En-saanut-mitään-aikaiseksi -päivä

[ 10:55 ]

Postilaatikko. Oi sinä hyljätty esine, kun en viimeviikon aikana käynyt sinua tarkistamassa kertaakaan. No siellähän oli kasa kirjeitä.

Kaupalla taas oli valot toisin päin sammutettu. Tänään se jotenkin hiersi taas erityisen paljon. Mietin itsekseni taas, että ihan oikeasti, jos ne sammuttaa niistä napeista, mitkä olen lapulla merkannut, niin kauppa näyttäisi siltä, että kauppa on kiinni, mutta että takaosassa joku on vielä tekemässä töitä. Kun ne sammuttaa niistä seinänpuoleisista katkaisijoista, niin kauppa näyttää siltä, kuin se olisi auki, mutta ketään ei ole paikalla. Siinä on vissi ero. Siksi sapetus. Vaikka tuskin kukaan tulee tänne mitään varastelemaan *puun koputusta* olivatpa valot miten päin tahansa päällä.

Pöydällä oli lappusia kasa ja yksi niistä oli kyllä kevyt isku palleaan. Olin juuri perjantaina sanonut kollegalle, että hoidan sitten maanantaina vihdoinkin loppuun sen keittiön kaaoksen. Eikös tässä sitten ollut lappu, että nyt tarviis ihan oikeasti hoitaa se keittiö loppuun.. I know! Ja hoidankin! Lupasin hoitaa! Mutta ehkä olisi pitänyt jättää oma lappu, että "Moi, hoidan sen keittiön sitten maanantaina loppuun", niin kaikki muutkin olisivat olleet tietoisia tästä asiasta.

Vaikka kevyesti tämä kyllä myös sapettaa, että siivoilen niitä täällä vielä. Ymmärrän kyllä, että kaupan tavarat, jotka tulee takaisin myyntiin, jää minun harteille hoitaa jne. Mutta jotenkin nuo kaikki muut kuuluisi minun mielestä niille, jotka oli ylipäänsä hoitamassa sen tapahtuman juttuja. Mutta, ihan sama. Homma kuin homma. Minähän tästä palkan saan.

Kassa kuntoon.


[ 11:05 ]

Niin, sen ovenkin voisi muistaa avata. Asiakas koitti päästä sisään ja hämmentyi, kun ovi ei auennutkaan. Olin sillä hetkellä juuri kassan ääressä ja satuin onneksi huomaamaan. Ei muuta kuin pahoitellen avaamaan ovea. Hyvää huomenta vain!

Kaulapussia kaipaili ja näytin meidän passipussit. Sellaista hän harkitsi hyvän tovin, ennen kuin tuumasi, että pistää mieleensä ja palaa sitten mahdollisesti myöhemmin takaisin. Tämä selvä ja tervetuloa vain!

Voisi sitten hoitaa sen avaamisen loppuun asti ja saada kannettua se teline ulos, kukkanen ja kisumatto ovelle. Ta-dah! Done.

Iskin kassaan ostokset, jotka oltiin tehty joskus aiemmin, muttei oltu lyöty jostain syystä kassaan.


[ 11:15 ]

Tuli asiakas pikkuisen lapsen kanssa, perästä tuli toinen asiakas. Lapsen kanssa liikenteessä ollut kyseli deo-kristallia. Sanoin, ettei meillä nyt ollut, kun varastolta ei saatu tilattua viimeksi. Tyhjää täynnä. Kyseli, että milloin mahdollisesti saataisiin taas meidän hyllyille. Sanoin, että ei varmaan ainakaan pariin kuukauteen. Suolaa hän kuitenkin aikoi ostaa, vaikkei deoa ollutkaan nyt tarjolla.

Toinen asiakas katseli kovin kaikkea, muttei sitten ostanutkaan mitään.


[ 11:55 ]

Nyt on semmoinen olo, että mistään ei tule mitään ja mitään ei jaksa ja kaikki vain masentaa. Hommia tarviis silti tehdä, ei ne itsestäänkään itseään tee. Jos vaikka aloittaisi kuitenkin lappuhommista. Mistä tuli mieleen, että pitääpä hakea taas postimerkkejä, että saadaan nippu lähetettyä tilitoimistolle edellisestä kuusta. Puuh lääh.


[ 12:00 ]

Jos vaikka kerrankin hakisi sitä lounasta ajoissa. Ja sitä ennen pyörähtäisi noutamassa niitä postimerkkejä. Dun dun.


[ 13:00 ]

Paperihommat done. Enää kirjekuoreen ja postilaatikkoon ja sitten taas koko kuukauden lappujen keräilyä.


[ 13:05 ]

Tuli asiakas, mutta olikin menossa kukkapuotiin. Kovin kyseli minulta ennaltatilattuja kukkasia, niin sanoin, että viereisestä liikkeestä löytynee. Asiakas naureskeli ja sanoi, että hän kun ei näe kunnolla, niin luuli tulleensa oikeaan kauppaan.


[ 13:30 ]

Hoo, asiakas! Ja toinen heti perään! Jopas nyt! Toinen jäi amppeleita katsomaan ja kyselikin sitten eräästä, että jos hän sellaisen saisi. Kysyin, että tuleeko kori kanssa, koska nehän maksavat erikseen. Asiakas sanoi, että ihan vain amppelin ottaisi, että hänellä on jo oma kori siihen. Kävin hakemassa takahuoneesta ja sillä välin molemmat asiakkaat hyörivät ja pyörivät tutkimassa omilla puolillaan kauppaa. Tuttu asiakas tuli kaupalle ja tuumasi, että täällähän on porukkaa. Juteltiin siinä hetkisen. Ensin tullut lähti sitten kaupasta, kun ei ilmeisesti ollut löytänyt mitään tarpeeksi sopivaa, tai muuten vain ei juuri nyt napannut. Toiseksi tullut kyseli vähän näyteikkunalla nähneestään tyynynpäällisestä, että missä meillä niitä on. Näytin meidän alehyllyn ja sanoin, että kahta väriä olisi tarjolla. Hän kuitenkin lopulta tyytyi pelkkään amppeliin.

Jäätiin sitten vielä juttelemaan tutumman asiakkaan kanssa, kun tuli sitten vähän ennen hänen lähtöään toinen tuttu asiakas. Limua haki ja jäi kiertelemään sen maksettuaan pitkin kauppaa ja pohdiskeli sitten, että riippumaton hän haluaisi, muttei sellaista oikein parvekkeelle laitettua. Sanoin, että onhan meillä sitten niitä riippukeinujakin, mutta hän pohti, että kehtaako sitä kuitenkaan sillä tavalla porailla parvekkeen kattoa. Eipä hänkään sitten sen kummempia ostellut ja lähti jatkamaan matkaansa.


[ 13:50 ]

Tulipa taasen asiakas. Kierteli hetken ja kyseli sitten meidän pesuainekanistereista, että mihin ne päätyy, kun ne tyhjenee. Sanoin, että uskoisin meidän kierrättävän ne ja täyttävän vain taas uudestaan pesuaineilla. Että aika paljon me muutenkin kierrätetään kaikkia. Asiakas naureskeli, että hänellä olisi kyllä hiljalleen tarvetta sellaiselle kanisterille. Suosittelin tutkimaan kirpputoreja, jos vaikka sieltä löytyisi. Lopulta ei kuitenkaan ostanut mitään.


[ 13:55 ]

Jälleen asiakas! Paitsi että olikin meidän tukkukumppani. Kyseli kahveista, että pidetäänkö ne, mitkä oltiin otettu käyttöön Maailma kylässä-tapahtumassa, vai ottaako hän nyt sitten ns. ylimääräisiä mukaansa. Ja kyseli vielä Maailmankauppalehdestä, että täällä piti olla heillekin pino niitä. Muistin että 50kpl pinosta oli ollut puhetta ja laskeskelin hänelle niitä, sillä välin, kun hän taas soitteli tietävämmile osapuolille, että pidetäänkö me ne kahvit vaiko ei. Puhelun päätyttyä hän kertoi, että pidämme kyllä. Sitten kyseli että saisikos ottaa kuvia kaupasta. Sanoin, että ihan vapaasti. Kertoi laittavansa sitten niitä nettiin esiin ja linkittävänsä niistä meidän facebookin sivuille. Hirmu mukavaa. Sain myöskin kutsua tulla käymään siellä heidän kahviossaan, jos siellä päin liikun. Sanoin, etten kyllä juo kahvia. Teetä ehdotti, niin sanoin, etten juo sitäkään, että kaakao on minun juttu, mutta että kyllä yrttiteet menee myös. Noh, kuulemma molempia löytyy, että tervetuloa vain. Toivotti vielä meidän kaupalle menestystä ja itse toivotin heille päin myös.


[ 15:00 ]

Kaupalla kävi kaksi asiakasta ja kovin katselivat monen moista ja kommentoivat toisilleen mm. vanhojen lelukassien hintaa ja toinen kehui toiselle universal stonen mahtavuutta, siinä missä toinen pyöritteli päätään hinnalle. Loppujen lopuksi, mitään ei tarttunut mukaan. Vaivaantuneen oloiset pakolliset hymyt ovelle mentäsessä ja hei hei. Selevä.


[ 17:00 ]

Parin tunnin ahdistuksen ja masennuksen riepoittelun jälkeen voisi taas yrittää tehdä töitä, eli hyökätä takahuoneessa vallitsevan kaaoksen kimppuun.


[ 17:35 ]

Ja sitten iskee vetämättömyys ja masennus takaisin päälle, enkä saa mitään aikaiseksi. Pään sisällä tapahtuu ihan hullua: "Toi pitäisi hoitaa tollai, mutta toikin pitäisi tehä. Mihin ihmeeseen nämä tulee? Ainiin ja ne laatikot, pitäisi tehdä niillekin tilaa ja vaihtaa sieltä yhdestä laatikosta kaikki jutut takaisin omiin laatikoihin. Ja sitten pitäisi hoitaa nämäkin tästä. NOPENOPENOPENOPENOPE!" Repeat 30sec välein.

Ja lopuksi: "Mie olen ihan onneton n00b ja miut pitäisi heivata jonnekin huspois ja maksaa vain 50% palkkaa."


[ 18:00 ]

Päivä pulkassa ja olo on kuin junan alle jääneellä. Kaikki ulkokamppeet sisälle, kassa rapsuttamaan ja hommat valmiiksi, niin pääsen karkaamaan kauppaan ja muille asioille. Niin ja vien sen tilitoimiston kirjeen postilaatikkoon.

Piia the kauppias, kuittaa.