tiistai 29. huhtikuuta 2014

Huuu, asiakkaita asiakkaan perään

[ 10:55 ]

Postilaatikossa ei ollut tänne kaupalle mitään. Sille toiselle firmalle kyllä. Ja kuolinpesä ilmoitus -juttu. Kenelleköhän se sitten on? Koska siinä oli selkeä osoite johonkin tiettyyn paikkaan, mutta syystä tai toisesta sitä ei oltukaan viety sinne. Pitääkö siis jonkun ulkopuolisen ottaa se? En koskenut siihen. Jääköön sinne, jos vaikka joku asianomainen sen sieltä sitten hakee.


[ 11:00 ]

Ovi näppärästi auki, pohjakassa ok, kisumatto ja kukkanen ottamassa asiakkaita vastaan. Niin ja kastelin sen kukan! Muistin!

Ja sitten murheenkryyni.. Eilen kun laskeskelin kassaa, se ei täsmännyt kuitin kanssa. Rahaa puuttuu. Jääkin nyt sitten aamun selvittelyyn ainakin, että missä ne puuttuvat rahat on. Ja kenelleköhän pitäisi soitella ja kysellä näistä, jos oikeasti ei täsmääkään..


[ 11:10 ]

Tuolla on TAAS pärrä, jotan pakko PÄR-PÄR-PÄRPÄR-PÄR-PÄR-PÄÄÄR-PÄR-PÄRISTÄÄÄ, kun istuu valoissa.. Se oli jo super ärsyttävää, kun ovi oli kiinni ja ääni ei tullut niin selkeästi sisään, mutta nyt kun etuovi on auki, niin ääni tulee paljon vahvemmin sisään. Tekee mieli mennä kysymään, että "Anteeksi, onko sitä IHAN PAKKO päristää koko aika?" Veikkaan vain, että vastauksena on mielenosoituksellista päristämistä lisää. Olisipa minulla se miun Supersoaker 2000, niin voisin sillä vähän jysäyttää, jos on PAKKO PÄRISTÄÄ.


[ 11:45 ]

Sieltäpä tuli se tuttu asiakas, joka eilen oli varannut sen miniolkalaukun. Sille kaveriksi hän osti vielä hyrrän. Maksoi 50e setelillä ja sinne sitten menikin suurinosa meidän vaihtorahoista... Auts..


[ 12:05 ]

Aika hakea lounasta ja jatkaa salapoliisi hommia kadonneiden rahojen löytämiseksi.


[ 12:50 ]

Ja niin selvisi se mysteeri. Lauantain viimeinen vuorolainen oli unohtanut laittaa oikean moodin päälle ja kaikki myynnit siirtyivät maanantaille. Saankin sitten kirjailla tilitoimistoon hienon kirjeen tästä kämmistä.


[ 13:20 ]

Puhelu. Kaverihan se sieltä soitteli ja kyseli, mistä osoitteesta tämä meidän kauppa oikein löytyy. Kysyin sitten, että missähän hän mahtaa olla menossa. Oli sen verran lähellä, että oli helppo neuvoa, että Prismasta pois päin, valoista vasemmalle. Puhelun päätyttyä päätin kuitenkin mennä ihan ovelle asti kurkkaamaan, että varmasti löytää oikeaan paikkaan.

Sieltähän hän sitten tulikin ja täytyy sanoa, että oli kyllä kaikin puolin hienoa nähdä melkoisen monen vuoden jälkeen. Siinä sitten ehdittiin hetki jutella, kun melkein heti perään tuli kollega kaupalle ja sanoi maksavansa nyt aiemmin ottamansa jutut. Siinä hetki käytiin läpi, että mitä juttuja ne nyt sitten oikein olikaan, mutta onneksi ei mennyt kovinkaan vaikeaksi ja saatiin melko sutjakkaan selväksi. Eli kahvipussi, teelaatikko ja sokeri tuli maksettavaksi.

Kollega karkasi sitten omille teilleen ja me jäätiin kaverin kanssa sitten juttelemaan. Sääli että oli aikataulu, josta piti pitää kiinni, niin tuntui että aika ennemmin vain loppui kesken, vaikka juttua olisi varmaan riittänyt vielä hamaan tappiin asti. (Niin ja siis mehän ei tietenkään voida jutella netin kautta ja silleen *köhköh*) Selvitettiin lähinnä lopuksi, että bussi menee varmasti tuosta viereiseltä pysäkiltä. (Sanoin kyllä, että menee varmasti, mutta hyvä se on aina kaiken varalta tarkistaa. Lupasin tosin kyllä myös, että jos menee bussi ohi siksi, että olen neuvonut väärin, niin kyllä me nyt voidaan kyyti antaa. Soitan vain aviomiehen paikalle!)


[ 14:30 ]

Tulipa asiakas pyörähtämään, mutta mitään ei loppujen lopuksi sitten kuitenkaan tarttunut mukaan.

Tuli melkein heti perään toinen ja kyseli, josko oltaisiin linnunpönttöjä myyty. No eipä me sellaisia. Asiakas sitten tuumasi, että ehkä hänen on sitten parempi tehdä sellainen itse ja tuumasinkin hänelle, että kyllä siitä sitten tuleekin hieno tunne, kun siihen omatekoiseen pönttöön lentää se ensimmäinen lintu tekemään pesää.

Hyvä kun ehdin istahtaa, kun tuli kaksi asiakasta, jotka sitten sisälle päästyään kysyivät hämmillään, että eikö tämä ollutkaan kukkakauppa? No, neuvoin heidät sitten seuraavalle kaupalle, missä kukkasia myydään. Kysyivät ennen lähtöään, että mikäs kauppa tämä sitten on ja kerroin, että tämä on Lohjan maailmankauppa ja että täällä myydään vähän laidasta laitaan kaikkea.

Eikä taaskaan mennyt kauaa, kun tuli jo seuraava asiakas ja hän halusi ehdottomasti päästä ostamaan näyteikkunallakin esillä olevan puukisun. Ystävänsä kuulemma keräilee pitkähäntäisiä kissoja.

Ja taas, juuri kun pääsin istumaan, niin heti pamahti seuraava asiakas. Hän kertoi keräävänsä porukalla häälahjakoriin kaikenlaisia reilunkaupan tuotteita. Kierteli hieman ja kysyi sitten kierrätysmuovista tehtyjä suojahansikkaita. Sanoin, ettei meillä sellaisia kyllä nyt ole myynnissä. Sitten hän tutki hieman sisal-sieniä ja laittoi takaisin, mutta mietti ääneen, että pitäisiköhän kuitenkin, kun ne on niin hauskan näköisiä. Sanoin, että niillä voi pestä niin vartalon kuin astiatkin, että kyllä ne ainakin kätevät ovat. Siitä innostuneena hän sitten päätti kahdet kappaleet ostaa. Juuri kun oli ne maksanut ja antanut rahat, katseli vielä hierojia ja kysyin sitten, että lyödäänkös kassaan, vai lisätäänkös vielä hieroja perään. Päätti kuitenkin hierojan jättää ja sanoi, että pitää toiste tulla uudestaan, kun mukana on enemmän käteistä ja pitäisi tiskiainettakin tulla taas hakemaan. Näillä eväillä hän sitten lähti jatkamaan päiväänsä.

Huh huh, melkoinen asiakasrysä, suoraan sanottuna!


[ 15:00 ]

Nyt on maksettu myös oma piikki tyhjäksi. 4 suklaapatukkaa, suolapurkki, 4 pillimehua (Jumalaisen hyviä! Ihan oikeasti!) ja kolikkokukkaro. Ja nyt tekisi mieli ostaa noita muita juttuja, mitkä ovat jääneet ostamatta, kun ei ole ollut käteistä. Hihihi!


[ 15:35 ]

Tulipa asiakas, joka kierteli ja katseli tovin ja sitten kysyi, että onko meillä Afrikkalaisia saviruukkuja. Sanoin, että meillä on tuo yksi iso tuolla vitriinikaapissa (jonka alkuperää itse en tiedä) ja sitten olisi keraamisia koreja, jotka on Ghanasta. Asiakas tarkasteli molempia ja sanoi, että kumpikaan ei oikein ole sitä, mitä hän varsinaisesti on hakemassa, mutta paremman puutteessa menee kumpi tahansa ja että hänellä ei juuri nyt ole käteistä, mutta jos päätyy ostamaan, niin hän palaa joskus myöhemmin takaisin. Kyllähän tämä passaa. Seuraavaan kertaan siis.


[ 16:00 ]

Sain puhelun uusilta lähkäreiltä, että he voisivat tulla käymään täällä kaupalla ja tuumasin, että tervetuloa vain. Meni varmaankin joku 15 minuuttia ja he olivatkin jo täällä. Puheltiin sitten laidasta laitaan vähän kaikesta ja toinen heistä esitteli perheensä valokuvasta. Sitten kun olivat juuri lähdössä, niin puhelin soi. En ehtinyt vastaamaan, kun nostin luurin, niin kuului: "Klik, tuut tuut tuut..". Harmittelin sitä vähän ja käännyin ympäri, kun puhelin soi uudestaan. Ajattelin, että sama ihminen varmaan soitti uudestaan, kun tajusi, että olin sittenkin vastannut. Mutta tällä kertaa heti tuli vain: "Tuut tuut tuut.." Tiedä sitten..


[ 18:00 ]

Tehtyäni salapoliisityötä selvitellessäni maita, mistä eri tuotteet ovat tulleet, että voin merkata hintalappuihin ja laskettuani niihin kilohinnat kohdilleen jne. päivä onkin jo pulkassa. Edelleen ongelmana on, etten keksi, minne oikein saan kaikki tuotteet mahtumaan, kun hyllyt ovat yksinkertaisesti aivan tupaten täynnä.

Ovi oli kuitenkin iskettävä säppiin, ulkokoristeet sisälle ja kassa pitää laskea. Siinäpä se päivä taas on pulkassa sitten.

Piia the kauppias, kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti