siirtämään taas vähän paikkoja. Alta löytyy melkoiset pölyt ja kakat. Onneksi on pesuvehkeet!
[ 13:00 ]
Kollega tuli pyörähtämään, sanoi hakevansa kakkukupuaan. Jääkaapissa oli vielä tarjottavia aika paljonkin jäänyt. Oltiin juuri saatu riehuttua kaikki paikoilleen ja kollega ei ollut edes huomannut, ennen kuin mainitsin asiasta.
Täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kyllä tämä uusi järjestys noiden puolesta on paljon parempi!
[ 13:30 ]
Kaupalle tuli oikein isompi ryhmä asiakkaita. Ilmeisesti olivat ulkomaalaisia ja yksi heistä ainakin ihan suomalainen. Tervehdin sitten sujuvasti englanniksi. Varsinaista asiakaspalvelutilannetta ei tullut, kun he lähinnä nopeasti katsoivat mitä kaikkea löytyy. Heidän (ilmeisesti) oppaansa tuumasi, että käyvät ensin nopeasti vain pyörähtämässä eri paikoissa ja saavat sitten perästä tulla uudestaan vielä, jos siltä tuntuu. Käyhän se niinkin.
[ 13:50 ]
Tuli asiakas, joka sanoi, että voin kyllä jäädä ihan istumaankin, että hän vain katselee. Että oli menossa kultasepän liikkeeseen, mutta että se olikin vielä kiinni. Juteltiin sitten vähän tuotteista ja tuotteiden tekijöiden työoloista ja muista.
[ 14:00 ]
Tuli oikein ihastuttava asiakas. Ruokosokeria haki pari pakettia. Kuittia kysyttäessä naureskeli, että vaimolle pitää viedä, että voi näyttää mihin on tuhlaillut rahansa.
[ 14:05 ]
Tuli asiakaspariskunta. Yllytin harjoittelijan palvelemaan heitä. Sivukorvalla kun kuuntelin asiakkaiden keskenäistä kuiskutusta, tajusin, että ilmeisesti he olivat Saksasta. Päätin sitten mennä kuitenkin vähän tueksi ja eikös asiakkaat sitten kyselleetkin korvakorujen materiaalista. Ainakin toivoin, että osasin sanoa oikein. Niin ja englanniksihan minä tietenkin pelasin, koska minun saksankielen taito on melkoisen rajallinen.
Asiakkaat käviviät vielä tutkimassa kaulakoruja ja löysivät mieleisensä. Pyysivät sitten jotain pientä pussia korvakoruille ja kyllähän meiltä nyt semmoinen pieni oranssi löytyi. Josko ne säilyisi pikkaisen paremmin sellaisessa. Kiittivät kovin ja toivottivat hyvää päivänjatkoa.
Jälkikäteen harmitti, etten ollut sanonut kuitenkin heille: "Danke schön!" tai jotain muuta yhtä hienoa.
[ 16:20 ]
Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuli asiakas. Tiskiainetta tuli omaan pulloon hakemaan. Harmittelin sadesäätä ja asiakas kertoi olevansa polkupyörällä liikenteessä. Toivottavasti ei läpimäräksi kastuisi!
Niin ja tämän pitkän hiljaisuuden aikana olemme mittailleet kaupan hyllyjen kokoa ja laitelleet niitä Paintissa mukamas paikoilleen ja sen perusteella ryhtyneet tekemään suunnitelmaa ja juonia kaupan järjestyksen vaihtamiseksi. Kesken kaiken tajusin vain, että puhelin on tosiaan tällä yhdellä seinällä... Ja liekö niin, ettei sitä saa oikein minnekään myöskään vedettyä. Mikä tarkoittaisi sitä, että meidän paikkojen vaihtelut jäisivätkin tähän. Asiaa tulee tutkia!
[ 17:30 ]
Pitkän mittailun, uudelleen järjestelyn Paintin puolella jälkeen, totesimme, että meillä oli aivan liian valtavat ideat toteuttamiseen nähden. Ei ole sen arvoista ja kaikki eivät mene hyville paikoille, eikä istu oikein ja plääää...
[ 17:50 ]
Ensimmäinen kollega saapui kokousta varten. Toinen tuli kyllä melko perään ja lopulta täällä olikin jo aika kivasti porukkaa kasassa.
[ 18:00 ]
Kauppa kiinni virallisesti. Kaikki ulkona olleet tavarat sisälle ja kokousta kehiin. Kassan katson sitten, kun ehdin päivän päätteeksi.
Piia the kauppias, kuittaa!
maanantai 19. toukokuuta 2014
Jotenkin olin onnellisesti henkisesti jo keskiviikossa
[ 10:55 ]
Ovella oli asiakas pyrkimässä jo sisään, kun tulin kaupalle. Sanoin, että käyn laittamassa kassan nopeasti kuntoon ja tulen sitten avaamaan oven. Sitten kun palasin, asiakas olikin jo jatkanut matkaansa, vaikka sokeria hän olisi halunnut tulla ostamaan. Liekö ollut informaatio katkos vai mikä lie. Ehkei kuullut, että avaan oven kohta ja luuli pääsevänsä samalla oven avauksella sisään.
[ 11:00 ]
Avasin oven ja sisään tuli toinen asiakas samointein. Kierteli ja katseli ja tuumasi sitten, että eikö meillä sattuisi olemaan puista laatikkoa, niin kuin meillä on noita vihreitä pienempiä. Sanoin, ettei meillä kyllä ole sillä tavalla, että meidän korit ja laatikot ovat kaikki punottuja. Asiakas tuumasi harmissaan, että olisi voinut hyvin kuvitella, että meillä olisi ollut myynnissä juuri hänen kaipaamiaan laatikoitaan. Noh, ei voi mitään..
Kävin laittamassa pihalle telineen koreineen. Laitoin kyllä ne nyt tuonne toisen näyteikkunan eteen, koska en halua peittää tätä toista näyteikkunaa. Amppelit amppeli-ikkunan eteen. Sillä periaatteella. Nyt toki taas sen näyteikkunan tavarat katoavat näkyvistä, mutta minkäs sille mahtaa. Olisihan se kiva, jos meillä roikkuisi koukut katosta ja voitaisiin laittaa teline sinne ylös roikkumaan. Se olisi huomattavasti parempi paikka, vaikka alas ottaminen olisikin vähän työläämpää. Silloin ei peittyisi kumpikaan näyteikkuna.
[ 11:55 ]
No nyt se aamuinen asiakas tuli sitten ostamaan sen sokeripakettinsa. Katseli vielä sitten sen lisäksi kaupassa ympärilleen vähän muutakin ja takeista olisi ollut kiinnostunut, mutta kun niitä on kuitenkin vain yhtä kokoa, niin hän tuumasi, ettei hänen päällensä sitten kyllä se mahdu. Kertoi että omistaa muutamankin käsin tehdyn takin ja että niiden värit ovat jo niin haalistuneet, ettei sen puolesta sitten oikein kehtaa kirkkaalla säällä kulkea, että ilta hämärässä kuulemma sitten tulee välillä käytettyä. Ehdotin pesukoneessa värjäämistä ja hän tuumasi, ettei ole koskaan tehnyt ja että sitten siihen kaipaisi kyllä sitten kanssa mukaan sitten muitakin värjättäviä vaatekappaleita, ettei vain yhtä vaatetta varten laittaisi konetta pyörimään.
[ 12:15 ]
Lounasta olisi varmaan taas ihan hyvä muistaa hakea. Siellä olisi nakkistroganoffia tarjolla. Must get!
[ 13:40 ]
Mies tuli kauppaan sisään. Katseli hämmillään ympärilleen. Tervehdin kyllä ja mies katseli edelleen ympärilleen hyvin pöllämystyneenä. "Tää ei taidakaan olla kukkakauppa?" "Juu, ei, se on tosiaan tuo seuraava ovi."
[ 15:20 ]
Tuli asiakaspariskunta, jotka kyselivät Haiti-kahvia. Onhan meillä sitä ja paketin halusivat ostaa. Katselivat vielä vähän ympärilleen, mutta mikään ei sitten kuitenkaan oikein iskenyt enempää. Löin sitten taas kerran tietenkin väärin ja myin elintarvikkeena.. Pitää tehdä korjausliike ja ostaa jotain 8e edestä..
[ 16:00 ]
Luulin, että kauppaan tuli asiakas. Todellisuudessa ulkona tuulee niin kovaa, että se puhalsi sisäoven auki hieman. Huh huh!
[ 16:30 ]
Mysteerimies. Jätti polkupyörän kaupan eteen, tallusteli vauhdilla kaupan sisään ovelle asti, kääntyi kannoillaan, otti polkupyöränsä ja jatkoi matkaa. Liekö taas ollut kukkakaupalle asiakas..
[ 17:10 ]
Tuli kaksi asiakasta. Hyörivät ja pyörivät, tutkiskelivat hyrrää ja pilliä. Lopulta kuitenkin ostivat kolme suklaalevyä (pari appelsiinia ja yksi merisuola&toffee), pari pussia vaaleaa africafea, paketin Zen again -teetä ja inkiväärijauhetta.
[ 18:05 ]
Olin niin uppoutunut tutkimaan taas asioita, niin menipä kaupan aukiolo aika yli 5 minuutilla. Oh noes! Olisi saanut kyllä tulla asiakkaita, mutta eipä tullutkaan. Höh..
Ovella oli asiakas pyrkimässä jo sisään, kun tulin kaupalle. Sanoin, että käyn laittamassa kassan nopeasti kuntoon ja tulen sitten avaamaan oven. Sitten kun palasin, asiakas olikin jo jatkanut matkaansa, vaikka sokeria hän olisi halunnut tulla ostamaan. Liekö ollut informaatio katkos vai mikä lie. Ehkei kuullut, että avaan oven kohta ja luuli pääsevänsä samalla oven avauksella sisään.
[ 11:00 ]
Avasin oven ja sisään tuli toinen asiakas samointein. Kierteli ja katseli ja tuumasi sitten, että eikö meillä sattuisi olemaan puista laatikkoa, niin kuin meillä on noita vihreitä pienempiä. Sanoin, ettei meillä kyllä ole sillä tavalla, että meidän korit ja laatikot ovat kaikki punottuja. Asiakas tuumasi harmissaan, että olisi voinut hyvin kuvitella, että meillä olisi ollut myynnissä juuri hänen kaipaamiaan laatikoitaan. Noh, ei voi mitään..
Kävin laittamassa pihalle telineen koreineen. Laitoin kyllä ne nyt tuonne toisen näyteikkunan eteen, koska en halua peittää tätä toista näyteikkunaa. Amppelit amppeli-ikkunan eteen. Sillä periaatteella. Nyt toki taas sen näyteikkunan tavarat katoavat näkyvistä, mutta minkäs sille mahtaa. Olisihan se kiva, jos meillä roikkuisi koukut katosta ja voitaisiin laittaa teline sinne ylös roikkumaan. Se olisi huomattavasti parempi paikka, vaikka alas ottaminen olisikin vähän työläämpää. Silloin ei peittyisi kumpikaan näyteikkuna.
[ 11:55 ]
No nyt se aamuinen asiakas tuli sitten ostamaan sen sokeripakettinsa. Katseli vielä sitten sen lisäksi kaupassa ympärilleen vähän muutakin ja takeista olisi ollut kiinnostunut, mutta kun niitä on kuitenkin vain yhtä kokoa, niin hän tuumasi, ettei hänen päällensä sitten kyllä se mahdu. Kertoi että omistaa muutamankin käsin tehdyn takin ja että niiden värit ovat jo niin haalistuneet, ettei sen puolesta sitten oikein kehtaa kirkkaalla säällä kulkea, että ilta hämärässä kuulemma sitten tulee välillä käytettyä. Ehdotin pesukoneessa värjäämistä ja hän tuumasi, ettei ole koskaan tehnyt ja että sitten siihen kaipaisi kyllä sitten kanssa mukaan sitten muitakin värjättäviä vaatekappaleita, ettei vain yhtä vaatetta varten laittaisi konetta pyörimään.
[ 12:15 ]
Lounasta olisi varmaan taas ihan hyvä muistaa hakea. Siellä olisi nakkistroganoffia tarjolla. Must get!
[ 13:40 ]
Mies tuli kauppaan sisään. Katseli hämmillään ympärilleen. Tervehdin kyllä ja mies katseli edelleen ympärilleen hyvin pöllämystyneenä. "Tää ei taidakaan olla kukkakauppa?" "Juu, ei, se on tosiaan tuo seuraava ovi."
[ 15:20 ]
Tuli asiakaspariskunta, jotka kyselivät Haiti-kahvia. Onhan meillä sitä ja paketin halusivat ostaa. Katselivat vielä vähän ympärilleen, mutta mikään ei sitten kuitenkaan oikein iskenyt enempää. Löin sitten taas kerran tietenkin väärin ja myin elintarvikkeena.. Pitää tehdä korjausliike ja ostaa jotain 8e edestä..
[ 16:00 ]
Luulin, että kauppaan tuli asiakas. Todellisuudessa ulkona tuulee niin kovaa, että se puhalsi sisäoven auki hieman. Huh huh!
[ 16:30 ]
Mysteerimies. Jätti polkupyörän kaupan eteen, tallusteli vauhdilla kaupan sisään ovelle asti, kääntyi kannoillaan, otti polkupyöränsä ja jatkoi matkaa. Liekö taas ollut kukkakaupalle asiakas..
[ 17:10 ]
Tuli kaksi asiakasta. Hyörivät ja pyörivät, tutkiskelivat hyrrää ja pilliä. Lopulta kuitenkin ostivat kolme suklaalevyä (pari appelsiinia ja yksi merisuola&toffee), pari pussia vaaleaa africafea, paketin Zen again -teetä ja inkiväärijauhetta.
[ 18:05 ]
Olin niin uppoutunut tutkimaan taas asioita, niin menipä kaupan aukiolo aika yli 5 minuutilla. Oh noes! Olisi saanut kyllä tulla asiakkaita, mutta eipä tullutkaan. Höh..
Telineen joutui nappaamaan sisälle, kukkanen ja kisumatto myös. Kassan jätin rupsuttamaan kuittia sillä välin, kun menin itse laskemaan rahoja paikoileen. Pian kauppa on taas valmis huomista varten. Harjoittelija tulee muuten silloin taas tänne! Ihanaa! Juonitaan ja riehutaan!!
Piia the kauppias, kuittaa!
perjantai 16. toukokuuta 2014
Ei se tainnut sittenkään olla keskiviikko
Hyppään aamusta auton kyytiin ja käynnistän auton. Sade tiputteli pieniä pisaroita ikkunalle ja toivoin hartaasti, ettei se siitä yltyisi, ennen kuin pääsen kaupalle. Sitten saisi sataa niin kovaa kuin siltä tuntuu. Stereoista pärähti Daath - Death on the Dancefloor. Siinäpä vauvalle mahaan ihmettelemistä, itse jamittelin ihan fiiliksissä.
[ 10:55 ]
Kaupalla kassa sukkelaan kuntoon. Kukkakauppa on taas osannut jättää meidänkin näyteikkunalle tilaa, niin ei tarvitse tänäänkään mennä sinne vähän juttelemaan.
[ 11:00 ]
Lukko auki ja kisumatto kukkasen kanssa pihalle. Tervetuloa taas tämän päivän puolesta! Tällä kertaa jätin kyllä ulko-oven kiinni ja avasin sisäoven, kun ulkona on niin kurjahko sää ja kylmä.
[ 11:30 ]
Kollega soitti ja kysyi jääkapin hyllyn kokoa. On tuomassa leivottua juttua tänne huomiseksi ja tarvitsi tätä tietoa. Pyysin soittamaan 5min päästä, niin ehdin mittaamaan.
[ 11:45 ]
Sieltähän hän taas soitteli ja kerroin mitat. Tällä mennään ja luultavasti tänään vielä nähdään minun vuoron aikana.
[ 12:30 ]
Pakko hakea lounasta! Unohdin taas ihan onnellisesti!
[ 12:55 ]
Tuli asiakas, joka ei ollutkaan asiakas, vaan pyysi apua, että mistä löytyy poliisiasema. Neuvoin reitin. Asiakas pohti, että muistelisi poliisiaseman olleen siinä Prisman vieressä. Sanoin, että niin kauan kuin minä olen täällä asunut, se on ollut aina siellä Prismalta pois päin, alamäen puolessa välissä.
[ 13:20 ]
Tuli kaksi asiakasta. Suunnistivat suoraan saippuahyllylle. Toinen tuumasi, että oli unohtanut ottaa purkkeja mukaansa. Kysyi sitten, olisikos meillä antaa. Sanoin, että meillä on varastossa jonkin verran. Tiskiaineelle löytyi litran purkki ja yleispuhdistusaineelle 750ml. Sillä välin kun olin putsailemassa jälkimmäistä purkkia muutamasta yli menneestä pesuainetipasta, asiakkaat olivat keränneet itselleen 15 vihreää paperia, lahjakangaspalan ja "viinipullo"kassin. Meinasi lähteä hakemaan käteistä seinältä, mutta sitten toinen asiakkaista sanoi, että hän kyllä voi maksaa, ettei ole huolta. Näin toimittiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
[ 14:20 ]
Kollega tuli kaupalle käymään ja huomasi heti että me oltii riehuttu täällä hyllyjä eri paikoille. Kyseli sitten, että onko syyhynnyt kädet että vielä jotain vaihtaisi eri paikkaan ja sanoin, että kyllä me ollaan siitä vähän puheltukin ja näytin meidän kassan paikan vaihtosuunnitelmaa. Kerroin myös meidän juonista kartan päivittämisen suhteen. Kuulemma hyvältä kuulostaa, niin sittenhän se onkin hyvä meidän täällä riehua.
Tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä, kun mukaan lähti paketti mysliä, tummaa africafea, teetä (se oli se viimeinen kappale alelaarista) ja FairBreak -paketti.
Puhelin soi kesken kaiken taustalla, mutta siellähän sitten soi, eipä sille mitään oikein mahtanut. Sitten kun pääsin kurkkaamaan, että kuka sieltä yritti sitkeästi soittaa, niin se oli jokin vieras numero. Koitin soittaa perään, mutta sain luurin korvaan. Noh, jos on asiaa, niin soittaa varmaan uudestaan.
[ 14:40 ]
Jee, vaihtovuoron kollega tuli paikalle! Ei muuta kuin roskat roskikseet, tiskit kuntoon ja karkaus viikonlopun viettoon!
Piia the kauppias, kuittaa!
[ 10:55 ]
Kaupalla kassa sukkelaan kuntoon. Kukkakauppa on taas osannut jättää meidänkin näyteikkunalle tilaa, niin ei tarvitse tänäänkään mennä sinne vähän juttelemaan.
[ 11:00 ]
Lukko auki ja kisumatto kukkasen kanssa pihalle. Tervetuloa taas tämän päivän puolesta! Tällä kertaa jätin kyllä ulko-oven kiinni ja avasin sisäoven, kun ulkona on niin kurjahko sää ja kylmä.
[ 11:30 ]
Kollega soitti ja kysyi jääkapin hyllyn kokoa. On tuomassa leivottua juttua tänne huomiseksi ja tarvitsi tätä tietoa. Pyysin soittamaan 5min päästä, niin ehdin mittaamaan.
[ 11:45 ]
Sieltähän hän taas soitteli ja kerroin mitat. Tällä mennään ja luultavasti tänään vielä nähdään minun vuoron aikana.
[ 12:30 ]
Pakko hakea lounasta! Unohdin taas ihan onnellisesti!
[ 12:55 ]
Tuli asiakas, joka ei ollutkaan asiakas, vaan pyysi apua, että mistä löytyy poliisiasema. Neuvoin reitin. Asiakas pohti, että muistelisi poliisiaseman olleen siinä Prisman vieressä. Sanoin, että niin kauan kuin minä olen täällä asunut, se on ollut aina siellä Prismalta pois päin, alamäen puolessa välissä.
[ 13:20 ]
Tuli kaksi asiakasta. Suunnistivat suoraan saippuahyllylle. Toinen tuumasi, että oli unohtanut ottaa purkkeja mukaansa. Kysyi sitten, olisikos meillä antaa. Sanoin, että meillä on varastossa jonkin verran. Tiskiaineelle löytyi litran purkki ja yleispuhdistusaineelle 750ml. Sillä välin kun olin putsailemassa jälkimmäistä purkkia muutamasta yli menneestä pesuainetipasta, asiakkaat olivat keränneet itselleen 15 vihreää paperia, lahjakangaspalan ja "viinipullo"kassin. Meinasi lähteä hakemaan käteistä seinältä, mutta sitten toinen asiakkaista sanoi, että hän kyllä voi maksaa, ettei ole huolta. Näin toimittiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
[ 14:20 ]
Kollega tuli kaupalle käymään ja huomasi heti että me oltii riehuttu täällä hyllyjä eri paikoille. Kyseli sitten, että onko syyhynnyt kädet että vielä jotain vaihtaisi eri paikkaan ja sanoin, että kyllä me ollaan siitä vähän puheltukin ja näytin meidän kassan paikan vaihtosuunnitelmaa. Kerroin myös meidän juonista kartan päivittämisen suhteen. Kuulemma hyvältä kuulostaa, niin sittenhän se onkin hyvä meidän täällä riehua.
Tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä, kun mukaan lähti paketti mysliä, tummaa africafea, teetä (se oli se viimeinen kappale alelaarista) ja FairBreak -paketti.
Puhelin soi kesken kaiken taustalla, mutta siellähän sitten soi, eipä sille mitään oikein mahtanut. Sitten kun pääsin kurkkaamaan, että kuka sieltä yritti sitkeästi soittaa, niin se oli jokin vieras numero. Koitin soittaa perään, mutta sain luurin korvaan. Noh, jos on asiaa, niin soittaa varmaan uudestaan.
[ 14:40 ]
Jee, vaihtovuoron kollega tuli paikalle! Ei muuta kuin roskat roskikseet, tiskit kuntoon ja karkaus viikonlopun viettoon!
Piia the kauppias, kuittaa!
torstai 15. toukokuuta 2014
Joko päivä meni?
[ 10:55 ]
Kauppa odottelee valmiina. Kassa vain tarvitsee kurkata kuntoon ja se on siinä.
[ 11:00 ]
Ovi auki asiakkaille ja kukkanen kisumaton kanssa pihalle. Tervetuloa!
Kukkakauppa ei tällä kertaa laittanut sitä isoa kukkaa tuohon meidän ikkunan kulmalle, ehkei minun tarvitse sitten mennä sanomaan ainakaan tänään siitä mitään.
[ 11:45 ]
Oh! Minun ihana harjoittelija tuli tänne pyörähtämään! Kuulemma koulu päättyi jo ja seuraava päivä onkin etäpäivä. Huh huh! Mutta mikään ei ole niin ihanaa, kun että tänne tulee ihania ihmisiä oleskelemaan hetken aikaa! Ei tarvitse yksikseen olla.
Niin ja juonittiin me vähän tekemistäkin. Vaihdetaan vähän asioiden paikkoja mahdollisesti lisää ja käydään vähän pistämässä meidän hienoa karttaa parempaan kuosiin. Juonitaan ja suunnitellaan ja ideoidaan. Hihihihi!
[ 12:15 ]
Harjoittelija lupautui jäädä katsomaan kaupan perään sillä välin kun käyn hakemassa lounasta. Siis ihan oikeasti, parempaa harjoittelijaa ei kyllä voisi saada! Vapaa-ajallaan ja vapaa ehtoisesti auttaa!
[ 12:30 ]
Täällä pyörähti mies tuomassa esitteen. Pitäisi vissiin laittaa se ainakin jossain kohtaa ikkunaan.
[ 13:20 ]
Tuli ihana asiakas pariskunta ostamaan nyt vihdoinkin sen olkalaukun, mitä he silloin aiemmin aikoinaan kävivät katselemassa lahjaksi. Nyt oli kuulemma väri selvillä, että mikä on hyvä. Lupasin sitten 2 viikon takuun, että jos se väri ei miellytäkään, niin voi vielä kuittia ja hyvää kuntoa vastaan vaihtaa toiseen väriin.
Kassalla kävi sitten hassusti ja korttia taas oltiin kovin tarjoamassa. Isäntä sitten otti vastuulleen käydä hakemassa puuttuva summa. Sillä välin emäntä
[ 16:00 ]
Tuli tuttu asiakas hakemaan suitsukkeita. 4 pienempää pakettia lähti tällä kertaa mukaan. Pärjää taas hetken aikaa.
[ 16:15 ]
Oho, tuli toinen asiakas. En ihan ehtinyt auttamaan ovelle, kun oli jo päässyt rollaattorinsa kanssa sisälle asti. Pyysi 5 pussia pikakahvia ja kun ne olin tuonut, halusi vielä molempia tarjoussuklaita ostaa maisteltavaksi. Noh, iskin nekin kassaan, kun sitten asiakas vielä keksi, että oikeastaan voisi ottaa vielä yhden Haiti-kahvin. Näillä eväillä sitten olikin hyvä jatkaa. Poistuessa pääsinkin sitten tarjoamaan apua oven kanssa.
[ 18:00 ]
Melkoisen hiljaisuuden jälkeen, oli aika laittaa kauppa kiinni. Närästyksen määrää ei voi kuvailla ja tuskissa kellon siirtymistä kohti sulkemisaikaa oli melkoisen masentavaa odotella.
Nyt on kyllä taas päivä pulkassa. Aamulla täytyy vähän mopata, kun lattialla on sen verran kertynyt roskaa.
Piia the kauppias, kuittaa!
Kauppa odottelee valmiina. Kassa vain tarvitsee kurkata kuntoon ja se on siinä.
[ 11:00 ]
Ovi auki asiakkaille ja kukkanen kisumaton kanssa pihalle. Tervetuloa!
Kukkakauppa ei tällä kertaa laittanut sitä isoa kukkaa tuohon meidän ikkunan kulmalle, ehkei minun tarvitse sitten mennä sanomaan ainakaan tänään siitä mitään.
[ 11:45 ]
Oh! Minun ihana harjoittelija tuli tänne pyörähtämään! Kuulemma koulu päättyi jo ja seuraava päivä onkin etäpäivä. Huh huh! Mutta mikään ei ole niin ihanaa, kun että tänne tulee ihania ihmisiä oleskelemaan hetken aikaa! Ei tarvitse yksikseen olla.
Niin ja juonittiin me vähän tekemistäkin. Vaihdetaan vähän asioiden paikkoja mahdollisesti lisää ja käydään vähän pistämässä meidän hienoa karttaa parempaan kuosiin. Juonitaan ja suunnitellaan ja ideoidaan. Hihihihi!
[ 12:15 ]
Harjoittelija lupautui jäädä katsomaan kaupan perään sillä välin kun käyn hakemassa lounasta. Siis ihan oikeasti, parempaa harjoittelijaa ei kyllä voisi saada! Vapaa-ajallaan ja vapaa ehtoisesti auttaa!
[ 12:30 ]
Täällä pyörähti mies tuomassa esitteen. Pitäisi vissiin laittaa se ainakin jossain kohtaa ikkunaan.
[ 13:20 ]
Tuli ihana asiakas pariskunta ostamaan nyt vihdoinkin sen olkalaukun, mitä he silloin aiemmin aikoinaan kävivät katselemassa lahjaksi. Nyt oli kuulemma väri selvillä, että mikä on hyvä. Lupasin sitten 2 viikon takuun, että jos se väri ei miellytäkään, niin voi vielä kuittia ja hyvää kuntoa vastaan vaihtaa toiseen väriin.
Kassalla kävi sitten hassusti ja korttia taas oltiin kovin tarjoamassa. Isäntä sitten otti vastuulleen käydä hakemassa puuttuva summa. Sillä välin emäntä
[ 16:00 ]
Tuli tuttu asiakas hakemaan suitsukkeita. 4 pienempää pakettia lähti tällä kertaa mukaan. Pärjää taas hetken aikaa.
[ 16:15 ]
Oho, tuli toinen asiakas. En ihan ehtinyt auttamaan ovelle, kun oli jo päässyt rollaattorinsa kanssa sisälle asti. Pyysi 5 pussia pikakahvia ja kun ne olin tuonut, halusi vielä molempia tarjoussuklaita ostaa maisteltavaksi. Noh, iskin nekin kassaan, kun sitten asiakas vielä keksi, että oikeastaan voisi ottaa vielä yhden Haiti-kahvin. Näillä eväillä sitten olikin hyvä jatkaa. Poistuessa pääsinkin sitten tarjoamaan apua oven kanssa.
[ 18:00 ]
Melkoisen hiljaisuuden jälkeen, oli aika laittaa kauppa kiinni. Närästyksen määrää ei voi kuvailla ja tuskissa kellon siirtymistä kohti sulkemisaikaa oli melkoisen masentavaa odotella.
Nyt on kyllä taas päivä pulkassa. Aamulla täytyy vähän mopata, kun lattialla on sen verran kertynyt roskaa.
Piia the kauppias, kuittaa!
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Luulin onnellisesti, että on torstai
Jep jep, olin viemässä autoa aviomiehelle, kun en päässytkään ajamaan alas perille, niin kuin normaalisti. Edessä oli auto. Auto paljastui taxiksi. Parkkeerasin oman autoni pienen matkan päähän lähelle ja kävelin autolle. Huomasin, että kaksi miestä seisoi rakennuksen ulko-ovella ja kysyin, että oliko jompikumpi taxin kuski. Toinen sanoi olevansa. Kerroin, että minun tarvitsisi päästä ajamaan hänen tukkimaansa tietä pitkin. Toinen mies vastasi, että he odottelivat näkövammaista asiakasta. Sanoin, että minun tarvitsi ainoastaan päästä ajamaan alas, että jos sen verran väistäisi. Näin päätettiin onneksi tehdä ja sain lopulta auton sinne minne pitikin.
Mutta, myöhästyin töistä...
[ 11:00 ]
Turhauduin punaisissa liikennevaloissa ja katsoin vain tarkkaavaisesti puolin ja toisin ja kun autoja ei tullut, juoksin tien yli, että pääsisin mahdollisimman ripeästi avaamaan kaupan.
[ 11:05 ]
Onneksi homma on nopeasti hoidettu, kun rutiinilla kaikki menee ja edellisenä iltana tulee aina laskettua pohjakassa valmiiksi, niin ei tarvitse sitäkään miettiä. Kassa oli valmis, valot helposti päälle ja ei tarvinnut muuta kuin avata ovi ja laittaa kukkanen ja kisumatto ovesta ulos toivottamaan asiakkaat tervetulleiksi sisään.
[ 11:30 ]
Ensimmäinen asiakas! Mutta eipä sitten ollutkaan, kun hetken ovelta ihmeteltyään tuumasi ääneen, ettei tämä ollutkaan kukkakauppa. Jep, ei ole ei. Sanoin, että se on se seuraava kauppa.
[ 11:35 ]
No nyt! Tuli ihan oikea asiakas. Katseli papereita ja kiersi sitten vähän kauppaa yleisesti ympäri. Jäi hetkeksi katselemaan kansioitakin ja kiersi sitten loppuun asti. Tuumasi, että tuli lähinnä katselemaan, että ei ole vähään aikaan käynyt täällä, niin on kivaa nähdä, mitä kaikkea uutta täällä on. Kyseli sitten papereista, että miten nopeasti ne menee. Sanoin, ettei ne niin tiheään tahtiin mene, että jos siellä on jotain mistä pitää, niin se luultavasti on siinä odottamassa vielä seuraavaa kertaa. Asiakas sanoi, ettei hänellä juuri nyt ollut rahaa, mutta että tulee kyllä varmasti takaisin toiste.
[ 12:25 ]
Lounasta! (Miten ihmeessä tunnun koko aika unohtavan mennä syömään!)
[ 13:50 ]
Hoo! Asiakas! Tuli kauppaan sisään ja heti ensimmäiseksi huudahti: "Ainiin! Teillä ei käynyt kuin vain käteinen, eikö niin!" No näinhän se meillä on juu. Asiakas tuli siitä huolimatta valitsemaan kolme kolikkokukkaroa perheelleen, kun he kuulemma kaikki ihastuivat hänen kukkaroonsa ja halusivat omat. Pyysi laittamaan syrjään ja kyseli, mistä lähimmät ottomaatit löytyikään. Neuvoin lähimmille ja asiakas sanoi palaavansa aivan pian.
[ 13:55 ]
No sieltähän hän tulikin sitten. Raha vaihtoi omistajaa ja samoin kolikkokukkarot. Huisin mukava ja hyväntuulinen asiakas. Ja sanoi taas tulevansa toiste. Tervetuloa vain!
[ 14:25 - 17:05 ]
Tässä välissä on ehtinyt käydä asiakas, joka ei ostanut mitään, tuttava, jonka kanssa juteltiin erittäin mukava tovi ja oli kivaa nähdä pitkästä aikaa, asiakas, joka osti kahta teetä ja jäi juttelemaan melkoisen pitkäksi ajaksi, ennen kuin päätti lähteä kotia ja sitten vielä lähkärit tuli käymään ja pääsin heidänkin kanssaan juttelemaan hyvän tovin, vaikka heillä kiire kuulemma vähän olikin.
Nämä sosiaalisemmat hetket ovat kyllä kultaisia.
[ 18:00 ]
Naapurista raikaa laulu ja pianon pimputtelu. Minä laitoin vain kaupan kiinni, kukkanen ja kisumatto tietenkin sisälle, kassa rapsuttamaan kuittia, samalla kun kävin laskemaan kassaa.
Sen verran vielä loppupäivän pohdintoja, että kun tuo kukkakauppa on tykännyt levittää kukkasensa melko laajalle alueelle ulos, niin tänään kyllä teki vähän mieli mennä murahtamaan, että pitäisivät ne kuitenkin siellä omalla puolellaan. Meinaa nyt oli jo meidän kaupan näyteikkunan edessäkin isompi kukkanen. Ei mikään ihme, jos ihmiset luulee kukkakaupaksi, kun kukkaset alkaa olemaan jo meidänkin puolella. Huomenna, jos tämä toistuu, niin käyn kiltisti huomauttamassa asiasta. Ei niin, että ne minua häiritsisi, mutta se häiritsee kyllä vähän meidän kaupan tilaa ja antia.
Piia the kauppias, kuittaa!
Mutta, myöhästyin töistä...
[ 11:00 ]
Turhauduin punaisissa liikennevaloissa ja katsoin vain tarkkaavaisesti puolin ja toisin ja kun autoja ei tullut, juoksin tien yli, että pääsisin mahdollisimman ripeästi avaamaan kaupan.
[ 11:05 ]
Onneksi homma on nopeasti hoidettu, kun rutiinilla kaikki menee ja edellisenä iltana tulee aina laskettua pohjakassa valmiiksi, niin ei tarvitse sitäkään miettiä. Kassa oli valmis, valot helposti päälle ja ei tarvinnut muuta kuin avata ovi ja laittaa kukkanen ja kisumatto ovesta ulos toivottamaan asiakkaat tervetulleiksi sisään.
[ 11:30 ]
Ensimmäinen asiakas! Mutta eipä sitten ollutkaan, kun hetken ovelta ihmeteltyään tuumasi ääneen, ettei tämä ollutkaan kukkakauppa. Jep, ei ole ei. Sanoin, että se on se seuraava kauppa.
[ 11:35 ]
No nyt! Tuli ihan oikea asiakas. Katseli papereita ja kiersi sitten vähän kauppaa yleisesti ympäri. Jäi hetkeksi katselemaan kansioitakin ja kiersi sitten loppuun asti. Tuumasi, että tuli lähinnä katselemaan, että ei ole vähään aikaan käynyt täällä, niin on kivaa nähdä, mitä kaikkea uutta täällä on. Kyseli sitten papereista, että miten nopeasti ne menee. Sanoin, ettei ne niin tiheään tahtiin mene, että jos siellä on jotain mistä pitää, niin se luultavasti on siinä odottamassa vielä seuraavaa kertaa. Asiakas sanoi, ettei hänellä juuri nyt ollut rahaa, mutta että tulee kyllä varmasti takaisin toiste.
[ 12:25 ]
Lounasta! (Miten ihmeessä tunnun koko aika unohtavan mennä syömään!)
[ 13:50 ]
Hoo! Asiakas! Tuli kauppaan sisään ja heti ensimmäiseksi huudahti: "Ainiin! Teillä ei käynyt kuin vain käteinen, eikö niin!" No näinhän se meillä on juu. Asiakas tuli siitä huolimatta valitsemaan kolme kolikkokukkaroa perheelleen, kun he kuulemma kaikki ihastuivat hänen kukkaroonsa ja halusivat omat. Pyysi laittamaan syrjään ja kyseli, mistä lähimmät ottomaatit löytyikään. Neuvoin lähimmille ja asiakas sanoi palaavansa aivan pian.
[ 13:55 ]
No sieltähän hän tulikin sitten. Raha vaihtoi omistajaa ja samoin kolikkokukkarot. Huisin mukava ja hyväntuulinen asiakas. Ja sanoi taas tulevansa toiste. Tervetuloa vain!
[ 14:25 - 17:05 ]
Tässä välissä on ehtinyt käydä asiakas, joka ei ostanut mitään, tuttava, jonka kanssa juteltiin erittäin mukava tovi ja oli kivaa nähdä pitkästä aikaa, asiakas, joka osti kahta teetä ja jäi juttelemaan melkoisen pitkäksi ajaksi, ennen kuin päätti lähteä kotia ja sitten vielä lähkärit tuli käymään ja pääsin heidänkin kanssaan juttelemaan hyvän tovin, vaikka heillä kiire kuulemma vähän olikin.
Nämä sosiaalisemmat hetket ovat kyllä kultaisia.
[ 18:00 ]
Naapurista raikaa laulu ja pianon pimputtelu. Minä laitoin vain kaupan kiinni, kukkanen ja kisumatto tietenkin sisälle, kassa rapsuttamaan kuittia, samalla kun kävin laskemaan kassaa.
Sen verran vielä loppupäivän pohdintoja, että kun tuo kukkakauppa on tykännyt levittää kukkasensa melko laajalle alueelle ulos, niin tänään kyllä teki vähän mieli mennä murahtamaan, että pitäisivät ne kuitenkin siellä omalla puolellaan. Meinaa nyt oli jo meidän kaupan näyteikkunan edessäkin isompi kukkanen. Ei mikään ihme, jos ihmiset luulee kukkakaupaksi, kun kukkaset alkaa olemaan jo meidänkin puolella. Huomenna, jos tämä toistuu, niin käyn kiltisti huomauttamassa asiasta. Ei niin, että ne minua häiritsisi, mutta se häiritsee kyllä vähän meidän kaupan tilaa ja antia.
Piia the kauppias, kuittaa!
tiistai 13. toukokuuta 2014
Riehuttiin minkä kerittiin ja oltiin ahkeria!
Sovittiin aviomiehen kanssa, että hän hakee auton vähän myöhemmin, joten kävin jättämässä sen lukion parkkipaikalle. Se on mukavaa olla ajoissa liikkeellä, kun ei ole mihinkään kiire ja kaiken saa tehdä kaikessa rauhassa.
[ 10:50 ]
Postilaatikossa oli vain toiselle firmalle kirje, mutta pakko oli käydä tarkistamassa laatikko, vaikka postit ovatkin nyt tulleet melko suoraan käteen tänne kaupalle. Liekö jakajilla niin kiire vai mitähän ihmettä, että tänne tuovat. Ehkä pahin moka heiltä on silti ollut, että kauppa ei ole ollut vielä auki ja ovat jättäneet postit ovenkahvaan. Ja siis ihan laskun. Ei niin saisi tehdä. Mitäs sitten, jos joku keksii napata jonkun meidän laskun siitä ihan piruuttaan? Dun dun duu..
[ 10:55 ]
Ei muuta kuin kassa kuntoon ja hetken aikaa hengähdystä ja päivän suunnittelua. Tarkoitus olisi vähän riehua hyllyjä ristiin rastiin ristikkäin eri paikoille. Joskos saataisiin vihdoinkin elintarvikkeet erilleen saippuoista.
[ 11:00 ]
Harjoittelija pääsi avaamaan oven ja kastelemaan kukkasen (nyt kun taas muistin, että sekin piti tosiaan kastella *köhköh*). Päivä on startattu.
[ 12:15 ]
Tuli kaksi asiakasta samaan syssyyn, juuri kun olin suunnitellut karkaavani hakemaan lounasta. Eipä siinä mitään. Toinen asiakas tuli oikein määrätietoisesti hakemaan inkiväärilimua ja oikein kaksi tölkillistä! Pillimehuja hieman katseli ja kehaisin niitä, että oikein hyviä kyllä ovat. Kassalla vielä hieman pohti suklaata, mutta tuumasi, ettei rahat nyt vain riitä, vaikka kuinka sitäkin haluaisi. Toinen asiakas kierteli sen aikaa ympäriinsä ja tuumasi sitten ensimmäisen lähdettyä, että hänen täytyisi ehdottomasti palata tänne toistekin, paremmalla ajalla. Kuulemma on kaikkea ihanaa hyllyissä. (Nii'in! Tiedän! Minäkin ostaisin puolet hyllyistä tyhjiksi, jos olisin rikas!)
Mutta nyt kyllä karkaan hakemaan sitä lounasta! Kyllä meidän harjoittelija pärjää.
[ 14:45 ]
Aviomies tuli pyörähtämään ja nappaamaan auton avaimet, samalla kun vaihtoi rullaluistimet tavallisiin kenkiin. Koitin houkutella ostamaan meille Imperial Mintsejä, koska ne on NIIIIIIN hyvää, mutta ei sitten kuitenkaan taipunut, vaikka rahaa olisi ollut. Yhyy!
[ 13:25 ]
Tulipa kaksi asiakasta ja pyysivät africafea. Kysyin, että mitäs niistä saisi olla, niin 10 pussia pikakahvia. Mikäpäs siinä sitten! Ostivat vielä paperipussin, että saivat kuljetettuakin ne. Toinen joskus aikoinaan kuulemma ollut Tansaniassa ja siellä jo tottui juomaan. Asuvat kuulemma vähän pidemmällä, niin on hyvä ostaa paljon kerrallaan. Ymmärtäähän tuon.
[ 14:20 ]
Tulipa asiakas ja perästä toinen. Toinen oli ripeämpi ja osti kaksi pussia pikakahvia. Ensin tullut ei lopulta ostanut sittenkään mitään.
Samaa aikaa olimme tyhjentäneet hyllyjä, jotta voisimme siirtää ristikkäin niiden paikkoja. Haavereiltakaan ei säästytty, sillä harjoittelija onnistui saamaan tikun sormeensa, joka lähinnä teki reiän. Tietenkään ilman minun superensiapu 1 -korttitaitoja ei oltaisi selvitty ja ennen kaikkea minun pientä ensiapupakkausta, josta leikkelimme pieneen haavaan sopivan laastarin.
[ 14:30 ]
Tuli jälleen asiakas, hyöri ja pyöri. Pahoittelin, että meillä oli vähän hyllyt sekaisin, mutta sanoi, ettei se haittaa. Ei sitten kuitenkaan lopulta ostanut mitään.
[ 14:45 ]
VALMIS! Saatiinpas siirrettyä. Ja kyllä nyt on parempi kuin ennen!
[ 15:45 ]
Tein eeppisen laskun tuotteista, joita oltiin käyty ostamassa (piikkiin) ideapalkinnoiksi.
[ 16:15 ]
Riehuttin vähän takahuoneen puolella amppelien järjestyksienkin kanssa. Nyt ne on edes VÄHÄN enemmän loogisesti jossain järjestyksessä. Pitkät pitkien kanssa ja saman näköiset keskenään kavereita. Jee!
[ 16:20 ]
Loput (5kpl) ideapalkinnot lähtivät varainhoitajan mukana.
[ 17:15 ]
Liekö ollut päivän viimeinen asiakas, mutta tuli hakemaan suklaata. Kovin oli menossa tutuille ja turvallisille hyllyille, mutta sainpa houkuteltua kurkkaamaan mein uutuuksia ja myin sitten yhden FairBreak -patukan. Jee!
[ 18:00 ]
Nonni, päivä on taas pulkassa. Harjoittelija hoiti mallikkaasti kaupan sulki ja toi kassan laskettavakseen.
Kiusasin vielä perään vastuullisemmalla hommalla. Hue hue hue!
Piia the evil kauppias, kuittaa!
[ 10:50 ]
Postilaatikossa oli vain toiselle firmalle kirje, mutta pakko oli käydä tarkistamassa laatikko, vaikka postit ovatkin nyt tulleet melko suoraan käteen tänne kaupalle. Liekö jakajilla niin kiire vai mitähän ihmettä, että tänne tuovat. Ehkä pahin moka heiltä on silti ollut, että kauppa ei ole ollut vielä auki ja ovat jättäneet postit ovenkahvaan. Ja siis ihan laskun. Ei niin saisi tehdä. Mitäs sitten, jos joku keksii napata jonkun meidän laskun siitä ihan piruuttaan? Dun dun duu..
[ 10:55 ]
Ei muuta kuin kassa kuntoon ja hetken aikaa hengähdystä ja päivän suunnittelua. Tarkoitus olisi vähän riehua hyllyjä ristiin rastiin ristikkäin eri paikoille. Joskos saataisiin vihdoinkin elintarvikkeet erilleen saippuoista.
[ 11:00 ]
Harjoittelija pääsi avaamaan oven ja kastelemaan kukkasen (nyt kun taas muistin, että sekin piti tosiaan kastella *köhköh*). Päivä on startattu.
[ 12:15 ]
Tuli kaksi asiakasta samaan syssyyn, juuri kun olin suunnitellut karkaavani hakemaan lounasta. Eipä siinä mitään. Toinen asiakas tuli oikein määrätietoisesti hakemaan inkiväärilimua ja oikein kaksi tölkillistä! Pillimehuja hieman katseli ja kehaisin niitä, että oikein hyviä kyllä ovat. Kassalla vielä hieman pohti suklaata, mutta tuumasi, ettei rahat nyt vain riitä, vaikka kuinka sitäkin haluaisi. Toinen asiakas kierteli sen aikaa ympäriinsä ja tuumasi sitten ensimmäisen lähdettyä, että hänen täytyisi ehdottomasti palata tänne toistekin, paremmalla ajalla. Kuulemma on kaikkea ihanaa hyllyissä. (Nii'in! Tiedän! Minäkin ostaisin puolet hyllyistä tyhjiksi, jos olisin rikas!)
Mutta nyt kyllä karkaan hakemaan sitä lounasta! Kyllä meidän harjoittelija pärjää.
[ 14:45 ]
Aviomies tuli pyörähtämään ja nappaamaan auton avaimet, samalla kun vaihtoi rullaluistimet tavallisiin kenkiin. Koitin houkutella ostamaan meille Imperial Mintsejä, koska ne on NIIIIIIN hyvää, mutta ei sitten kuitenkaan taipunut, vaikka rahaa olisi ollut. Yhyy!
[ 13:25 ]
Tulipa kaksi asiakasta ja pyysivät africafea. Kysyin, että mitäs niistä saisi olla, niin 10 pussia pikakahvia. Mikäpäs siinä sitten! Ostivat vielä paperipussin, että saivat kuljetettuakin ne. Toinen joskus aikoinaan kuulemma ollut Tansaniassa ja siellä jo tottui juomaan. Asuvat kuulemma vähän pidemmällä, niin on hyvä ostaa paljon kerrallaan. Ymmärtäähän tuon.
[ 14:20 ]
Tulipa asiakas ja perästä toinen. Toinen oli ripeämpi ja osti kaksi pussia pikakahvia. Ensin tullut ei lopulta ostanut sittenkään mitään.
Samaa aikaa olimme tyhjentäneet hyllyjä, jotta voisimme siirtää ristikkäin niiden paikkoja. Haavereiltakaan ei säästytty, sillä harjoittelija onnistui saamaan tikun sormeensa, joka lähinnä teki reiän. Tietenkään ilman minun superensiapu 1 -korttitaitoja ei oltaisi selvitty ja ennen kaikkea minun pientä ensiapupakkausta, josta leikkelimme pieneen haavaan sopivan laastarin.
[ 14:30 ]
Tuli jälleen asiakas, hyöri ja pyöri. Pahoittelin, että meillä oli vähän hyllyt sekaisin, mutta sanoi, ettei se haittaa. Ei sitten kuitenkaan lopulta ostanut mitään.
[ 14:45 ]
VALMIS! Saatiinpas siirrettyä. Ja kyllä nyt on parempi kuin ennen!
 |
| Huomatkaa, että meillä tosiaan ON se toinenkin kukka olemassa. |
[ 15:45 ]
Tein eeppisen laskun tuotteista, joita oltiin käyty ostamassa (piikkiin) ideapalkinnoiksi.
[ 16:15 ]
Riehuttin vähän takahuoneen puolella amppelien järjestyksienkin kanssa. Nyt ne on edes VÄHÄN enemmän loogisesti jossain järjestyksessä. Pitkät pitkien kanssa ja saman näköiset keskenään kavereita. Jee!
[ 16:20 ]
Loput (5kpl) ideapalkinnot lähtivät varainhoitajan mukana.
[ 17:15 ]
Liekö ollut päivän viimeinen asiakas, mutta tuli hakemaan suklaata. Kovin oli menossa tutuille ja turvallisille hyllyille, mutta sainpa houkuteltua kurkkaamaan mein uutuuksia ja myin sitten yhden FairBreak -patukan. Jee!
[ 18:00 ]
Nonni, päivä on taas pulkassa. Harjoittelija hoiti mallikkaasti kaupan sulki ja toi kassan laskettavakseen.
Kiusasin vielä perään vastuullisemmalla hommalla. Hue hue hue!
Piia the evil kauppias, kuittaa!
maanantai 12. toukokuuta 2014
Voe maanantai
Juu, elikkäs melkoisen maanantai. Olin kaikin puolin ajoissa ja olin tyytyväinenkin, että olin ajoissa, koska parkkipaikan etsimisessä meni hetki aikaa, koska kaikki hautuumaan paikat oltiin jo varattu (se on aina, kun sataa vettä ja kukaan ei halua kävellä töihin pitkää matkaa). Laitoin auton parkkiin ja lähdin kävelemään kaupalle, kun tajusin, että ne avaimet. Ne on toisten housujen taskussa. Ihan käsittämätöntä tuuria taas. Maanantai.
[ 11:10 ]
Päästiin harjoittelijan kanssa kauppaan ja huomattiin ovella, että kisumatto oli jäänyt ulos. Raukka parka. Onneksi sitä ei oltu varastettu. Valot oltiin suljettu kerrankin ns. oikein. (Tai siis, miun jättämien ohjeiden mukaisesti, koska minun mielestä yksinkertaisesti parempi niin päin. Koska näyttää siltä, että kauppa on virallisesti kiinni, mutta joku hääräisi takaosassa vielä jotain. Suojaa kauppaa paljon paremmin.)
[ 11:15 ]
Saatiin kassa laitettua ja kaupan ovin auki. Huh huh!
[ 11:30 ]
Otettiin varsinaiset äitienpäivä -jutut pois näyteikkunalta ja joudutaan vähän sitä suunnittelemaan vielä lisää, että saadaan taas tarpeeksi laaja edustus eri tuotteista esille.
[ 12:10 ]
Sähköpostit on tutkittu ja vastattu ja ihmetelty. Näyteikkuna sai hintalappuset ja kaikki paikoilleen.
Toiseen näyteikkunaan ei vielä olla koskettu ja se onkin ehkä enemmän vielä pohdinnan alla, että mitähän ihmettä sinne oikein keksisi..
[ 12:15 ]
Paperihommia aloitin tekemään, mutta enpä voinutkaan tulostaa, kun meiltä on muste niin lopussa, että tuli haaleeta harmaata vain ja jäi rivejä tulostumatta, niin soitin sitten kollegalle että lisää mustetta tarvittaisiin. Jossain välissä tulee sitten hakemaan koodin, minkä perusteella saadaan oikea patruuna sitten ostettua sisään.
Tulipahan kuitenkin pääkassa tarkistettua ja laskettua rahat, että pääkassa täsmää. Ja kyllähän se.
[ 12:35 ]
Hylkäsin harjoittelijan yksin vastaamaan kaupasta sillä välin kun itse livistin hakemaan lounasta. Taas myöhässä.
[ 13:00 ]
Kaupalle tuli kollega ja hänen perästään harjoittelija opettaja. Käytiin hieman läpi harjoitteluun liittyviä asioita. Nivaska papereita jäi kaupalle ja niiden kevyen tutkimisen jälkeen totesin ainakin itse, etten ihan rehellisesti tajunnut välttämättä puoliakaan, että millä niitä asioita pystyisi soveltamaan ja mitä niillä tarkoitetaan. Ihme ammattikieltä täynnä. Mutta eiköhän asiat selviä omalla painollaan.
[ 13:30 ]
Tuli kaksi asiakasta, jotka ilmeisesti kaveruksia. Ihmettelivät vähän että mikäs kauppa tämä on ja tutkivat ympäriinsä. Toinen heistä innostui "huppareista" ja koetti jopa ihan yllensä. Tuumasi sitten, että taitaa tulla sellaisen ostamaan myöhemmin itsellensä.
Täytyy rehellisesti sanoa, että toinen asiakkaista vaikutti siltä, että joko oli nukkunut todella vähän ja silmät punoittivat sen puolesta, tai sitten oli tullut nautittua jotain hieman kyseenalaisempia asioita.. Hieman kuumotti. Ja onneksi paikalla oli harjoittelija ja kollega!
Asiakkaiden poistuttua puheltiin kollegan kanssa hieman, että mitä tuotteita mahdollisesti voitaisiin ottaa sinne maailma kylässä -tapahtumaan, ilman että otetaan ristikkäin tuotteita muiden maailmankauppojen kanssa. Mihinkään lopulliseen ei kyllä päädytty ja onhan tässä vielä aikaa miettiä, pohtia ja kysellä.
[ 13:40 ]
Jälleen uusi asiakas. Usutin harjoittelijan palvelemaan hänen tarpeensa. Asiakas katseli ympärilleen ja tutki yhtä sun toista tuotetta, muttei kuitenkaan päätynyt ostamaan mitään. Vaikutti kuitenkin siltä että olisi kiinnostunut palaamaan toiste.
[ 14:00 ]
Jee! Asiakas! Tutkiskeli kaupan antia myöskin melko antaumuksella, kuten aiempikin, muttei hänkään lopulta ostanut mitään.
Voi voi, ei tämä tällainen oikein kaupan puolesta ole toimivaa. Kassaan ei olla saatu tänään vielä yhtään mitään! Asiakkaita on kyllä käynyt, mutta.. Ei se oikein kauppaa pyöritä.
[ 14:20 ]
Lupaavasti tuli asiakas sisään. Hänkin kovin kiinnostuneena tutki tuotteita ja rohkaisin jopa kokeilemaan hattua, mikäli se häntä kiinnosti. Eihän se sieltä hyllystä voi kertoa, miltä se päässä tuntuu ja näyttää. Asiakas kuitenkin tuumasi, että katselee ihan mielellään vain. Kierreltyään kaupan, kertoi, että hänellä on sisko Afrikassa ja että hänestä on ihanaa katsella näitä tuotteita, jotka ovat sieltä päin. Ehkä vähän epäsuorasti lupasi palata takaisin ja ostaakin jopa jotain.
[ 16:00 ]
Varainhoitaja tuli käymään kaupalla. Täällä olikin useampi posti odottelemassa häntä. Juteltiin siinä tovi muutakin ja sitten hän osti piikkiin banaanilastuja, erikoistummasuklaa -levyn ja mantelisuklaa -levyn. Sovittiin, että hän lähettää listan lopuistakin asioista, jotka ovat piikissä ja muodostan siitä sitten hänelle laskun.
[ 16:15 ]
Kollega tuli vihdoinkin ja kävin antamassa printterin musteen värikoodin, että saadaan oikeaa tavaraa printteriin. Puhui jälleen siitä telineestä ulkona, mutta sanoin myös huoleni näyteikkunan puolesta. Se ihan oikeasti menettäisi koko merkityksensä, koska kukaan ei näkisi sisälle ollenkaan.
Mikäli laittaisimme telineen todella siihen eteen, tulisi amppelien siirtyä muutenkin sitten sen ikkunan taakse ja emme menettäisi varsinaisesti yhtä näyteikkunaa.
[ 16:30 ]
Tuli asiakas pari ja he katselivat ja kiersivät kauppaa. Ennenkin ovat käyneet. Tuttuja siis ainakin tavallaan. Lasienkeliä katseli toinen muutamaankin kertaan, muttei sitten kuitenkaan ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi. Teepussi -kuppikin sai lähempää tarkastelua osakseen, muttei sitten kuitenkaan sekään tullut valituksi.
Tuli vielä yksi asiakas lisää sisään ja hänkin kierteli hieman, muttei sitten kuitenkaan löytänyt omiin tarpeisiinsa oikein mitään.
Sitten tuli kollega sen printtivärin kanssa ja antoi kuitinkin talteen. Maksetaan se takaisin, sitten kun maksetaan, ilmeisesti. Ja jos tuon nyt tälle päivälle lyö menoksi, niin jäädään tällä vauhdilla vain miinuksille.
Toinen asiakkaista päätyi ostamaan pillimehun (kehuin kovin, miten hyviä ne ovat) ja suklaapatukan. Päivän ensimmäiset tulot! Jee!
[ 16:45 ]
Olin oikea natsityöllistäjä, kun laitoin työharjoittelijan laittamaan teekupin hinnan kunnolla kiinni hyllyyn. Hirmuisen vaativa työ!
[ 17:45 ]
Tuli kaksi asiakasta. Kiertelivät vähän ja kyselivät tuotteista ja kaupasta. Kerroin sen minkä osasin ja naureskelin, etten ihan kaikkea tiedä, kun en ole vielä edes puolta vuotta ollut täällä töissä. Toinen heistä päätyi ostamaan huolinukkeja. Nyt luulisi ettei huolet enää paina. Hihi!
Tulostin sitten päivän päätteeksi lappusen ensiviikonlopun tapahtumaa varten. Sitä saa sitten ihmetellä tarkemmin sitten. Ja huomenna ehtii ihmetellä lappua myös tuotteille, jotka otetaan mukaan sinne.
[ 18:00 ]
Harjoittelija kävi laittamassa kaupan oven kiinni ja otti kisumaton ja kukkasen sisään turvaan pitkäkyntisiltä. Laitoinpa hoitamaan myös kassan lopetuksen, hue hue! Hirveetä kyykytystä!
Piia the kauppias, kuittaa!
[ 11:10 ]
Päästiin harjoittelijan kanssa kauppaan ja huomattiin ovella, että kisumatto oli jäänyt ulos. Raukka parka. Onneksi sitä ei oltu varastettu. Valot oltiin suljettu kerrankin ns. oikein. (Tai siis, miun jättämien ohjeiden mukaisesti, koska minun mielestä yksinkertaisesti parempi niin päin. Koska näyttää siltä, että kauppa on virallisesti kiinni, mutta joku hääräisi takaosassa vielä jotain. Suojaa kauppaa paljon paremmin.)
[ 11:15 ]
Saatiin kassa laitettua ja kaupan ovin auki. Huh huh!
[ 11:30 ]
Otettiin varsinaiset äitienpäivä -jutut pois näyteikkunalta ja joudutaan vähän sitä suunnittelemaan vielä lisää, että saadaan taas tarpeeksi laaja edustus eri tuotteista esille.
[ 12:10 ]
Sähköpostit on tutkittu ja vastattu ja ihmetelty. Näyteikkuna sai hintalappuset ja kaikki paikoilleen.
Toiseen näyteikkunaan ei vielä olla koskettu ja se onkin ehkä enemmän vielä pohdinnan alla, että mitähän ihmettä sinne oikein keksisi..
[ 12:15 ]
Paperihommia aloitin tekemään, mutta enpä voinutkaan tulostaa, kun meiltä on muste niin lopussa, että tuli haaleeta harmaata vain ja jäi rivejä tulostumatta, niin soitin sitten kollegalle että lisää mustetta tarvittaisiin. Jossain välissä tulee sitten hakemaan koodin, minkä perusteella saadaan oikea patruuna sitten ostettua sisään.
Tulipahan kuitenkin pääkassa tarkistettua ja laskettua rahat, että pääkassa täsmää. Ja kyllähän se.
[ 12:35 ]
Hylkäsin harjoittelijan yksin vastaamaan kaupasta sillä välin kun itse livistin hakemaan lounasta. Taas myöhässä.
[ 13:00 ]
Kaupalle tuli kollega ja hänen perästään harjoittelija opettaja. Käytiin hieman läpi harjoitteluun liittyviä asioita. Nivaska papereita jäi kaupalle ja niiden kevyen tutkimisen jälkeen totesin ainakin itse, etten ihan rehellisesti tajunnut välttämättä puoliakaan, että millä niitä asioita pystyisi soveltamaan ja mitä niillä tarkoitetaan. Ihme ammattikieltä täynnä. Mutta eiköhän asiat selviä omalla painollaan.
[ 13:30 ]
Tuli kaksi asiakasta, jotka ilmeisesti kaveruksia. Ihmettelivät vähän että mikäs kauppa tämä on ja tutkivat ympäriinsä. Toinen heistä innostui "huppareista" ja koetti jopa ihan yllensä. Tuumasi sitten, että taitaa tulla sellaisen ostamaan myöhemmin itsellensä.
Täytyy rehellisesti sanoa, että toinen asiakkaista vaikutti siltä, että joko oli nukkunut todella vähän ja silmät punoittivat sen puolesta, tai sitten oli tullut nautittua jotain hieman kyseenalaisempia asioita.. Hieman kuumotti. Ja onneksi paikalla oli harjoittelija ja kollega!
Asiakkaiden poistuttua puheltiin kollegan kanssa hieman, että mitä tuotteita mahdollisesti voitaisiin ottaa sinne maailma kylässä -tapahtumaan, ilman että otetaan ristikkäin tuotteita muiden maailmankauppojen kanssa. Mihinkään lopulliseen ei kyllä päädytty ja onhan tässä vielä aikaa miettiä, pohtia ja kysellä.
[ 13:40 ]
Jälleen uusi asiakas. Usutin harjoittelijan palvelemaan hänen tarpeensa. Asiakas katseli ympärilleen ja tutki yhtä sun toista tuotetta, muttei kuitenkaan päätynyt ostamaan mitään. Vaikutti kuitenkin siltä että olisi kiinnostunut palaamaan toiste.
[ 14:00 ]
Jee! Asiakas! Tutkiskeli kaupan antia myöskin melko antaumuksella, kuten aiempikin, muttei hänkään lopulta ostanut mitään.
Voi voi, ei tämä tällainen oikein kaupan puolesta ole toimivaa. Kassaan ei olla saatu tänään vielä yhtään mitään! Asiakkaita on kyllä käynyt, mutta.. Ei se oikein kauppaa pyöritä.
[ 14:20 ]
Lupaavasti tuli asiakas sisään. Hänkin kovin kiinnostuneena tutki tuotteita ja rohkaisin jopa kokeilemaan hattua, mikäli se häntä kiinnosti. Eihän se sieltä hyllystä voi kertoa, miltä se päässä tuntuu ja näyttää. Asiakas kuitenkin tuumasi, että katselee ihan mielellään vain. Kierreltyään kaupan, kertoi, että hänellä on sisko Afrikassa ja että hänestä on ihanaa katsella näitä tuotteita, jotka ovat sieltä päin. Ehkä vähän epäsuorasti lupasi palata takaisin ja ostaakin jopa jotain.
[ 16:00 ]
Varainhoitaja tuli käymään kaupalla. Täällä olikin useampi posti odottelemassa häntä. Juteltiin siinä tovi muutakin ja sitten hän osti piikkiin banaanilastuja, erikoistummasuklaa -levyn ja mantelisuklaa -levyn. Sovittiin, että hän lähettää listan lopuistakin asioista, jotka ovat piikissä ja muodostan siitä sitten hänelle laskun.
[ 16:15 ]
Kollega tuli vihdoinkin ja kävin antamassa printterin musteen värikoodin, että saadaan oikeaa tavaraa printteriin. Puhui jälleen siitä telineestä ulkona, mutta sanoin myös huoleni näyteikkunan puolesta. Se ihan oikeasti menettäisi koko merkityksensä, koska kukaan ei näkisi sisälle ollenkaan.
Mikäli laittaisimme telineen todella siihen eteen, tulisi amppelien siirtyä muutenkin sitten sen ikkunan taakse ja emme menettäisi varsinaisesti yhtä näyteikkunaa.
[ 16:30 ]
Tuli asiakas pari ja he katselivat ja kiersivät kauppaa. Ennenkin ovat käyneet. Tuttuja siis ainakin tavallaan. Lasienkeliä katseli toinen muutamaankin kertaan, muttei sitten kuitenkaan ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi. Teepussi -kuppikin sai lähempää tarkastelua osakseen, muttei sitten kuitenkaan sekään tullut valituksi.
Tuli vielä yksi asiakas lisää sisään ja hänkin kierteli hieman, muttei sitten kuitenkaan löytänyt omiin tarpeisiinsa oikein mitään.
Sitten tuli kollega sen printtivärin kanssa ja antoi kuitinkin talteen. Maksetaan se takaisin, sitten kun maksetaan, ilmeisesti. Ja jos tuon nyt tälle päivälle lyö menoksi, niin jäädään tällä vauhdilla vain miinuksille.
Toinen asiakkaista päätyi ostamaan pillimehun (kehuin kovin, miten hyviä ne ovat) ja suklaapatukan. Päivän ensimmäiset tulot! Jee!
[ 16:45 ]
Olin oikea natsityöllistäjä, kun laitoin työharjoittelijan laittamaan teekupin hinnan kunnolla kiinni hyllyyn. Hirmuisen vaativa työ!
[ 17:45 ]
Tuli kaksi asiakasta. Kiertelivät vähän ja kyselivät tuotteista ja kaupasta. Kerroin sen minkä osasin ja naureskelin, etten ihan kaikkea tiedä, kun en ole vielä edes puolta vuotta ollut täällä töissä. Toinen heistä päätyi ostamaan huolinukkeja. Nyt luulisi ettei huolet enää paina. Hihi!
Tulostin sitten päivän päätteeksi lappusen ensiviikonlopun tapahtumaa varten. Sitä saa sitten ihmetellä tarkemmin sitten. Ja huomenna ehtii ihmetellä lappua myös tuotteille, jotka otetaan mukaan sinne.
[ 18:00 ]
Harjoittelija kävi laittamassa kaupan oven kiinni ja otti kisumaton ja kukkasen sisään turvaan pitkäkyntisiltä. Laitoinpa hoitamaan myös kassan lopetuksen, hue hue! Hirveetä kyykytystä!
Piia the kauppias, kuittaa!
perjantai 9. toukokuuta 2014
Viikko meni nopiasti!
[ 11:00 ]
Niin, vaihteeksi vähän myöhässä. Vaikka lähdettiin ystävän kanssa ihan ajoissa. Kaipa siinä sitten kun venkslasin autoa vielä parkkipaikalla suoraksi, kun olin sen viereisen auton mukaan parkkeeranut viivojen sijaan. Noh, pääasia, että pääsin kuitenkin tulemaan töihin.
Kassanlaskennan olin vain jättänyt tälle päivälle, niin venähti pika-aloittaminenkin. Ja siinä kun laskeskelin, totesin, että rahaa pitäisi ihan oikeasti rikkoa lisää. Niinpä laskeskelin ristiin rastiin seteleitä kolikoiksi ja rikoin niin pieniksi, kun vain suinki varoista pystyin.
[ 11:10 ]
Menipä yllättävän pitkään saada vihdoinkin ovi auki ja kisumatto pihalle, kukkanen kaverinaan. Mutta sainpahan! Ja onpahan pienempää rahaa kassassa, niin saa asiakkaillekin annettua jotain takaisin.
[ 11:25 ]
Oho! Tuli jo ensimmäinen asiakas, tai oikeastaan kaksi ja yksi pieni sylitapaus. Hamppunaruista olivat kiinnostuneita ja näytin tietenkin, mistä meidän narut nykyään lymyää. Korttijuttuja ilmeisesti aikovat tehdä ja totesivat, että pitäisi ensin käydä hakemassa oikeat pohjat kirjakaupasta ja sitten vasta alkaa kunnolla mallaamaan narujen kanssa. Yhden kerän annoin vähän avata ja kokeilla, miltä se näyttää korttia vasten. Mittaakin lainasin sen verran, että pääsi mittaamaan kortin kokoa ja arvioimaan, paljonko tarvitsee luultavasti ostaa narua.
Lopulta olivat lähdössä käymään ensin siellä kirjakaupalla ja tuumasin sitten siihen varuiksi perään, että muistavat, että täällä meillä käy ainoastaan käteinen, että jos ovat jo muutenkin sinne päin menossa, niin voivat käydä sitten ottomaatilla siinä samalla tarvittaessa. Hieman hämmentyivät ja kysyivät, että onko aina ollut niin, että meillä käy täällä vain käteinen ja vastasin tietenkin, että on. Käteistä kuulemma kyllä löytyy, että siitä ei huolta ja lähtivät kirjakaupalle.
[ 12:30 ]
Karkasimme ystävän kanssa lounaalle kaupungintalon lounasravintolaan. Lykkäsin oveen kiinni vain tutun "Pieni hetki" -lappusen ja ovi lukkoon.
[ 13:00 ]
Takaisin kaupalla. Ystävä teki hieman jälkiruokaostoksia, eli FairBreak ja Dubble -suklaapatukat ja kävin hakemassa maksetun cola -limun jääkaapista kylmänä.
[ 13:35 ]
Niin, ne paperi hommatkin on välillä hyvä tehdä loppuun. Eli päiväkassatosite edelliseltä päivältä ja pääkassan päivitys.
[ 13:45 ]
Tuli asiakas ja pyysi huolinukkeja. Kysyi montako yhden paketin sisällä on ja tuumasin, että kyllä niissä kuusi pitäisi olla. Seitsemän pakettia hän sitten osti ja tarkistettiin jokainen, että on varmasti kuusi. Hänellä oli mielessään tietty määrä ja niitä piti siis riittää kaikille. Kaikki oli kunnossa ja asiakas pääsi tekemään ostoksensa loppuun. Siinä sitten kun vaihtorahaa oli lompakkoonsa laittamassa, tuumasi, että voisikos hän mahdollisesti vaihtaa hänen kolikoitaan seteleihin. No tottahan toki se niin päin käy. Tehtiin sitten runsaiden kolikoiden vaihto ja asiakas oli helpottunut, kun pääsi ns. kolikkotaakastaan.
[ 13:50 ]
Ystävä päätti sitten siihen perään, että kyllä hän nyt vain sittenkin ostaa tuota toffee+merisuola maitosuklaata levyn. Herkku nam nam!
[ 14:45 ]
Kollega tuli jo vaihtovuoroon. Josko kävisisin sitten hoitamassa tiskit ja roskat ja karkaan ystävän kanssa viikonlopun viettoon!
Piia the kauppias ja tukijoukkona ystävä, kuittaa!
Niin, vaihteeksi vähän myöhässä. Vaikka lähdettiin ystävän kanssa ihan ajoissa. Kaipa siinä sitten kun venkslasin autoa vielä parkkipaikalla suoraksi, kun olin sen viereisen auton mukaan parkkeeranut viivojen sijaan. Noh, pääasia, että pääsin kuitenkin tulemaan töihin.
Kassanlaskennan olin vain jättänyt tälle päivälle, niin venähti pika-aloittaminenkin. Ja siinä kun laskeskelin, totesin, että rahaa pitäisi ihan oikeasti rikkoa lisää. Niinpä laskeskelin ristiin rastiin seteleitä kolikoiksi ja rikoin niin pieniksi, kun vain suinki varoista pystyin.
[ 11:10 ]
Menipä yllättävän pitkään saada vihdoinkin ovi auki ja kisumatto pihalle, kukkanen kaverinaan. Mutta sainpahan! Ja onpahan pienempää rahaa kassassa, niin saa asiakkaillekin annettua jotain takaisin.
[ 11:25 ]
Oho! Tuli jo ensimmäinen asiakas, tai oikeastaan kaksi ja yksi pieni sylitapaus. Hamppunaruista olivat kiinnostuneita ja näytin tietenkin, mistä meidän narut nykyään lymyää. Korttijuttuja ilmeisesti aikovat tehdä ja totesivat, että pitäisi ensin käydä hakemassa oikeat pohjat kirjakaupasta ja sitten vasta alkaa kunnolla mallaamaan narujen kanssa. Yhden kerän annoin vähän avata ja kokeilla, miltä se näyttää korttia vasten. Mittaakin lainasin sen verran, että pääsi mittaamaan kortin kokoa ja arvioimaan, paljonko tarvitsee luultavasti ostaa narua.
Lopulta olivat lähdössä käymään ensin siellä kirjakaupalla ja tuumasin sitten siihen varuiksi perään, että muistavat, että täällä meillä käy ainoastaan käteinen, että jos ovat jo muutenkin sinne päin menossa, niin voivat käydä sitten ottomaatilla siinä samalla tarvittaessa. Hieman hämmentyivät ja kysyivät, että onko aina ollut niin, että meillä käy täällä vain käteinen ja vastasin tietenkin, että on. Käteistä kuulemma kyllä löytyy, että siitä ei huolta ja lähtivät kirjakaupalle.
[ 12:30 ]
Karkasimme ystävän kanssa lounaalle kaupungintalon lounasravintolaan. Lykkäsin oveen kiinni vain tutun "Pieni hetki" -lappusen ja ovi lukkoon.
[ 13:00 ]
Takaisin kaupalla. Ystävä teki hieman jälkiruokaostoksia, eli FairBreak ja Dubble -suklaapatukat ja kävin hakemassa maksetun cola -limun jääkaapista kylmänä.
[ 13:35 ]
Niin, ne paperi hommatkin on välillä hyvä tehdä loppuun. Eli päiväkassatosite edelliseltä päivältä ja pääkassan päivitys.
[ 13:45 ]
Tuli asiakas ja pyysi huolinukkeja. Kysyi montako yhden paketin sisällä on ja tuumasin, että kyllä niissä kuusi pitäisi olla. Seitsemän pakettia hän sitten osti ja tarkistettiin jokainen, että on varmasti kuusi. Hänellä oli mielessään tietty määrä ja niitä piti siis riittää kaikille. Kaikki oli kunnossa ja asiakas pääsi tekemään ostoksensa loppuun. Siinä sitten kun vaihtorahaa oli lompakkoonsa laittamassa, tuumasi, että voisikos hän mahdollisesti vaihtaa hänen kolikoitaan seteleihin. No tottahan toki se niin päin käy. Tehtiin sitten runsaiden kolikoiden vaihto ja asiakas oli helpottunut, kun pääsi ns. kolikkotaakastaan.
[ 13:50 ]
Ystävä päätti sitten siihen perään, että kyllä hän nyt vain sittenkin ostaa tuota toffee+merisuola maitosuklaata levyn. Herkku nam nam!
[ 14:45 ]
Kollega tuli jo vaihtovuoroon. Josko kävisisin sitten hoitamassa tiskit ja roskat ja karkaan ystävän kanssa viikonlopun viettoon!
Piia the kauppias ja tukijoukkona ystävä, kuittaa!
torstai 8. toukokuuta 2014
Päivä joka tuntui lyhyemmältä
Sateinen päivä. Oi voi.. Oikeassa kengässä on pohjassa reikä ja tämä tarkoittaa sitä, että minun sukka tulee olemaan märkä. Yhyy!
Parkkipaikkaa metsästäessä totesin niiden olleen tänään erityisen suosittuja. Jouduin jälleen jättämään kiekkopaikalle.
[ 11:00 ]
Pääsin kaupalle, kierreltyäni autolla ympyrää etsiessä paikkaa sille, hieman myöhässä. Kassa pikapikaa kuntoon ja ovi auki. Päätin nyt kaikesta huolimatta laittaa kisumaton ja kukkasen ulos myös.
Tuulikellot olivat vihdoinkin saaneet hinnat itselleen. Pääseepähän niitäkin sitten oikeasti jopa myymään.
Pöydälle oli jätetty muutama viesti. Vanulappuja kaivannut asiakas oli tullut taas käymään. Oi voi.. Toisessa viestissä kerrottiin, mistä niitä saa hankittua ja huomautettiin, että minun kannattaisi käydä läpi kuvastoja ja hinnastoja luppoaikana läpi. Noh, se on hieno asia, jos toisille jää asioita mieleen, yhdellä tai kahdella katsomakerralla. Minulla ei jää niin vain päähän. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen, että meillä on olemassa tuo parasta ennen läpykkä, mistä näen edes meidän elintarvikkeiden toimittajat suoraan. Mielestäni melkeinpä jokaiselle tuotteelle, mitä meillä on hyllyissä, pitäisi tehdä samanlainen lista, mistä näkisi, mistä mikäkin on tilattu ja mistä niitä saa lisää. Parastahan olisi, kun ne merkkaisi samointein, kun tulee uusi tilaus. Ja merkkailisi, paljonko varastossa on ja paljonko tuli lisää. Pientä lisähommaa ehkä, mutta se olisi sen arvoista. Ei tarvitsisi arvuutella. Ja inventaariossa olisi helpompi tarkistaa, onko tullut hävikkiä. Puhumattakaan siitä, että näkisi suoraan, että onko tosiaan jossain varastossa vielä lisää joitain tuotteita, mitä ei sillä hetkellä ole näytillä.
Ja näemmä tuulikellojen lasku oli printattu ulos. Pitänee siitä soittaa ja kysyä, että joko siitä on ilmoitettu.
Niin ja tilauksista vielä sen verran, että ihan rehellisesti meillä ei ole tällä hetkellä kaupalla varaa tilata ihan oikeasti yhtään mitään. Eikä vanulappujen tilaaminen erikseen yhtä asiakasta varten ole kannattavaa. Pitänee vain pahoitella asiakkaalle, että lappuja tulee, sitten kun tulee, että kannattanee parin kuukauden päästä tulla kyselemään seuraavan kerran.
(Nyt se valtava kastemato siellä asfaltilla jäi kummittelemaan.. Olisi pitänyt pelastaa se..)
[ 11:30 ]
Ja sitten lippulappu -hommien kimppuun!
[ 11:50 ]
Kollega tuli pyörähtämään kaupalle ja osti huolinukkeja. Juteltiin siinä sitten tovi, kun kyseli, että onkos kaikki nyt okei. Ja eilisen päivän kauppavuoro saatiin hyvin jaettua kolmen ihmisen hoteisiin, niin kaikki sujui ihan kivasti sitten. Hyvä vain näin, koska olin siitä vähän huolissani, että meneekö koko päivä ihan plörinäksi, kun niin äkkiseltään ilmoitin, etten voi sinä päivänä hoitaa omaa vuoroani.
[ 12:05 ]
Asiakas! Kertoi, ettei ole käynyt koskaan ennen ja toivotin hänet siis oikein tervetulleeksi. Katseli ja ihasteli yhtä sun toista ja ei kuitenkaan päätynyt ostamaan mitään. Ehkäpä jäi kuitenkin hyviä ideoita tulevan varalle.
[ 12:25 ]
Ooh! Asiakas! Kyseli mattojen perään ja sanoin, että meidän ainoa matto on kisuovimatto. Asiakas kertoi muistelevansa, että jossain tässä oli jotkin mattojen alennusmyynnit. Sanoin, että se oli luultavammin tuo viereinen liike, jossa nykyään on kukkakauppa ja että se mattoliike on lähtenyt jo siitä pois. Kyseli sitten, josko tietäisin, minne se olisi mahdollisesti muuttanut, mutta siihen en osannut kyllä vastata. Asiakas päätti sitten mennä Prismalle kokeilemaan onneaan, josko sieltä löytäisi itselleen sopivan maton, kun siellä niitä sentään jopa myydään. Toivotin onnea etsintöihin.
[ 12:35 ]
NYT. PAKKO. HAKEA. LOUNASTA!
[ 13:10 ]
Toinenkin kollega tuli käymään ja nappasi pari pussia pähkinöitä, saksan- ja cashewpähkinöitä. Juteltiin siinä vähän kuulumisia ja sitten tuumasi, että voisi vielä ostaa suklaata, kun on kerran alennuksessa ja eroon pitäisi päästä. Auttaa kyllä aina eteen päin!
[ 15:30 ]
Tuli asiakas ja kierteli ympäri kauppaa, katseli vaikka ja mitä ja lopulta päätyi ostamaan penaalin. Kesken maksun tuli puhelu ja hän pahoitteli kovin. Tuumasin, ettei se mitää haittaa ja että ihan kaikessa rauhassa vain. Puhelu oli ilmeisen positiivinen ja asiakas hyväntuulinen.
[ 14:00 ]
Tulipa asiakas ja kyseli liivatteettoman suklaan perään. Tutkiskelin muutamien suklaiden ainesosia, eikä niissä liivatetta ollut. Sitten asiakas kysyi, että kävikö kaupalla kortti. No eipä meillä ja ohjasin hänet lähimmille ottomaateille. Asiakas kysyi, voiko jättää laukkunsa odottamaan kaupalle ja sanoin, että pidän niistä kyllä huolen, että ihan rauhassa vain.
Toinen asiakas tuli lähes heti perään ja katseli aikansa koruja ja kysyi sitten että olivatko puiset rannekorut tarkoitettu lapsille. Tuumasin, että on kyllä ihan aikuinen asiakas ostanut itselleen, mutta ilmeisesti vaatii hieman kapeampaa kättä ainakin osa koruista ja onhan niiden koossa vaihteluakin, koska käsin tehtyjä. Asiakas tuumasi, että olisi kiva äitienpäiväksi, mutta jätti kuitenkin siihen. Katseli vielä hieman kaikkea muuta ja sanoi lopuksi, että palaa vielä varmaan toiste takaisin ja että pistää näkemänsä asiat mieleen.
[ 14:15 ]
Rahaa hakenut asiakas tuli takaisin ja osti sitten levyn suklaata, joka oli alennuksessa. Hänellekin tuli puhelu siihen heti perään ja jutteli sen siinä sitten. Vasta kun puhelu päättyi, esittelin vielä eräitä karkkeja, jotka ovat olleet suosittuja, mutta asiakas totesi, ettei hänellä oikein ollut varaa ostaa yhtään ylimääräistä sen enempää. Kuulemma suklaa oli menossa lapsille, joiden herkuissa ei saanut olla liivatetta, koska heidän vanhempansa olivat näin pyytäneet.
[ 14:50 ]
Tuli asiakas ja kyseli hamppupaitoja. Tuumasin, että en osaa sanoa, ovatko meidän t-paidat hampusta vaiko eivät. Saatika takeista. Kuulemma asiakkaan ystävä on innostunut nyt hamppukankaista ja kovin haluaisi tälle sellaisen paidan sitten löytää lahjaksi. Sanoi sitten, että täällä on kyllä kaikkea muutakin mielenkiintoista ja jännää ja että palaisi luultavasti takaisin toiste.
[ 15:35 ]
Kesken vessapuuhien tuli asiakas. Voi itku! Olisi pitänyt laittaa ovi lukkoon! Noh, äkkiä vain itsensä kuntoon ja asiakasta palvelemaan. Osti shamppoota pari pulloa. Oltiin juuri niitä pakkaamassa paperiin ja pieniin muovipusseihin, kun tuli kollega käymään kaupalla. Siinä juteltiin ja puheltiin vähän edellisestä päivästä. Oli myynyt yhden kehdonkin! Huh huh. Sitä on katseltu niin usein, muttei kuitenkaan ostettu ja nyt se sitten oli mennyt. Puheltiin myös, että olisi ehkä aika laittaa näytille ulos tuulikelloja ja amppeleita. Ja että laukkuja on ollut ainakin ennen roikkumassa kesäisin.
[ 15:45 ]
Voi itku! Olen myöhässä jo 15min! Pitää kiekkoa kääntää! Kauppa kiinni hetkeksi ja toivomaan ettei ole tullut sakkoja!
[ 17:40 ]
Harjoittelija tuli valmiiksi odottelemaan, että karataan keikalle!
[ 18:00 ]
Kassa kasaan, ovi kiinni, äkkiä äkkiä! JA SITTEN KEIKALLE! WOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!
Piia the kauppias, kuittaa!
Parkkipaikkaa metsästäessä totesin niiden olleen tänään erityisen suosittuja. Jouduin jälleen jättämään kiekkopaikalle.
[ 11:00 ]
Pääsin kaupalle, kierreltyäni autolla ympyrää etsiessä paikkaa sille, hieman myöhässä. Kassa pikapikaa kuntoon ja ovi auki. Päätin nyt kaikesta huolimatta laittaa kisumaton ja kukkasen ulos myös.
Tuulikellot olivat vihdoinkin saaneet hinnat itselleen. Pääseepähän niitäkin sitten oikeasti jopa myymään.
Pöydälle oli jätetty muutama viesti. Vanulappuja kaivannut asiakas oli tullut taas käymään. Oi voi.. Toisessa viestissä kerrottiin, mistä niitä saa hankittua ja huomautettiin, että minun kannattaisi käydä läpi kuvastoja ja hinnastoja luppoaikana läpi. Noh, se on hieno asia, jos toisille jää asioita mieleen, yhdellä tai kahdella katsomakerralla. Minulla ei jää niin vain päähän. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen, että meillä on olemassa tuo parasta ennen läpykkä, mistä näen edes meidän elintarvikkeiden toimittajat suoraan. Mielestäni melkeinpä jokaiselle tuotteelle, mitä meillä on hyllyissä, pitäisi tehdä samanlainen lista, mistä näkisi, mistä mikäkin on tilattu ja mistä niitä saa lisää. Parastahan olisi, kun ne merkkaisi samointein, kun tulee uusi tilaus. Ja merkkailisi, paljonko varastossa on ja paljonko tuli lisää. Pientä lisähommaa ehkä, mutta se olisi sen arvoista. Ei tarvitsisi arvuutella. Ja inventaariossa olisi helpompi tarkistaa, onko tullut hävikkiä. Puhumattakaan siitä, että näkisi suoraan, että onko tosiaan jossain varastossa vielä lisää joitain tuotteita, mitä ei sillä hetkellä ole näytillä.
Ja näemmä tuulikellojen lasku oli printattu ulos. Pitänee siitä soittaa ja kysyä, että joko siitä on ilmoitettu.
Niin ja tilauksista vielä sen verran, että ihan rehellisesti meillä ei ole tällä hetkellä kaupalla varaa tilata ihan oikeasti yhtään mitään. Eikä vanulappujen tilaaminen erikseen yhtä asiakasta varten ole kannattavaa. Pitänee vain pahoitella asiakkaalle, että lappuja tulee, sitten kun tulee, että kannattanee parin kuukauden päästä tulla kyselemään seuraavan kerran.
(Nyt se valtava kastemato siellä asfaltilla jäi kummittelemaan.. Olisi pitänyt pelastaa se..)
[ 11:30 ]
Ja sitten lippulappu -hommien kimppuun!
[ 11:50 ]
Kollega tuli pyörähtämään kaupalle ja osti huolinukkeja. Juteltiin siinä sitten tovi, kun kyseli, että onkos kaikki nyt okei. Ja eilisen päivän kauppavuoro saatiin hyvin jaettua kolmen ihmisen hoteisiin, niin kaikki sujui ihan kivasti sitten. Hyvä vain näin, koska olin siitä vähän huolissani, että meneekö koko päivä ihan plörinäksi, kun niin äkkiseltään ilmoitin, etten voi sinä päivänä hoitaa omaa vuoroani.
[ 12:05 ]
Asiakas! Kertoi, ettei ole käynyt koskaan ennen ja toivotin hänet siis oikein tervetulleeksi. Katseli ja ihasteli yhtä sun toista ja ei kuitenkaan päätynyt ostamaan mitään. Ehkäpä jäi kuitenkin hyviä ideoita tulevan varalle.
[ 12:25 ]
Ooh! Asiakas! Kyseli mattojen perään ja sanoin, että meidän ainoa matto on kisuovimatto. Asiakas kertoi muistelevansa, että jossain tässä oli jotkin mattojen alennusmyynnit. Sanoin, että se oli luultavammin tuo viereinen liike, jossa nykyään on kukkakauppa ja että se mattoliike on lähtenyt jo siitä pois. Kyseli sitten, josko tietäisin, minne se olisi mahdollisesti muuttanut, mutta siihen en osannut kyllä vastata. Asiakas päätti sitten mennä Prismalle kokeilemaan onneaan, josko sieltä löytäisi itselleen sopivan maton, kun siellä niitä sentään jopa myydään. Toivotin onnea etsintöihin.
[ 12:35 ]
NYT. PAKKO. HAKEA. LOUNASTA!
[ 13:10 ]
Toinenkin kollega tuli käymään ja nappasi pari pussia pähkinöitä, saksan- ja cashewpähkinöitä. Juteltiin siinä vähän kuulumisia ja sitten tuumasi, että voisi vielä ostaa suklaata, kun on kerran alennuksessa ja eroon pitäisi päästä. Auttaa kyllä aina eteen päin!
[ 15:30 ]
Tuli asiakas ja kierteli ympäri kauppaa, katseli vaikka ja mitä ja lopulta päätyi ostamaan penaalin. Kesken maksun tuli puhelu ja hän pahoitteli kovin. Tuumasin, ettei se mitää haittaa ja että ihan kaikessa rauhassa vain. Puhelu oli ilmeisen positiivinen ja asiakas hyväntuulinen.
[ 14:00 ]
Tulipa asiakas ja kyseli liivatteettoman suklaan perään. Tutkiskelin muutamien suklaiden ainesosia, eikä niissä liivatetta ollut. Sitten asiakas kysyi, että kävikö kaupalla kortti. No eipä meillä ja ohjasin hänet lähimmille ottomaateille. Asiakas kysyi, voiko jättää laukkunsa odottamaan kaupalle ja sanoin, että pidän niistä kyllä huolen, että ihan rauhassa vain.
Toinen asiakas tuli lähes heti perään ja katseli aikansa koruja ja kysyi sitten että olivatko puiset rannekorut tarkoitettu lapsille. Tuumasin, että on kyllä ihan aikuinen asiakas ostanut itselleen, mutta ilmeisesti vaatii hieman kapeampaa kättä ainakin osa koruista ja onhan niiden koossa vaihteluakin, koska käsin tehtyjä. Asiakas tuumasi, että olisi kiva äitienpäiväksi, mutta jätti kuitenkin siihen. Katseli vielä hieman kaikkea muuta ja sanoi lopuksi, että palaa vielä varmaan toiste takaisin ja että pistää näkemänsä asiat mieleen.
[ 14:15 ]
Rahaa hakenut asiakas tuli takaisin ja osti sitten levyn suklaata, joka oli alennuksessa. Hänellekin tuli puhelu siihen heti perään ja jutteli sen siinä sitten. Vasta kun puhelu päättyi, esittelin vielä eräitä karkkeja, jotka ovat olleet suosittuja, mutta asiakas totesi, ettei hänellä oikein ollut varaa ostaa yhtään ylimääräistä sen enempää. Kuulemma suklaa oli menossa lapsille, joiden herkuissa ei saanut olla liivatetta, koska heidän vanhempansa olivat näin pyytäneet.
[ 14:50 ]
Tuli asiakas ja kyseli hamppupaitoja. Tuumasin, että en osaa sanoa, ovatko meidän t-paidat hampusta vaiko eivät. Saatika takeista. Kuulemma asiakkaan ystävä on innostunut nyt hamppukankaista ja kovin haluaisi tälle sellaisen paidan sitten löytää lahjaksi. Sanoi sitten, että täällä on kyllä kaikkea muutakin mielenkiintoista ja jännää ja että palaisi luultavasti takaisin toiste.
[ 15:35 ]
Kesken vessapuuhien tuli asiakas. Voi itku! Olisi pitänyt laittaa ovi lukkoon! Noh, äkkiä vain itsensä kuntoon ja asiakasta palvelemaan. Osti shamppoota pari pulloa. Oltiin juuri niitä pakkaamassa paperiin ja pieniin muovipusseihin, kun tuli kollega käymään kaupalla. Siinä juteltiin ja puheltiin vähän edellisestä päivästä. Oli myynyt yhden kehdonkin! Huh huh. Sitä on katseltu niin usein, muttei kuitenkaan ostettu ja nyt se sitten oli mennyt. Puheltiin myös, että olisi ehkä aika laittaa näytille ulos tuulikelloja ja amppeleita. Ja että laukkuja on ollut ainakin ennen roikkumassa kesäisin.
[ 15:45 ]
Voi itku! Olen myöhässä jo 15min! Pitää kiekkoa kääntää! Kauppa kiinni hetkeksi ja toivomaan ettei ole tullut sakkoja!
[ 17:40 ]
Harjoittelija tuli valmiiksi odottelemaan, että karataan keikalle!
[ 18:00 ]
Kassa kasaan, ovi kiinni, äkkiä äkkiä! JA SITTEN KEIKALLE! WOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!
Piia the kauppias, kuittaa!
tiistai 6. toukokuuta 2014
Hidas päivä ei ollutkaan niin hidas kuin miltä se tuntui
[ 10:55 ]
Postilaatikolla oli yksi kirje meille. Muut olikin sitten muille. Ja sattui postimies olemaan sopivasti paikalla (kun odottelin hetken, että hän sieltä yläkerrasta pääsee alakerran puolelle) ja sain kysyttyä siitä kuolinpesä -kirjeestä. Hän sitten laittoi kirjeen toisesta luukusta sisään ja sanoi, että nyt sen pitäisi olla kutakuinkin oikeassa paikassa ja pitäisi tarvoittaa oikeat ihmiset.
[ 11:00 ]
Kaupalla valot päälle ja laitoinkin harjoittelijan hoitamaan kassan kuntoon. Siinä meni hetki, ennen kuin pohjakassa oltiin saatu laskettua, mutta saatiinpahan kasaan ja kassakone päälle. Ovi auki, kisu pihalle kukkasen kanssa ja ready to start the day.
[ 11:20 ]
Jos vaikka hoitaisi taas paperihommat kerrankin ajoissa ja laskisi pääkassan ja tarkistaisi että kaikki on ok.
[ 11:35 ]
Tuli päivän ensimmäinen asiakas! Katseli koreja ja amppeleita, kortteja ja sitten sanoi ihan vain katselevansa. Mikäs siinä. Kierteli hetken ympäri ja kehto sai taas kovin kehuja. Sääli että hänen vauvansa oli jo 16 vuotias. Kuulemma karvaiset vauvat, jotka eivät enää kylläkään ole vauvoja, voisivat tykätä, mutta kuitenkin kehto sai jäädä. Sen sijaan kirahvisalaattiottimet kiinnittivät huomion ja asiakas ilmoitti tulevansa pian takaisin, että hakisi vain laukkunsa autosta, jonka oli lähelle parkkeeranut.
[ 11:40 ]
Asiakas palasikin hyvin sukkelaan ja valitsi kahdesta mallista mieleisensä kirahvit. Kuulemma on jo itsellensä ostanut, mutta tyttärellensä ajatteli nyt ostaa, kun ovat sen verran kivat. Näin hyvä.
[ 11:55 ]
Sieltä pamahti postimies paikalle ja toi nivaskan uusia Voima -lehtiä. Täältä kyllä irtoaisi takkaan hyvää sytykettä, kun vanhat Voima-lehdet siirtyy paperiroskikseen.. Pitänee kysyä kotopuolesta, että onko kiinnostusta ilmaiselle sytykkeelle.
[ 12:30 ]
Päätin vihdoinkin kipittää hakemaan lounasta. Onneksi on työharjoittelija! Pystyn jättämään kaupan hänen huomaansa sillä välin, kun kävin pöperöitäväni hakemassa. Ajattelin myös ninjailla niin, että jos tuloo asiakas sillä välin, kun yritän saada lounasta alas kurkusta, niin voin usuttaa harjoittelijan tämän kimppuun. HUE HUE HUE!
[ 12:55 ]
Huu, tuli asiakas ja minä innoissani tuumasin harjoittelijalle, että jätän hänet hänen heiniksi, mutta olipa hakemassa vain Voima -lehden. Kylläpä näillä lehden hakijoilla on tarkka hajuaisti, kun aistivat että on taas uudet lehdet tulleet.
[ 13:00 ]
Yllytin riehumaan äitienpäivän kunniaksi vähän näyteikkunaa uusiksi. Eipä siinä, olen senkin suhteen vain yli viikon myöhässä... Huoh.. AIVOT, MIKSI ETTE VOISI TOIMIA KUNNOLLA?!
[ 13:45 ]
Näyteikkuna on nyt taas vähän uusittu ja laitettu ja vautsi vau! Saa harjoittelijakin laittaa tehtäviinsä puumerkin, kun on päässyt laittamaan vähän esille tavaraa.
Siinä kun kuvia nappasin, niin kollega sattui tulemaan samalla oven avauksella sisään. Tuli hakemaan vaaleaa africafea. Kerroin siinä sitten meidän murheenkryynistä, kun meillä on hirveän iso kasa suklaata, mitä pitäisi kuun loppuun mennessä myytyä pois.
[ 14:00 ]
Päästin harjoittelijan mutustelemaan omia eväitään. (Toki olisi aiemminkin päässyt!)
[ 14:05 ]
Tuli asiakas, joka ovesta sisään astuttuaan huudahti ääneen: "Voi, teille ei ilmeisesti käy muu kuin käteinen!" No, totesin että näinhän se asia on, mutta että ottomaatti löytyy kyllä ihan tuosta läheltä, että ei muuta kuin rauhassa vain katselee ja sitten on helpompi arvioida, paljonko tarvitsee käydä mahdollisesti nostamassa. Asiakas sitten hetken katseli ja sitten kysyi, ettei meillä olisi naamioita myynnissä. Tämä on jo toinen kerta kun niistä kysellään. Totesin, että meillä on ainoastaan sellaisia seinälle ripustettavia. Sitten asiakas nappasi Voima -lehden ja tuumasi, että hän siellä ottomaatilla nyt käy, että turha hänen rahattomana on pyöriä ja poistui omille teilleen.
Jaa'a, saa nähdä tuleeko sitten kuitenkaan takaisin.
[ 15:30 ]
Käväisi asiakas, joka oli etsimässä tietynlaista kassia. Kuulemma vanha oli purkautunut hieman ja hän sitten muuton yhteydessä oli heittänyt sen pois ja harmituspäissään sitten tuli nyt etsimään uutta samanlaista. Ikävä kyllä vastaavaa ei täältä löytynyt, mutta hyvä ehdokas, jonka sanoi laittavansa korvan taakse.
[ 15:55 ]
Tulipa jälleen asiakas, joka oli tietynlaista etsimässä, nimittäin päiväpeittoa, jota oli aiemmin katsellut. Pienen kyselyn jälkeen selvisi, että hän olisi halunnut sellaisen vaalean päiväpeiton, jonka jokunen aika sitten myin viimeisen kappaleen. Ruskeana sitä samaa olisi vielä kaksi kappaletta. Noh, tämä ei lannistanut asiakasta täysin, sillä ruokosokeria halusi paketillisen. No sitähän meiltä kyllä vielä reippaasti onneksi löytyy.
[ 16:00 ]
Kylläpä asiakkaita ravaa! Tuli kyselemään vanulappuja, mutta ikävä kyllä olin viimeiset hänelle itselleen myynyt. Valitettavasti en tiedä itse, mistä niitä saisi tilattua lisää, mutta lupasin ottaa selvää. Varmaankin kollega osaa sanoa.
[ 17:10 ]
Tuli tuttu asiakas. Kyseli vähäsokerisen suklaan perään. Sanoin, ettei meillä semmoista oikein ole. Sanoi, kun tarviisi semmoista, kun olisi sellainen ihminen, jolle ei oikein tavallinen sokeri mene. Tuumasin, että meillä pitäisi olla ruokosokerista ainakin osa suklaista, että mahdollisesti ne taas voisivat sopia, koska ne taas ei ole sitä täysin köyhäksi puhdistettua valkoista sokeria. Noh, loppujen lopuksi olikin jo viidet suklaalevyt kourassa. Divine oli ainoa, millä ei ollutkaan ruokosokerista tehty suklaa, niin vaihtoehtoja sitten riittikin. Kyllä nyt kelpaa.
Siinä vähän ennen kuin suklaat oli maksettu, tuli toinen asiakas, joka ei varsinaisesti ollutkaan asiakas, vaan toi esitteen Haiti -koulukamppaniaa varten pidettävästä tapahtumasta. Maanantaina pitää vain sitten päivän päätteeksi nyhtää esite pois ikkunasta.
[ 18:00 ]
Eipä tullut viimehetken asiakkaita, vaikka kovin koitettiin harjoittelijan kanssa houkutella asiakkaita ajatusten voimalla. Ovi jälleen kerran tältä päivältä säppiin, kisumatto ja kukkanen sisään. Kassa rapsuttamaan ja rahat laskentaan. Johan tässä on taas ollut päivää kerrakseen.
Piia the kauppias, kuittaa!
Postilaatikolla oli yksi kirje meille. Muut olikin sitten muille. Ja sattui postimies olemaan sopivasti paikalla (kun odottelin hetken, että hän sieltä yläkerrasta pääsee alakerran puolelle) ja sain kysyttyä siitä kuolinpesä -kirjeestä. Hän sitten laittoi kirjeen toisesta luukusta sisään ja sanoi, että nyt sen pitäisi olla kutakuinkin oikeassa paikassa ja pitäisi tarvoittaa oikeat ihmiset.
[ 11:00 ]
Kaupalla valot päälle ja laitoinkin harjoittelijan hoitamaan kassan kuntoon. Siinä meni hetki, ennen kuin pohjakassa oltiin saatu laskettua, mutta saatiinpahan kasaan ja kassakone päälle. Ovi auki, kisu pihalle kukkasen kanssa ja ready to start the day.
[ 11:20 ]
Jos vaikka hoitaisi taas paperihommat kerrankin ajoissa ja laskisi pääkassan ja tarkistaisi että kaikki on ok.
[ 11:35 ]
Tuli päivän ensimmäinen asiakas! Katseli koreja ja amppeleita, kortteja ja sitten sanoi ihan vain katselevansa. Mikäs siinä. Kierteli hetken ympäri ja kehto sai taas kovin kehuja. Sääli että hänen vauvansa oli jo 16 vuotias. Kuulemma karvaiset vauvat, jotka eivät enää kylläkään ole vauvoja, voisivat tykätä, mutta kuitenkin kehto sai jäädä. Sen sijaan kirahvisalaattiottimet kiinnittivät huomion ja asiakas ilmoitti tulevansa pian takaisin, että hakisi vain laukkunsa autosta, jonka oli lähelle parkkeeranut.
[ 11:40 ]
Asiakas palasikin hyvin sukkelaan ja valitsi kahdesta mallista mieleisensä kirahvit. Kuulemma on jo itsellensä ostanut, mutta tyttärellensä ajatteli nyt ostaa, kun ovat sen verran kivat. Näin hyvä.
[ 11:55 ]
Sieltä pamahti postimies paikalle ja toi nivaskan uusia Voima -lehtiä. Täältä kyllä irtoaisi takkaan hyvää sytykettä, kun vanhat Voima-lehdet siirtyy paperiroskikseen.. Pitänee kysyä kotopuolesta, että onko kiinnostusta ilmaiselle sytykkeelle.
[ 12:30 ]
Päätin vihdoinkin kipittää hakemaan lounasta. Onneksi on työharjoittelija! Pystyn jättämään kaupan hänen huomaansa sillä välin, kun kävin pöperöitäväni hakemassa. Ajattelin myös ninjailla niin, että jos tuloo asiakas sillä välin, kun yritän saada lounasta alas kurkusta, niin voin usuttaa harjoittelijan tämän kimppuun. HUE HUE HUE!
[ 12:55 ]
Huu, tuli asiakas ja minä innoissani tuumasin harjoittelijalle, että jätän hänet hänen heiniksi, mutta olipa hakemassa vain Voima -lehden. Kylläpä näillä lehden hakijoilla on tarkka hajuaisti, kun aistivat että on taas uudet lehdet tulleet.
[ 13:00 ]
Yllytin riehumaan äitienpäivän kunniaksi vähän näyteikkunaa uusiksi. Eipä siinä, olen senkin suhteen vain yli viikon myöhässä... Huoh.. AIVOT, MIKSI ETTE VOISI TOIMIA KUNNOLLA?!
[ 13:45 ]
Näyteikkuna on nyt taas vähän uusittu ja laitettu ja vautsi vau! Saa harjoittelijakin laittaa tehtäviinsä puumerkin, kun on päässyt laittamaan vähän esille tavaraa.
 |
| Vasemmalta reunalta |
 |
| Oikealta reunalta |
Siinä kun kuvia nappasin, niin kollega sattui tulemaan samalla oven avauksella sisään. Tuli hakemaan vaaleaa africafea. Kerroin siinä sitten meidän murheenkryynistä, kun meillä on hirveän iso kasa suklaata, mitä pitäisi kuun loppuun mennessä myytyä pois.
 |
| Kuvassa näkyvät suklaat ovat puolet siitä paljonko niitä todellisuudessa on vielä jäljellä.. |
[ 14:00 ]
Päästin harjoittelijan mutustelemaan omia eväitään. (Toki olisi aiemminkin päässyt!)
[ 14:05 ]
Tuli asiakas, joka ovesta sisään astuttuaan huudahti ääneen: "Voi, teille ei ilmeisesti käy muu kuin käteinen!" No, totesin että näinhän se asia on, mutta että ottomaatti löytyy kyllä ihan tuosta läheltä, että ei muuta kuin rauhassa vain katselee ja sitten on helpompi arvioida, paljonko tarvitsee käydä mahdollisesti nostamassa. Asiakas sitten hetken katseli ja sitten kysyi, ettei meillä olisi naamioita myynnissä. Tämä on jo toinen kerta kun niistä kysellään. Totesin, että meillä on ainoastaan sellaisia seinälle ripustettavia. Sitten asiakas nappasi Voima -lehden ja tuumasi, että hän siellä ottomaatilla nyt käy, että turha hänen rahattomana on pyöriä ja poistui omille teilleen.
Jaa'a, saa nähdä tuleeko sitten kuitenkaan takaisin.
[ 15:30 ]
Käväisi asiakas, joka oli etsimässä tietynlaista kassia. Kuulemma vanha oli purkautunut hieman ja hän sitten muuton yhteydessä oli heittänyt sen pois ja harmituspäissään sitten tuli nyt etsimään uutta samanlaista. Ikävä kyllä vastaavaa ei täältä löytynyt, mutta hyvä ehdokas, jonka sanoi laittavansa korvan taakse.
[ 15:55 ]
Tulipa jälleen asiakas, joka oli tietynlaista etsimässä, nimittäin päiväpeittoa, jota oli aiemmin katsellut. Pienen kyselyn jälkeen selvisi, että hän olisi halunnut sellaisen vaalean päiväpeiton, jonka jokunen aika sitten myin viimeisen kappaleen. Ruskeana sitä samaa olisi vielä kaksi kappaletta. Noh, tämä ei lannistanut asiakasta täysin, sillä ruokosokeria halusi paketillisen. No sitähän meiltä kyllä vielä reippaasti onneksi löytyy.
[ 16:00 ]
Kylläpä asiakkaita ravaa! Tuli kyselemään vanulappuja, mutta ikävä kyllä olin viimeiset hänelle itselleen myynyt. Valitettavasti en tiedä itse, mistä niitä saisi tilattua lisää, mutta lupasin ottaa selvää. Varmaankin kollega osaa sanoa.
[ 17:10 ]
Tuli tuttu asiakas. Kyseli vähäsokerisen suklaan perään. Sanoin, ettei meillä semmoista oikein ole. Sanoi, kun tarviisi semmoista, kun olisi sellainen ihminen, jolle ei oikein tavallinen sokeri mene. Tuumasin, että meillä pitäisi olla ruokosokerista ainakin osa suklaista, että mahdollisesti ne taas voisivat sopia, koska ne taas ei ole sitä täysin köyhäksi puhdistettua valkoista sokeria. Noh, loppujen lopuksi olikin jo viidet suklaalevyt kourassa. Divine oli ainoa, millä ei ollutkaan ruokosokerista tehty suklaa, niin vaihtoehtoja sitten riittikin. Kyllä nyt kelpaa.
Siinä vähän ennen kuin suklaat oli maksettu, tuli toinen asiakas, joka ei varsinaisesti ollutkaan asiakas, vaan toi esitteen Haiti -koulukamppaniaa varten pidettävästä tapahtumasta. Maanantaina pitää vain sitten päivän päätteeksi nyhtää esite pois ikkunasta.
[ 18:00 ]
Eipä tullut viimehetken asiakkaita, vaikka kovin koitettiin harjoittelijan kanssa houkutella asiakkaita ajatusten voimalla. Ovi jälleen kerran tältä päivältä säppiin, kisumatto ja kukkanen sisään. Kassa rapsuttamaan ja rahat laskentaan. Johan tässä on taas ollut päivää kerrakseen.
Piia the kauppias, kuittaa!
maanantai 5. toukokuuta 2014
Maanantain uudet kujeet: Työharjoittelija!
MIE OLEN NIIN PALJON MYÖHÄSSÄ!!!
[ 11:05 ]
Kaupalla. Postit kävin kurkkaamassa, muttei siellä ollut mitään kaupalle. Kaikille muille kyllä. Ja se kuolinpesäilmoitus.
Ovella katsoin, että mitäs ihmettä. Kukkanen ja kisu on pihalla! Eikai niitä olla unohdettu ulos?! Mutta kokeilin sitten uteliaisuuttani ovea, koska kaikki valotkin olivat päällä. Täällä olikin kollega paikalla. Voi mikä helpotus! Joku sentään oli avaamassa kauppaa!
Selvisikin, että täällä oli käynyt lauantaina jonkinlainen kämmi, mitä tarvitsi selvitellä.
Tässä kohtaa olin vielä niin sekaisin, etten ole varma, missä vaiheessa meidän työharjoittelija tuli paikalle.
[ 11:20 ]
Paikalle tuli asiakaspariskunta, joka kyseli tiskiharjanpäitä. Meillä ei kyllä semmoisia ole täällä myynnissä. Emäntä tuumasi että joskus on kyllä ollut ja että heidän tarvinnee mennä Helsinkiin katsomaan, jos siellä olisi. Jaa'a, eikös niitä semmoisia myyty ihan tavallisessa kaupassakin? Mutta kaipa sitten meidän kaupoilta jostain löytyy kanssa. Tiedä sitten.
[ 11:40 ]
Tässä vaiheessa kollega on jo karannut omille asioilleen ja lauantain sotku on kutakuinkin selvitetty tilitoimistoa varten. Nyt pohdin enemmän, mitä kaikkea keksisin harjoittelijalle kokeiltavaksi. Päiväkassakuittitositteiden tekemistä?
[ 11:45 ]
Tulipa asiakas, joka sanoi, että ostamansa kassi on niin kovin kova, vaikka nahkaa onkin, ettei hän siitä oikein välitä sittenkään. Huomasin, että kassi on meidän kaupalta. Esittelin sitten meidän kankaisia vaihtoehtoja, muttei mikään oikein asiakasta miellyttänyt. Olkalaukut eivät missään nimessä kelvanneet. Ja katseli vielä muita nahkalaukkuja, joita vähän ihmettelin, koska eikös hän juuri siksi tullut ostamaan uutta, kun edellinen ei kovuudessaan miellyttänytkään. Hinta ilmeisesti kuitenkin toppuutteli asiakkaan. Tyhjin käsin tämä sitten lopulta kaupalta lähti, kun mitään vaihtoehtoa ei hänelle löytynyt.
[ 11:50 ]
Postipakettilappu odotteli edelleen pöydällä. Päätin sitten antaa harjoittelijalle tehtäväksi hakea sen. Mitähän lie sieltäkin on tulossa tänne. Niin ja jos tulee ongelmia, niin on hyvä olla numero kaupalle, mihinkä soittaa. Vaikka tuskin mitään ongelmaa tulee.
[ 11:55 ]
Kollega oli jättänyt lapun, jossa vielä pahoitteli, ettei ollut käynyt niitä tuulikelloja läpi. Pyysi, etten kaunaa kantaisi. Enhän minä sellaista! Harmittaa saattaa asia jos toinen, mutta kaunaa en kyllä kanna. Se olisi pikkumaista.
[ 12:15 ]
Sähköpostit tutkittu ja edelleen lähetetty.
Postista tulikin pieni nippu lehtiä (ei siis pakettia, niin kuin luulin) Maailma kylässä - festivaaleille. Soitin niistä ja sovittiin, ettei ainakaan vielä jaella kenellekään, kun niitä on niin vähän.
Ja nyt kyllä käyn hakemassa lounasta!
[ 14:20 ]
Paperihommat tehty. Puoliksi harjoittelijan käsialalla ja puoliksi omalla. Lauantain hämäryydet päätin näpytellä itse. Ja nyt on edellisen kuukauden päiväkassatositteet ja pääkassakirja lähetetty tilitoimistolle. Loppuivat sitten postimerkitkin tähän väliin, niin saa sitten ensikuussa hakea niitä lisää.
[ 14:30 ]
Käytiin harjoittelijan kanssa riehumassa ja vietiin pahvilaatikot vihdoinkin pois keräykseen. Pari kierrosta jouduttiin tekemään, että saatiin kaikki pois.
[ 15:05 ]
Tiliotteet tarkistettu tähän väliin kanssa.
Tulipa pitkän hiljaisuuden jälkeen asiakas ja halusi amppelin ostaa. Katseli yhtä sun toista ja lopulta löysi mieleisensä. Tykkäsi jopa niin paljon, että osti niitä kaksin kappalein ja kahdet korit, vaikka neljät olisi mahtunut. Sanoi, että tulee sitten hakemaan lisää, kun kokee tarvitsevansa. Kiitteli kovin ja lähti tyytyväisenä kaupalta. Kuitin kanssa kävi jännästi, ettei se tulostunutkaan ja syyksi paljastui, että uutta kuittirullaa ei oltukaan laitettu kassaan, vaikka niin olin luullut. Ei muuta kuin laittamaan sitten. Onneksi asiakas ei kuittia kaivannut. Käsin sen olisi joutunut kirjoittamaan muuten.
[ 15:15 ]
Kollega yllätti ja tuli käymään. Osti suklaalevyn ja kehui sitä kovin hyväksi. Tekee ihan mieli ostaa ja maistaa sitäkin! Päästinpä työharjoittelijan iskemään kassaan, niin pääseepä tekemään oikein töitäkin.
[ 15:30 ]
AINIIN SE KIEKKO!! Juoksinpa sitä sitten kääntämään, kun olin auton kiekkopaikalle jättänyt.
[ 16:00 ]
Eipä tämäkään päivä ole kollegojen puolesta mikään täysin turha päivä. Jälleen tuli yksi ja kertoi olevansa menossa varastolle tekemään hommia. Osti sitten yhden FairBreak -patukan kun sitä niin kovin mainostelin, että hyvää on. Hihi!
[ 16:20 ]
Työharjoittelija karkasi hakemaan käteistä. Ehkäpä nyt on ollut tarpeeksi pitkään houkuttimia ympäri kauppaa ja periksi on johonkin väliin vain annettava.
[ 16:25 ]
Onneksi ottomaatti on niin kovin lähellä, niin ei tarvinnut täällä kaupalla kauaa yksikseen kykkiä, kun työharjoittelija palasikin jo takaisin.
[ 16:30 ]
Aiemmin päivällä soitteli herra ja kyseli josko me myisimme papu espressoa. Kyllä maar! Samainen herra tulikin sitten hakemaan sitä nytten ja samalla kyseli, josko me oltaisiin kiinnostuneita hankkimaan kortin lukijaksi iZettle. Siitä on ollut sähköpostin puolella ainakin vilkasta puhetta ja on ihan varteenotettava vaihtoehto. Papujen lisäksi päätti ostaa vielä lakritsa -karkkipussin (sitä kun niin kovin kehuin. Ja siis se on oikeasti hyvää!). Hirmu mukava herra.
[ 16:45 ]
Tulipa tuttu asiakas hakemaan suitsukkeita. Pari isompaa pakettia meni tälläkertaa. Ja juuri kun olin ehtinyt tänään kertomaan työharjoittelijalle, että meillä käy ne tietyt asiakkaat hakemassa mm. juurikin suitsukkeita, niin tietenkin hän on juuri sillä sekunnilla takahuoneen puolella!
[ 17:40 ]
Niin ja aletuotteita pääsi taas vähän esille tuonne tiskille. Naamakirjaankin tein asiasta päivityksen.
[ 18:00 ]
Ja sitten onkin taas se aika päivästä, kun laitetaan ovi kiinni, lasketaan kassa ja karataan kotiin. Olipa paljon mukavampi päivä, kun oli seuraa!
Piia the kauppias, kuittaa!
[ 11:05 ]
Kaupalla. Postit kävin kurkkaamassa, muttei siellä ollut mitään kaupalle. Kaikille muille kyllä. Ja se kuolinpesäilmoitus.
Ovella katsoin, että mitäs ihmettä. Kukkanen ja kisu on pihalla! Eikai niitä olla unohdettu ulos?! Mutta kokeilin sitten uteliaisuuttani ovea, koska kaikki valotkin olivat päällä. Täällä olikin kollega paikalla. Voi mikä helpotus! Joku sentään oli avaamassa kauppaa!
Selvisikin, että täällä oli käynyt lauantaina jonkinlainen kämmi, mitä tarvitsi selvitellä.
Tässä kohtaa olin vielä niin sekaisin, etten ole varma, missä vaiheessa meidän työharjoittelija tuli paikalle.
[ 11:20 ]
Paikalle tuli asiakaspariskunta, joka kyseli tiskiharjanpäitä. Meillä ei kyllä semmoisia ole täällä myynnissä. Emäntä tuumasi että joskus on kyllä ollut ja että heidän tarvinnee mennä Helsinkiin katsomaan, jos siellä olisi. Jaa'a, eikös niitä semmoisia myyty ihan tavallisessa kaupassakin? Mutta kaipa sitten meidän kaupoilta jostain löytyy kanssa. Tiedä sitten.
[ 11:40 ]
Tässä vaiheessa kollega on jo karannut omille asioilleen ja lauantain sotku on kutakuinkin selvitetty tilitoimistoa varten. Nyt pohdin enemmän, mitä kaikkea keksisin harjoittelijalle kokeiltavaksi. Päiväkassakuittitositteiden tekemistä?
[ 11:45 ]
Tulipa asiakas, joka sanoi, että ostamansa kassi on niin kovin kova, vaikka nahkaa onkin, ettei hän siitä oikein välitä sittenkään. Huomasin, että kassi on meidän kaupalta. Esittelin sitten meidän kankaisia vaihtoehtoja, muttei mikään oikein asiakasta miellyttänyt. Olkalaukut eivät missään nimessä kelvanneet. Ja katseli vielä muita nahkalaukkuja, joita vähän ihmettelin, koska eikös hän juuri siksi tullut ostamaan uutta, kun edellinen ei kovuudessaan miellyttänytkään. Hinta ilmeisesti kuitenkin toppuutteli asiakkaan. Tyhjin käsin tämä sitten lopulta kaupalta lähti, kun mitään vaihtoehtoa ei hänelle löytynyt.
[ 11:50 ]
Postipakettilappu odotteli edelleen pöydällä. Päätin sitten antaa harjoittelijalle tehtäväksi hakea sen. Mitähän lie sieltäkin on tulossa tänne. Niin ja jos tulee ongelmia, niin on hyvä olla numero kaupalle, mihinkä soittaa. Vaikka tuskin mitään ongelmaa tulee.
[ 11:55 ]
Kollega oli jättänyt lapun, jossa vielä pahoitteli, ettei ollut käynyt niitä tuulikelloja läpi. Pyysi, etten kaunaa kantaisi. Enhän minä sellaista! Harmittaa saattaa asia jos toinen, mutta kaunaa en kyllä kanna. Se olisi pikkumaista.
[ 12:15 ]
Sähköpostit tutkittu ja edelleen lähetetty.
Postista tulikin pieni nippu lehtiä (ei siis pakettia, niin kuin luulin) Maailma kylässä - festivaaleille. Soitin niistä ja sovittiin, ettei ainakaan vielä jaella kenellekään, kun niitä on niin vähän.
Ja nyt kyllä käyn hakemassa lounasta!
[ 14:20 ]
Paperihommat tehty. Puoliksi harjoittelijan käsialalla ja puoliksi omalla. Lauantain hämäryydet päätin näpytellä itse. Ja nyt on edellisen kuukauden päiväkassatositteet ja pääkassakirja lähetetty tilitoimistolle. Loppuivat sitten postimerkitkin tähän väliin, niin saa sitten ensikuussa hakea niitä lisää.
[ 14:30 ]
Käytiin harjoittelijan kanssa riehumassa ja vietiin pahvilaatikot vihdoinkin pois keräykseen. Pari kierrosta jouduttiin tekemään, että saatiin kaikki pois.
[ 15:05 ]
Tiliotteet tarkistettu tähän väliin kanssa.
Tulipa pitkän hiljaisuuden jälkeen asiakas ja halusi amppelin ostaa. Katseli yhtä sun toista ja lopulta löysi mieleisensä. Tykkäsi jopa niin paljon, että osti niitä kaksin kappalein ja kahdet korit, vaikka neljät olisi mahtunut. Sanoi, että tulee sitten hakemaan lisää, kun kokee tarvitsevansa. Kiitteli kovin ja lähti tyytyväisenä kaupalta. Kuitin kanssa kävi jännästi, ettei se tulostunutkaan ja syyksi paljastui, että uutta kuittirullaa ei oltukaan laitettu kassaan, vaikka niin olin luullut. Ei muuta kuin laittamaan sitten. Onneksi asiakas ei kuittia kaivannut. Käsin sen olisi joutunut kirjoittamaan muuten.
[ 15:15 ]
Kollega yllätti ja tuli käymään. Osti suklaalevyn ja kehui sitä kovin hyväksi. Tekee ihan mieli ostaa ja maistaa sitäkin! Päästinpä työharjoittelijan iskemään kassaan, niin pääseepä tekemään oikein töitäkin.
[ 15:30 ]
AINIIN SE KIEKKO!! Juoksinpa sitä sitten kääntämään, kun olin auton kiekkopaikalle jättänyt.
[ 16:00 ]
Eipä tämäkään päivä ole kollegojen puolesta mikään täysin turha päivä. Jälleen tuli yksi ja kertoi olevansa menossa varastolle tekemään hommia. Osti sitten yhden FairBreak -patukan kun sitä niin kovin mainostelin, että hyvää on. Hihi!
[ 16:20 ]
Työharjoittelija karkasi hakemaan käteistä. Ehkäpä nyt on ollut tarpeeksi pitkään houkuttimia ympäri kauppaa ja periksi on johonkin väliin vain annettava.
[ 16:25 ]
Onneksi ottomaatti on niin kovin lähellä, niin ei tarvinnut täällä kaupalla kauaa yksikseen kykkiä, kun työharjoittelija palasikin jo takaisin.
[ 16:30 ]
Aiemmin päivällä soitteli herra ja kyseli josko me myisimme papu espressoa. Kyllä maar! Samainen herra tulikin sitten hakemaan sitä nytten ja samalla kyseli, josko me oltaisiin kiinnostuneita hankkimaan kortin lukijaksi iZettle. Siitä on ollut sähköpostin puolella ainakin vilkasta puhetta ja on ihan varteenotettava vaihtoehto. Papujen lisäksi päätti ostaa vielä lakritsa -karkkipussin (sitä kun niin kovin kehuin. Ja siis se on oikeasti hyvää!). Hirmu mukava herra.
[ 16:45 ]
Tulipa tuttu asiakas hakemaan suitsukkeita. Pari isompaa pakettia meni tälläkertaa. Ja juuri kun olin ehtinyt tänään kertomaan työharjoittelijalle, että meillä käy ne tietyt asiakkaat hakemassa mm. juurikin suitsukkeita, niin tietenkin hän on juuri sillä sekunnilla takahuoneen puolella!
[ 17:40 ]
Niin ja aletuotteita pääsi taas vähän esille tuonne tiskille. Naamakirjaankin tein asiasta päivityksen.
[ 18:00 ]
Ja sitten onkin taas se aika päivästä, kun laitetaan ovi kiinni, lasketaan kassa ja karataan kotiin. Olipa paljon mukavampi päivä, kun oli seuraa!
Piia the kauppias, kuittaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)