perjantai 23. toukokuuta 2014

PEREJANTAAAAI

Kovin koitin olla reippaasti ajoissa, että ehdin käymään pankissa, mutta enpäs sitten ollutkaan, kun jäin suustani kiinni.


[ 10:50 ]


Kaupalla kaikki oli niin kuin olin ne jättänytkin. Pohdin hyvin hartaasti, että ehtisinkö vielä käymään kuitenkin pankin puolella, mutta sitten totesin, että ei kannata, jos on vähääkään jonoa. Myöhästyy vain kaupan avaaminen ihan turhaan.


[ 11:00 ]

Kisumatto ja kukkanen pääsivät ensimmäisinä ulos, teline tuli pian perästä. Sisäoven laitoin jälleen kerran kiinni, koska ulkoa tuleva paahtava ilma saisi kaupan ilman hyvin sukkelaan yhtä armottomaksi ja epämukavaksi. Näin niin kuin työympäristön kannalta, parempi näin päin, puhumattakaan asiakkaista, jotka pääsevät hehkuvaa kuumuutta edes hetkeksi aikaa pakoon.


[ 11:20 ]

Lähkärit tulivat pyörähtämään. Juteltiin niitä näitä ja kovin katselivat taas kaikkea. Ehkäpä hekin jonain päivänä päättävät ostaa jotain kivaa itselleenkin.


[ 11:40 ]

Tuli ihan oikea asiakas ja katseli hetken aikaa amppeleita ja koreja, kunnes sitten meni pikakahvihyllylle ja nappasi sieltä pari pakettia. Loput paketit olisivat halunneet kovin hypätä mukaan, mutta asiakas painoi ne takaisin paikoilleen. Sanoin kyllä, että minäkin voin kyllä ne laittaa. Asiakas päätti kuitenkin vielä ottaa pari pakettia lisää ja jälleen loput yrittivät hypätä syliin mukaan. Joutuivat kyllä jäämään hyllylle, neljällä paketilla asiakas koki pärjäävänsä vallan mainiosti.


[ 12:35 ]

Tuli asiakas ja heti perään toinen. Olivatkin keskenään tuttuja ja juttua piisasi. Ensin tullut päätti ostaa kolme isoa raitaolkalaukkua ja siihen kaveriksi kolmet kolikkoavaimenperät. Tytöille kuulemma menossa palkinnoksi/lahjaksi. Paperikassin totesi vielä tarvitsevansa ja osti sen siihen päälle.

Toinen asiakas sitten siihen perään sitten keräsi ensin toiseen laskuun kahvipussin ja teepaketin. Mutta sitten ennen kuin varsinaisia omia ostoksia alkoi maksamaan, laski ensin yhteen ja totesi, ettei hänen käteisensä taida riittää. Sanoin, että hän voi jättää ne tähän ja käydä ottomaatilla, että se on kuitenkin sen verran lähellä. Kiitteli kovin ja lähti hakemaan.

PS. Mie en ikinä pääse lounaalle!


[ 12:50 ]

Sieltähän hän palasi. Päätti ostaa vielä edellisten lisäksi toffee-karkkipussin. Jotta kaikki saisi kuljetettua, osti hänkin paperikassin. Kyllä nyt kelpaa!


[ n. 14:30 ]

Kollega tuli paikalle katsomaan, miten hommat edistyy. Tässähän mie hikihatussa pakkailin. Lisää tarvii pakata. Sen mitä ehdin, niin ehdin ja loput jää perjantain jälkivuorolle. Katsottiin tuotteiden hintoja ja merkattiin niitä yhdessä ylös.


[ 14:50 ]

Perjantain vuorolainen saapui ja mie pääsin lähtemään pankille.


[ 15:30 ]

Nyt on rahat rikottu ja paikoilleen laitettu. Tavaraa on iso kasa pakattavissa ja minä kyllä karkaan nyt KOTIA!

Piia the kauppias, kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti