[ 11:00 ]
Saavuin vasta töihin, koska oksensin aamulla kahdesti ja meinasin jäädä kotiin. Migreeni kuitenkin hellitti kun heräsin viimeisen kerran. Appelsiini naamarissa siis pölähdin töihin hieman myöhässä. Mutta koska olen niin kokenut työntekijä, laitoin kassan pikapikaa kuntoon, avasin oven ja asettelin kukkasen oven vierelle.
[ 11:35 ]
Jos sitä sitten koittaisi tehdä töitäkin, eli paperihommat kuntoon.
[ 12:10 ]
Päätin lämmittää edellisen päivän kalakeittoa, mitä jäi jäljelle ja varovaisesti syödä hieman. Maha kun on kiukutellut tässä koko aika ja vähän pelottaa, että kaikki tulee ylös.
[ 12:20 ]
Tuli asiakas ja kyseli kollegaa. Sanoin, että hän on täällä vain toisinaan viikonloppuisin vissiin töissä ja että voin kurkata vihkosta, onko tulossa töihin nyt lähiaikoina. Eipä näkynyt. Pahoittelin. Sitten lyhyen kiertelyn jälkeen asiakas katsoi kelloa ja sanoi, että hänellähän onkin kiire ja poistui pika pikaa omille teilleen.
[ 14:25 ]
Täällä on hiljaista.. Onneksi naamakirjassa ja ircissä on elämää!
[ 14:50 ]
Jos sitä vaikka sitten söisi loput lounaasta, kun aiempi satsi näyttää pysyvän kiltisti sisällä.
Tekee mieli myös ostella asioita ihmisille, kun käteistä löytyy lompakosta, mutta josko odottelisin vielä huomiseen. Silloin tänne on tulossa kyseisistä ihmisistä osa anyway.
[ 14:55 ]
Eipä ole ensimmäinen asiakas, kun intiaanisokeria kyseli. Sanoin, ettei meillä sitä varsinaisesti ole, mutta ruokosokeria kyllä. Kyseli myös suitsukkeille astiaa ja meillä on nuo kiviset kyllä, mutta hän olisi puisen tahtonut. En lähtenyt sen enempää moralisoimaan paloturvallisuudesta, vaikka pieni todennäköisyyshän siinäkin vain on. Kyseli Fiskarsin luona olevasta kaupasta, että onko samoja tuotteita ja niin päin pois kuin heillä siellä, kun näyttäisi nopeasti vilkaistuna kuulemma vastaavalta. Sanoin, etten tiedä siitä kyseisestä liikkeestä mitään, niin en osaa sanoa.
Tällä asiakkaalla oli vallan ihana lompakko, meinaa pieni sukka!
 |
| Vähän niin kuin tämä, mutta eri kuviolla ja kirkkaat, iloiset värit. |
[ 15:20 ]
Tuli puhelu kaupalle. Sieltä soitettiin yhteistilauksesta ja kerrottiin, että parin suklaan kanssa on käynyt sekaannus ja sieltä olisikin tulossa nyt kahta uutuus suklaata niiden omien tilattujen suklaiden sijaan. Mietin hetken aikaa, että voitaisiin kyllä ehkä mielummin haluta ne tilatut, mutta kun kuulin, mitä ne uutuudet on, niin ne kuulosti kyllä ihan varteenotettavilta ja voitaisiin sittenkin kokeilla niitä.
[ 16:00 ]
Asiakkaita ei ehkä kuulu, mutta puheluita näyttää ropisevan. Koululta soiteltiin ja kysyttiin, saakos tulla tutustumaan. Annoin kollegan numeron ja pyysin tiedustelemaan häneltä, milloin hän voisi tulla esittelemään. Sanoin, että ihan rehellisesti en itse osaa esitellä hirveämmin täältä mitään, mutta että tämä kollega osaa sen vallan mainiosti. Toivottavasti kollegalla vain olisi aikaa, että pääsisi tulemaan ja pitämään sen esittelyn.
[ 16:10 ]
Ja sitten pamahti kollega paikalle ostamaan teetä. Jutusteltiin siinä sitten tovi terveydestä ja sisaruksista ja viikonlopun työvuoroista. Vuosikokouksestakin oli puhetta, että sellainen olisi sunnuntaina, mutta itsehän olen silloin liikenteessä, niin en voi osallistua.
[ 16:55 ]
Tulipa asiakas ja kyseli puhdasta kamomillateetä. Meillä ei kyllä sellaista ole meidän hyllyssä, eikä oikeastaan minkäänlaista välimuotoakaan. Kyseli sitten, että sattuisinko tietämään, mistä saisi ja ehdotin ihan Prismaa. Kuulemma siellä ei ollut, että siinä, missä luuli, että olisi ollut, olikin sekoitettu mukaan jotain muutakin. Noh, pakko myydä ei-oota. Kovin kehui kauppaa ja kertoi, ettei ole koskaan ennen käynytkään täällä ja että on paljon kaikkea kivaa myynnissä.
[ 18:05 ]
Niin. Vielä seitsemän minuuttia sitten tuijottelin seiniä ja odotin, että kello tulisi tasan. Seuraavan kerran kun katsoin kelloa, se olikin jo viisi yli. Ups.
Nojaa, ei se haittaa. Ketään ei tullut loppupäivästä, edes extra-ajalla, jonka vahingossa tarjosin. Kävin laittamassa sitten oven lukkoon ja nappasin kukkasen pöydälle ja kastelin sen. Kassakone pääsi rapsuttamaan päivän koostekuitin ja mie kävin laskemaan rahoja taas paikoilleen.
Sitten ei tarvitse enää muuta kuin laittaa kauppa muuten ready to roll ja karata, eli tässä tapauksessa palella ja kävellä kotia. Olisipa housut ja polkupyörä...
Piia the kauppias, kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti