maanantai 26. toukokuuta 2014

Maanantai on yllätyksiä täynnä, eikun täh?

Aamusta en millään meinannut jaksaa nousta ylös. Meinasin soittaa, etten taida tänään lähteä töihin. Kollegalta sattui tulemaan tekstiviesti hommasta, mikä pitäisi tehdä. Laskea kaffet. Puuh lääh, aivan.. Siellä odottaa tietenkin purkuhommat..


[ 10:55 ]

Kaupalle päästyä katselin masentuneena kaaosta, joka siellä vallitsi.





Kassa äkkiä vain valmiiksi..


[ 11:00 ]

Kauppa kaikesta kaaoksesta huolimatta auki, kamat pihalle ja purkamaan lasteja. Jotenkin olin toivonut, että tavarat oltaisiin viety takahuoneen puolelle ja piiloon mikä minnekin, niin että kauppa itse olisi pysynyt kuljettavana. Jos tänne nyt tulee asiakas, niin eihän tuolla pysty kulkemaan.. Huoh..


[ 11:30 ]

En sitten päässytkään niin helpolla. Kollega soitti ja sanoi, että kaikista palautuneista tuotteista tulisi ottaa määrät ylös ja että tulisi itse käymään kaupalla, koska hänellä oli kaikki listat tavaroista. Puuh lääh. Onneksi en ole ehtinyt vielä niin paljoa laittamaan minnekään, että olisin aivan sekaisin, että mitä oli missäkin.


[ 11:35 ]

Toinen kollega tuli pyörähtämään kaupalle, sanoi tulevansa uudestaan takaisin kun tämä soittanut kollega tulee paikalle myös.


[ 11:40 ]

Tuli tuttu pariskunta. Tulivat kuulemma hakemaan laukkujaan. Yhdessä heidän laukuistaan oli meidän tavaraa. Loput olivat kuulemma hänen. Minä en siihen puuttunut, kun en siitä mitään sen enempää tiedä. Paitsi että se yksi laatikko sen kassin sisällä näytti kyllä meidän esillepanolaatikolta, semmoinen punainen, missä meillä on ollut mm. enkeleitä ja joulupalloja. Mutta ihan sama, mikään muu mitä siellä näin, ei näyttänyt olevan meidän - kai.


[ 11:45 ]

Aviomies tuli pyörähtämään ja toi mukanaan sormustimen. Olisi ostanut pillimehun, mutta sanoin, ettei minulla ole pienintäkään käsitystä, missä on mitäkin tässä kaaoksessa. Tarjouduin antamaan lasin kylmää vettä, koska parempaan en pystynyt. Tähän hän oli ihan tyytyväinen ja karkasi sitten jatkamaan matkaansa.

Itse siirryin takaisin laskemaan palautettuja tuotteita.


[ 12:10 ]

Tuli asiakaspariskunta. Pahoittelin kaaosta ja selitin, että tavarat ollaan tuotu Maailma kylässä -tapahtuman jäljiltä tänne. Sanoivat, ettei se haittaa. Kävivät teehyllyltä kuikkimassa paketin teetä ja ottivat suklaalevyn meidän ns. uutuustuotteista. Kovin koittivat korttia tarjota, mutta ohjastin sitten tottuneesti ottomaatille.


[ 12:15 ]

Sieltähän he palasivatkin ja saivat ostoksensa maksettua.

Jos vaikka tähän väliin yrittäisi käydä ostamassa lounasta, vaikka nälkä ei kyllä ole yhtään. Haluaisin vain mehujäätä ja vesimelonia.


[ 12:25 ]

Niin siinä vain kävi, että käteinen loppui kesken. Ei ollut monestakaan centistä kiinni, että olisin saanut summan kasaan. Onneksi siellä on ihanat keittiötädit ja antoivat myöten tässä. Sainpahan lounaani!


[ 13:35 ]

Kollega tuli paikalle ja toi mukanaan lappuset. Saadaan vähän tarkistettua, että paljonka on mennyt ja paljonka on mahdollisesti varastettu jne.


[ 13:45 ]

Ja sitten tuli toinen kollega takaisin. Menivät selvittelemään tapahtuman jälkeisiä kassoja ja myytyjen tuotteiden yhteissummia ja että kaikki täsmää. Tässä oli jo vähän hämminkiä pohjakassoista, kun ne kuulemma eivät täsmänneet heti alun alkaenkaan. Mikä on täältä meidän päästä mahdotonta, koska olin hakenut rahat suoraan pankista ja laitoin molempiin kassoihin saman verran. Siinä välissä on sitten tapahtunut jotain, jos jotain puuttuu ja se on selvitettävä sitten niiden ihmisten kesken.


[  14:00 ]

Tuli asiakas ja kyseli pellavapyyhkeitä. Semmoisia ei meillä kyllä ole täällä myynnissä. Kysyi, että tietäisinkö jonkin paikan, mistä voisi saada. Ensimmäisenä tuli Latvala mieleen ja ohjasin hänet sinne. Kollega tuli vähän jälkijunassa sanomaan, että Tuulentuvassa voisi olla. Asiakas oli jo ehtinyt lähtemään, enkä viitsinyt juosta perään, kun olo on aika huono - jostain syystä.


[ 14:15 ]

Tuli kolmen naisen porukka katselemaan kauppaa. Hamppunaruista pitivät erityisesti ja sanoivat sitten lähtiessään, että pitää palata kyllä toistekin.


[ Edellisen ja seuraavan ajan välillä, jossain kohtaa ]
Tänne tuli nainen, joka kertoi jutelleensa kollegan kanssa, että voisi tulla joskus vapaaehtoishommiin. Juteltiin hetki ja otin yhteystiedot ylös. Eiköhän meiltä päin soitella, kun on tarvetta. Pitäisi varmaan vain sitten ilmoitaa kollegalle kanssa, että tällainen ihminen olisi meillä ns. käytössä.


[ 16:10 ]

Sellainen hetki, että ihan oikeasti tekee mieli vetää luukku kiinni ja karata kotia. Kamaa pitäisi vieläkin käydä läpi ja sitä tuntuu vain riittävän, vaikka olen käynyt jo vaikka paljon.. Äärimmäisen "mukavaa" puuhaa itsekseen. Varsinkin kun en ole itse ollut pakkaamassa osaa näistä, eikä siis näin ollen ole mitään käsitystä, mitä ihmettä oikein mukaan ON pakattu ja millä "nimellä".

Homma menee sekavaksi, minun pää vetää liinat kiinni ja alkaa ahdistamaan. Hieno homma.

PS. Minulla on ihan järkyttävä jano, mutta kaupan vesi maistuu pahalta..


[ Edellisen ja seuraavan ajan välillä, jossain kohtaa ]
Kollega tuli jälleen pyörähtämään kaupalla. Ihan vain hetkisen ajaksi, ennen kuin hänen tarvitsi lähteä kokoukseen toisaalle.


[ 17:05 ]

Juu'u. Tähän päättyy tämän päivän tutkailurääkki. Nostin rehellisesti kädet ilmaan. Kannoin loput laatikot ym. piiloon varaston ja takaosan puolelle, että kauppa olisi itsessään siisti. Huomenna on aikaa taas jatkaa läpikäymistä. Nyt tuli vain oma raja vastaan. Pää lahoaa ihan oikeasti muuten.


[ 18:00 ]

Niin, tajusin, että kauppa pitäisi laittaa kiinni. Olin niin innoissani puhumassa ruoasta, että unohdin ihan seurata kelloa. Nousin laittaakseni oven kiinni ja aloittaakseni päivänpäättöpuuhat, mutta tänne tulikin asiakas! Ei siinä sitten mitään, sanoin, että tuli kyllä kreivin aikaan, kun olin juuri menossa laittamaan ovea kiinni tältä päivältä. Suklaata halusi pari levyä ostaa ja sanoin, että kyllähän minä hänelle myyn.


[ 18:10 ]

Noni, jos vaikka nyt saisin rauhassa laskea rahat ja laittaa kaupan pimeäksi ja karata kotia.

Piia the kauppias, kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti