tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kaikkea tuli ainakin aloitettua

[ 11:00 ]

Myöhässä. Sen siitä saa, kun ei lähde heti, vaan suostuu ottamaan aviomiehen kamaa mukaan ja jää keskustelemaan, mistä voi napata auton jne.

Mutta onneksi minä olen nopea käsistäni ja saan kassan nopeasti käyttövalmiiksi. Sitten oikeastaan kaupan voikin avata, vaikka kantaakin vielä ulkokamppeita pihalle. Heh.

Päätin myös pitää hetken aikaa sisäoveakin auki, koska täällä oli yllättävän kuuma sisällä.


[ 11:35 ]

Jee, sieltä se minun aviomies tuli. Ei tuonut jätskiä, vaikka pyysin. (Ei kyllä luvannut tuoda myöskään, höhö.)


[ 11:40 ]

Ja vaikka näin aamuun olisi hyvä hoitaa paperihommat. Kohta on taas lounas ja sen jälkeen voisi vaikka riehua varastoa taas järkevämpään kuntoon, eli vähän tyhjentää tuota isoa pahvilaatikkoa, jonne pakkasin pienemmistä laatikoista kaikki tuotteet. Ehkä helpompi ottaa myyntihyllyille sitten kun tulee tarve.


[ 12:20 ]

Nyt kun taas muistaa, niin on hyvä käydä hakemassa lounasta.


[ 13:10 ]

Tulipa asiakas kesken puhelun pikkusiskon kanssa, mutta onneksi sain suhteellisen nopeasti lopeteltua, niin ei joutunut liian kauaa odottelemaan. Lopulta paljastuikin, ettei hän ollutkaan asiakas, vaan oli myymässä omia tanssitapahtuman lippuja ja että olisi voinut tehdä kaupan kanssa jonkin pienen diilin. Sanoin kyllä, etten voi sellaisista asioista päättää, että ne kuuluu ylemmille tahoille. Vastaus hyväksyttiin ja sanottiin, että samaa on muutamat muutkin liikkeet sanoneet. Vielä ennen lähtöään sanoi, että oli tosi kivan näköinen kauppa ja että voisi tuoda äitinsä joskus tänne käymään. Sanoin, että tervetuloa vain!


[ 14:20 ]

Jee! Asiakas! Ovesta tultuaan naureskeli, että luki juuri lapun, missä sanottiin, että meille käy vain käteinen. Tuli kysymään, josko saisi ostettua lahjakortin. Saahan meiltä! Kysyi sitten, että missähän mahtaisi olla lähin ottomaatti. Neuvoin rutiinilla, mistä löytyy. Asiakas sanoi palaavansa pian.


[ 14:30 ]

No nyt on käteistä! Kyseli kortteja myös ja kerroin, että kyllä meiltä saa ilmaiseksikin kortin kaveriksi lahjakortille, pienestä laatikosta. Näytin, mitä meiltä löytyy ja sanoin, että sitten jos sieltä ei löyty mieleistä, niin sitten kannattaa ehkä kääntyä meidän myynnissä olevien korttien puoleen. Sieltä kuitenkin löytyi juuri sellainen, millaista kaipasi. Meni jännäksi, kun asiakas ei maksanutkaan tasarahalla ja jäädyin ihan täysin, että miten tässä nyt pitäisi toimia. Ei muuta kuin aukitoiminto kassalle vain, ylimenevä summa takaisin ja sillähän se oli selvä. Niin, paitsi että unohdin jättää itselleni sinne kassaan muistilapun, että olen myynyt lahjakortin.

Mistä tulikin mieleen, että ihme juttu, ettei meillä ole erikseen nappia nimenomaa lahjakorteille siinä kassakoneessa. Meinaa nythän ei pysty antamaan asiakkaalle kuittia, että hän sellaisen on ostanut. Ehkäpä tästä voisi jutella kokouksessa? Jos vaikka muistan. Eihän se iso juttu ole sinänsä, mutta mietin vain..


[ 16:00 ]

Ehti tässä jo hetken varaston kanssa riehumaan, kun tuli asiakas kyselemään amppelinarua. Käsitin aluksi väärin, että hän jatkonarua olisi kaivannut, kun hän nimenomaa kaipasi pelkkää amppelia. Sanoinkin sitten, että tosiaan korit ja amppelit myydään erikseen, että jos hän näkee mieleisensä amppelin, niin kertoo vain, niin käyn hakemassa varastosta.

Löytyihän sieltä ja varastossa oli yksi kappale jäljellä. Kysyi sitten että jos se ei sovikaan hänen kukkansa ruukun kanssa yhteen, että voisiko hän palauttaa ja vaihtaa toiseen. Lupasin, että kuittia vastaan se onnistuu. Sanoi palaavansa huomenna, jos näyttää siltä ja että nyt hän lähtee takaisin mökille.


[ 16:40 ]

Sieltähän tuli kaksi tuttua asiakasta, anoppi ja hänen tyttärensä. Lahjoja ostelivat. (Sattuneista syistä en tähän viitsi kirjoitella, mitä sitä tulikaan ostettua. Voi vahingossa nähdä väärät silmät. Hihi!) Juteltiin siinä vähän muutakin, ennen kuin lähtivät jatkamaan matkaansa.


[ 17:00 ]

Olin juuri soitellut varainhoitajalle ja kysellyt laskuun nimeä ja muutenkin käynyt laskua vähän läpi, kun tuli asiakas, joka haki meidän ilmaislehdet ja sanoikin minulle, että ei hän mitään aio ostaa. Lopetin siitä huolimatta puhelun ja menin palvelemaan asiakasta. Asiakas tuumasi, että laukut ovat kaikki vähän tällaisia naisellisia. Tuumasin, että eräskin mies otti mieleisensä laukun ja siinä oli ihan kukkasia ja niin edelleen, mutta se sopi hänen makuunsa täydellisesti. Ei se kiveen ole hakattu, mikä on naisellinen ja mikä ei. Mutta ymmärsin kyllä hänen pointtinsa ja olen itsekin miettinyt samaa, että meillä ei ole varsinaisesti enemmän "miehille" suunnattuja laukkuja sillä tavalla.

Ylipäänsä laukut ovat niin makuasioita, että yksinkertaisesti kaikkia ei vain voi miellyttää.


[ 17:40 ]

Jälleen asiakas. Koreja olisi tahtonut ostaa, mutta tuumasi, että hän ei kyllä nyt oikeastaan pystykään ostamaan, että ei oikein pysty viemään kotiinsa, kun on kävellen liikenteessä ja menossa kirjastoonkin tässä välissä. Sanoin, että hän on kyllä oikein tervetullut uudestaankin.


[ 18:00 ]

Kauppa sulki ovensa tältä päivältä. Kassakoneen laitoin rapsuttelemaan taas päivän koostekuittia ja menin itse laskemaan rahoja. Lasku jäi nyt vähän kesken, mutta enköhän saa sen huomenna tehtyä loppuun, kun soittelen taas vähän ja kyselen, että mitä mie nyt oikein laitan ja minnekkä. Varastohommatkin jäi vähän puolitiehen, mutta huomenna on taas aikaa. Ei kiirettä. Kaikki aikanaan.

Ja miulla on näinä yksinäisinä päivinä ikävä minun harjoittelijaa. Vaikka tänään ihmisiä pyörikin kaupalla. Mutta on se vain eri asia päästä juttelemaan jonkun kanssa ääneen ja naureskelemaan ja muutenkin suunnittelemaan. Torstaina sitten taas sitä tiedossa. Yksi päivä välissä. I can make it!

Piia the kauppias, kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti