Aurinko paistaa, mutta vähän on väkeä

Aurinko paistoi aamusta niin kovin kirkkaana ja sitten kun lähdin töihin, ulkona olikin kylmä. Se tuntui vähän väärältä, koska se muu ulkoilman ulkonäkö antoi ymmärtää, että siellä olisi oikein lämmintä ja mukavaa.

Siksi vähän menen ristiin näiden "lumi on tyhmää, nyt on kevät, mene pois"-ihmisten kanssa. Minulle on paljon ristiriitaisempaa kylmä ilma ilman sitä lunta. Jos tuolla olisi nyt kevyt lumikerros maassa, en hämmentyisi lainkaan siitä, että on vain 3 astetta lämmintä. Nyt se tuntuu päinvastoin väärältä ja epäreilulta.

Ugh!


[ 10:55 ]

Jännitin, miltä kauppa tuoksuu, kun astun sen sisään. Edellisen päivän hajuylläri ei hirveästi lämmittänyt sydäntä. Noh, nyt kauppa tuoksui jo paremmalta. Ei ihan omalta itseltään, mutta paremmalta.

Roskikset olivat jääneet odottelemaan sitten kuitenkin tätä aamua ja kävinkin laittamassa ensin kassan nopeasti kuntoon ja lykkäsin sitten oveen tutun "Pieni hetki"-lappusen ja karkasin roskiksille. Kurkkasin siinä samalla postilaatikon, kun se kuitenkin oli siinä matkanvarrella ja siellä ei ollut meille tullut mitään. Toisen firman jutut taas vaihteeksi lojui siellä ihan niin kuin eilenkin.


[ 11:05 ]

Lappunen ovesta pois, lukko auki ja kukkanen pihalle. Ja näin pääsi kauppa virallisesti aloittamaan päivän.


[ 11:10 ]

Ja sitten tietenkin voisi tähän aamuun hoitaa päiväkassatositteen ja pääkassan päivityksen. Ja sen jälkeen mennä vähän sosialisoimaan nettiin ja sitten katsoa vähän animea taas.

Tänään kuitenkin paistaa aurinko, ehkäpä tulee asiakkaitakin!


[ 12:50 ]

Tuli intialainen mies ja kysyi, että puhunko englantia. No puhunhan minä. Kyseli sitten, että oltaisiinkos kiinnostuneita intialaisista koruista ja että onko pomo paikalla. Sanoin, että pomo ei ole ja että voin kurkata kyllä listasta, jos sattuisi olemaan työvuoroa. Eipä ollut sillä tavalla ainakaan sellaisella ihmisellä, joka olisi voinut sanoa juuta tai jaata. Sitten ehdotti, että esittelee niitä koruja ihan vain minulle. Noh, sanoin että sopiihan se, että ei tässä nyt ole meillä asiakkaita paikalla, niin ei se ole niin justiinsa.

Ja olihan siellä yhtä sun toista. Kaulakoruja, rannekoruja, rintakoruja jne.

Sitten puhuttiin vähän perheistä ja maista ylipäänsä. Ja kovin kehuskeli suomea ja kertoi että on kyllä suomenkansalainen, mutta ettei osaa suomea oikeastaan kovinkaan paljoa ja että pitäisi kouluissa käydä, että sitä oikeasti oppisi. Sitten puhui, että olisi ihanaa, jos hän voisi joskus omistaa oman kaupan, mutta vuokrat ovat korkeita ja ettei hänellä ja hänen myynnillään ole varaa. Puhui arvolisäverostakin, että se syö asiakkaita pois myös.

Sitten kerroin, että voin kaupan puolesta sanoa, että mikäli hänen tuotteensa eivät ole valvottuja, niin että niiden tekijät saavat kunnon palkkaa ja ovat hyvissä työolosuhteissa ja että heidän lapset pääsevät kouluun jne. niin meidän kauppa ei pysty ostamaan hänen korujansa tänne myyntiin, vaikka kuinka nättejä ja halpoja olisi.

Lopulta mies sitten toivotteli hyvät päivänjatkot ja lähti jatkamaan kiertelyään. Sain myös paljon kehuja englannin osaamisestani ja kysyi, että olenko joskus käynyt Amerikassa tai Briteissä. Sanoin, että pelaan paljon tietokoneella ja juttelen kavereiden kanssa englanniksi, niin sieltä olen saanut kielitaitoa.


[ 15:40 ]

Tulipa asiakas, mutta vain hakemaan meidän molemmat lehdet, joita täällä jaetaan.

Eikö tälle päivälle oikeasti tule taaskaan ensimmäistäkään asiakasta?


[ 15:50 ]

No juuri pääsin sanomasta! Asiakashan se sieltä tuli ja kyseli amppeleita. Sanoi, että hän on ennenkin täältä hakenut. Nyt olisi kuulemma tarvetta taas. Esittelin tietenkin meidän vaihtoehdot ja lopulta löytyi hänen tarpeisiinsa sopiva. Ottikin niitä oikein kaksin kappalein ja vielä korien kera. Kuulemma on roikkukasvit, jotka ovat juuri päässeet uuteen multaan ja isompaan ruukkuun. Kyllä nyt taas kelpaa. Oikein tyytyväinen asiakas poistui kaupalta, hyvää päivän jatkoa toivotellen.


[ 17:30 ]

Tuli asiak- ei kun kollega näemmä sittenkin. Toi papereita kokousta varten (mistä en edes tiennyt, että se oli tänään, yhyy!) ja sanoi, ettei itse pääse osallistumaan, kun hänellä onkin toinen kokous toisaalla, mitä hän ei voi jättää välistä. Kuulemma kokouksia riittänyt juuri tälle päivälle.

Niinhän tuo kello alkaa taas lähennellä päivän päättymistä ja se taas tarkoittaa, että jos tänään on kokous, se on heti kaupan sulkemisen perään. Noh, ei se haittaa, ei minulla suunnitelmia ollut muutenkaan.


[ 17:55 ]

Sieltä tuli kollega paikalle, kun kokousta pitäisi olla. Missähän muut ovat?


[ 18:00 ]

Virallisesti kauppa on nyt kiinni, vaikka ovi nyt auki onkin. Loppuja ihmisiä tässä odotellaan ja sillä välin hoitelin kassan kuntoon ja muuten laitoin kauppaa huomista varten valmiiksi.

Toinen kollega sentäs pääsi myöskin paikalle ja osti kaffetta, suklaata ja mysliä, mutta sen myynti meneekin vasta seuraavalle päivälle. Eipä se haittaa, jos vaikka tuleekin hiljainen päivä.

Piia the kauppias, kuittaa!