perjantai 11. huhtikuuta 2014

Mutta tämä päivä tuntui niin tiistailta

[ 10:50 ]

Ja näin on taas kaupalle saavuttu ja kassaa ihmetelty kuntoon valmiiksi. Tällä kertaa on jälleen ystävä täällä kaverina, niin ei tarvitse ainakaan yksikseen ihmetellä, eikä ystävänkään tarvitse pyöritellä peukaloita sen aikaa, kun minä olen töissä. Win-Win.


[ 11:00 ]

Kaupan ovi auki ja kukkanen pihalle. Vielä jonain päivänä löydän sille sopivan pienen pöydän. Parastahan se olisi tietenkin, jos se olisi joku kaupan oma tuote ja toimisi vähän niin kuin mainoksena, mutta eipä meillä täällä sellaisia ole myynnissä. Korkeintaan voisi tuollaista sateenvarjokoria käyttää ylösalaisin, mutta sekään ei ihan ole oikeaa käyttötarkoitusta kuitenkaan. Heh.


[ 11:05 ]

Wat is dis? Ensimmäinen asiakas! Oli luurissa ja nyökkäsin lähinnä tervehdykseksi. Meni aika tietoisesti kahvihyllyn puolelle ja nappasi sieltä paketin espressoa. Puhelu jäi maksun ajaksi odottamaan pöydän reunalle ja palasi takaisin asiakkaan korvalle, kun kaupat oltiin tehtyä.

Jännää oikeastaan välillä nähdä näin päin tämä tilanne, koska välillä olen itse ollut puhelimessa ollessani kaupassa ja maksanut ostokseni (ja joka kerran kyllä sanattomasti tervehtinyt kassanhenkilöä ja huomioinut tämän työn ja olemassaolon) ja pakannut ja jatkanut matkaa. Ei se niin paha näemmä ole, kuin mitä olen pelännyt.


[ 11:15 ]

Sitten olisi taas paperihommien vuoro. Näpynäpy, printprint, nidonta, rei'itys, parit merkinnät käsin, allekirjoitus, mapitus ja valmista.


[ 11:45 ]

Tänne tuli oikein reippaan ja innokkaan oloinen tyttö kyselemässä työharjoittelupaikkaa. Otin tiedot ylös ja sanoin, että meidän päästä ollaan häneen yhteyksissä. Toivottavasti saataisiin sovittua. Vieläkin harmittaa sen edellisen harjoittelija ehdokkaan puolesta, että koulu lopulta sanoikin, että ei käy.


[ 11:50 ]

Näpyttelin harjoittelijasta sähköpostia ylemmälle taholle ja se jääköön nyt sitten heidän haltuunsa.


[ 12:55 ]

Päätettiin ystävän kanssa lähteä lounastamaan kiinalaiseen. Lappua oveen ja karkuun. Pitäisi varmaan joskus kysyä, että saisikos sieltä mukaan. Se 30min pikalounastus tekee ainakin itselle meinaa todella tiukkaa, koska tykkään keskustella ja nautiskella ruoastani. Sitä paitsi, hotkiminen on epäterveellistä!


[ 13:45 ]

Ystäväni päätti olla myös asiakas ja osti suklaapatukan, sekä colajuoman. Hihi!


[ 14:10 ]

Tuli puhelu kaupalle ja pyydettiin keittämään vettä termareihin. No eipä siinä, vettä vain kiehumaan.


[ 14:20 ]

Tuli uusi puhelu ja varmistettiin, että vettä on keitetty, että kohta tullaan hakemaan kahvia. Meinattiin laittaa jopa ihan keittämään, mutta sanoin suoraan, etten osaa keittää sitä lainkaan.


[ 14:30 ]

Sieltähän se kollega tuli sitten huimalla vaudilla ja kovin meni samointein keittelemään kahvia. Osti pari pussia kahvia tarjolle ja meinasi sokeriakin, mutta muutti sitten mieltään. Vaalibussi oli tulossa ja sinne oli lohjalaista kahvia saatava tarjolle.


[ 14:40 ]

Tulipa sitten asiakas, joka paljastuikin huomisen päivän vapaaehtoiseksi myyjäksi, joka kaipasi vähän reenausta huomista varten. Ei siinä sitten, ohjelappu esiin ja kassakonetta tutkimaan. Sattui vielä tulemaan ihan oikea asiakas, joka kävi colajuoman ostamassa.

Perään sitten harjoiteltiin lisää ja hän päätti ostaa inkiväärilimun ja pari suklaapatukkaa. Annoin lyödä itse kassaan, niin siinä oppii kaikista parhaiten.


[ 14:50 ]

Sitten tuli vahdinvaihto, mutta juteltiin vielä aika pitkäänkin siihen perään kaikesta muusta oleellisesta, kuten mistä valot laitetaan kauppaan päälle ja missä rahat säilytetään ja minne lasketaan päivän päätteeksi ja niin edelleen.


[ 15:10 ]

Joskos sitä nyt sitten karkaisin vihdoinkin kotia! Hihi!

Piia the kauppias & ystävä, kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti