maanantai 28. huhtikuuta 2014

Puuhastelupäivä

Kävin sunnuntaina kaupalla, kun olin unohtanut ostaa äiteelle kisukukkaron. Tulin kaupalle ja huomasin ovea avatessa, että ylälukko olikin ollut auki - ovi ei meinaa auennut, kun yritin sitä avata. Manailin siinä itsekseni ja sain lopulta oven auki.

Sisällä katsoin laatikkoa, joka oli tullut perjantaina ja mietin, että ei se nyt haittaa, vaikka se samassa paikkaa onkin, mihin sen olin jättänyt, kunhan sieltä on katsottu ne tuulikellot läpi.

Laatikko oli koskematon.


Noh, sadattelin siinä sitten ääneen oikein rosnkisti, koska harmitti niin paljon. Olin pyytänyt jättämään elintarvikkeet maanantaiksi ja katsomaan vain ne tuulikellot läpi ja mahdollisesti laskemaan hinnan niille. Nada. Ei näemmä mennyt perille.

Sitten kun valitsin siinä kisulompakkoa äiteelle, tajusin, että takahuoneessa oli valo päällä ja sieltä kuului liikettä. Häpeä nousi aika sukkelaan, koska olin tosiaan melkoisen sydämellisesti juuri manannut hetki sitten. Ja kun kävin kurkkaamassa sitten, niin siellähän oli kollegan äiti. Häpeän määrä senkus kasvoi vain. Pahoittelin syvästi kielenkäyttöä ja selitin vähän, mikä oikein harmitti niin paljon. Onneksi tämä ihminen on yhtä ihanan valoisa luonne kuin tyttärensäkin ja ei ollut ainakaan sillä tavalla ottanut itseensä. Kertoi olevansa keittämässä kahvia johonkin tapahtumaan ja kysyi, että osaisinko minä keittää. No enhän minä ja ihan hyvinhän se näytti sujuvan!

Joo'o, ei ollut kyllä minun päivä..


[ 11:00 ]

Pääsin kaupalle ja kiireessä aloin laskemaan kassaa, kun lueskelin siinä samalla lappuja joita oltiin jätetty minulle odottelemaan. Sainpa lopulta kassan kuntoon ja pääsin avaamaan oven, laittamaan kisumaton ulos ja kukkasen vierelle kanssa.


[ 11:05 ]

Sitten huomasin, että parasta ennen -päiväys lappu puuttui pöydältä, missä sen piti olla. Kiertelin ympäri kauppaa ja kurkin laatikoistakin, eikä sitä meinannut löytyä mistään. Olin kirjoittanut siihen lapun, että siihen tulisi merkata päiväykset, jos tuotteita laittoi hyllyyn ja niitähän oli laitettu. Lopulta löysin sen paperipinon seasta ja kun selasin sen nopeasti läpi, huomasin, ettei siihen oltu merkattu ensimmäistäkään tuotetta. Harmitus senkus kasvoi sunnuntain jäljiltä. Kivahan se oli, että oltiin laitettu tuotteita hyllyyn muutamat kappaleet, mutta kun ei oltu oikeasti tehty sitä, mitä olin nimenomaa pyytänyt.. Tai edes seurattu ohjeistusta, jonka olin kaiken varalta jättänyt.. Käsittämätöntä.


[ 11:10 ]

Tuli asiakas, mutta eipä ostanutkaan mitään, vaan haki Voima-lehden.


[ 11:20 ]

Tuli oikein asiakaspariskunta ja kertoivat, että ovat ihan tutustumassa ja katselemassa Lohjalta paikkoja. Ovat etsimässä täältä seudulta kuulemma taloa itselleen. Laukkuja sitten jäi emäntä tutkimaan, että minkä haluaisi tyttärelleen ostaa, muttei oikein osannut väriä päättää. Isäntä päätyi ottamaan tuolin ja istahti hetkeksi aikaa sille. Kertoivat yhtä ja toista itsestään ja vaikuttivat kovin mukavilta ihmisiltä. Sitten isäntä keksi meidän "Hyvästit muovikassille"-kauppakassit ja sanoi, että eikös se olisi loistava ostos sille heidän tyttärelleen. Kuulemma ajaa kutakuinkin kestävän kehityksen ym. asiaa Turussa. Päätyivät sitten sellaisen valitsemaan ja ostivat teesihdin siihen kaveriksi. Ja tietenkin kävi niin, että kun tuli maksun paikka, korttia tarjottiin. Ei auttanut kuin neuvoa lähimmälle automaatille ja sinneppä se isäntä sitten lähtikin.

Emäntä keksi sitten tee-hyllyn ja alempaa ruokosokeripalat. Pohdiskeli kovin, että ostaakko vaiko ei. Samoin teetä tutki ja kerroin, mitkä kaikki oli irtoteetä ja mitkä pussiteetä. Lopulta hän huomasi quinoan ja innostui siitä. Kuulemma se olisi parempaa astmaatikolle, koska se jotenkin vähentää liman eritystä tai jotain. Sitten isäntä tulikin takaisin kaupalle ja keskustelivat hetken aikaa, että ostaisivatkohan he vaiko eivät. Lopulta kuitenkin päättivät, että kyllä sitä on hyvä päästä kokeilemaan. Näillä sitten mentiin ja naureskelivat, että tulee pussikin heti käyttöön, kun saa laitettua ostokset sinne ja kyllä sitten kelpaa kaupungilla kävellä. Isäntä vitsaili, että pitäisikös hänen ostaa itselleen oma, ettei tarvi häveten perästä kävellä.


[ 11:45 ]

Toinen asiakaspariskunta heti perään! No jopas on! Ja ihan jalkapalloa tulivat hakemaan. Päätyivät ostamaan sinisen värisen. Kiertelivät vielä hetken ja miettivät, että pitäisikös jotain syötävää vielä ostaa. Ja jännästi hekin tarjosivat maksutilanteessa korttia. Ei auttanut, kuin ohjastaa heidätkin ottomaatille. Isäntä se lähti sitten oikein vauhdilla sinne, kun taas emäntä jäi ihastelemaan kortteja ja pohti kovin, että pitäisiköhän sellainen ostaa vielä. Ei sitten kuitenkaan päätynyt mihinkään tulokseen. Kehui yleisesti kaupan tuotteita ja sanoi, että on aina tykännyt, kun täällä on niin paljon kaikenlaisia erilaisia asioita ja mieli tekisi ostaa vaikka ja mitä. Isäntä tulikin melko nopeasti takaisin ja hieman hengästyneenäkin ja emäntä nauroikin, että oliko tämä pistänyt oikein vuosisadan suorituksen päälle, että ehtisi nopeasti takaisin.


[ 12:25 ]

Asiakas tuli kyselemään jotain pientä laukkua tytölle, joka sopisi leninkiä käyttäessä yhteen. Noh, meillä on ollut pitkään täällä se pieni pinkkiraitainen olkalaukku. Tähänhän asiakas ihastui täysin ja kyseli sitten, että olisiko sen lisäksi jotain tummansinistä laukkua. No eipä sellaista oikein sitten taas ollutkaan. Ainoa sininen vaihtoehto oli vähän turhan raidallinen ja vaalea.

Sitten tuli toinen asiakas sisään ja suitsukkeitahan hän oli hakemassa, niin kuin vähän päättelin. Kolmet isommat paketit lähtivät hänen mukanaan.

Ensin tullut asiakas ihasteli hyrriä ja kokeilikin niitä hieman (aika heikoin tuloksin, joten näytin vähän esimerkkiä *köh köh*). Ja sitten huomion saivatkin lasisydämmet, joista liila oli enemmän hänen mieleensä. Ja sitten kysyi, että käyhän täällä kortti. (Mitä tämä oikein on?! Tänään on ilmeisesti yleinen korttipäivä! Kun viimeksi taisi olla kukkakauppapäivä.) Noh, ei muuta kuin ohjausta taas ottomaatille. Asiakas kuitenkin sanoi, että hän on tämän jälkeen menossa hautausmaalle, että ehkä hän vain sitten odottaa huomiselle, kun hänellä on vastapäisellä kampaamolla aika, niin hän voisi sitten silloin tulla uudestaan, että jos vain voin laittaa hänelle syrjään. Lupasin pitää hänelle ja sanoin, että enköhän muista hänet sitten huomenna.


[ 12:45 ]

LOUNAS NEED!


[ 13:00 ]

Nakkikeitto got. Ja salaattia. Ja nämä kurkut ovat ÄLYTTÖMÄN HYVÄN MAKUISIA!!


[ 13:45 ]

Paperihommat voisi hoitaa tähän väliin, ettei ne taas unohdu seuraavalle päivälle.


[ 14:25 ]

Sitten salapoliisi hommia kuumimmillaan. Minkä tuotteiden päiväykset puuttuvat Parasta ennen -listasta..?


[ 17:00 ]

Nyt on taas tavaraa hyllytetty ja varastoitu. Enää muutama paketti jäljellä. MISTÄ MIE REVIN TILAN NÄILLE KAIKILLE?!

Ja sähköpostissa oli kasa roskapostia.. SPAM-kansio kiittää. Mutta minä en, kun ne eivät ohjaudu automaattisesti sinne.


[ 17:50 ]

HYLLYT ON TÄYNNÄ! Minne mie saan ihan oikeasti vielä 3 pakettia suklaata ja yhden rivillisen banaanisipsejä tungettua?!


Ehkä mietin sitä sitten huomenna. Kello tikittää kohden päivän päättymistä ja hommia riittää.


[ 18:00 ]

Ja näin se päivä päättyi tänäänkin. Aamun vilkkaus kompastui loppupäivän syvään hiljaisuuteen.

Kisumatto sisälle ja kukkanen sen kaveriksi, ovi lukkoon. Kassa pitää laskea ja odottaa päiväkassakuitti. Sitten pääsenkin taas kotia.

Olisi pitänyt herätä tänään aikaisemmin ja polkea töihin ja töistä kotia. Melkoinen laiskuri olen.

Piia the kauppias, kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti