Hämmentävä random päivä

[ 10:55 ]

Kauppa odotteli kaikessa hiljaisuudessa, että pääsin ovelle ja aloittamaan päivän. Olin kotoa lähtiessäni aivan varma, että nyt olen myöhässä, mutta olinkin katsonut kelloa väärin. Ei muuta kuin ylälukko auki, sisälle, valot päälle, kassa kuntoon, lappujen pikainen lueskelu, mitä oli viikonlopun jäljiltä. Kiittelin kaikessa hiljaisuudessa, ettei mitään häslinkiä ollut selvitettävänä. Väsymystaso on melkoinen.


[ 11:00 ]

Sitten ei muuta kuin rutiinilla kukkanen ja kisumatto pihalle. Sää näyttäisi olevan epävakaa, joten rekki pääsee katoksen alle suojaisampaan paikkaan siltä varalta, että se sade todella yllättää.

Huomasin myös, että kaupalla oltiin tehty kevyttä siivoamista ja asioiden paikoilleen laittamista. Ihanaa! Kaikki kesken olevat asiat ovat harmittaneet koko ajan ja epätietoisuus, että mihin mikäkin pitäisi oikeasti laittaa. Pahvejakaan ei viitsi lähteä yksin viemään sinänsä, kun ei kauppaa voi yksin jättää ja on tylsää laittaa luukku kiinni vain siksi, että olen viemässä roskia. Kiitos suuri tästä helpotuksesta!


[ 11:10 ]

Ensimmäinen asiakas! Ja hänen kaverinsa! Pohtivat sorminukkeja, huolinukkeja ja sitten kuitenkin päätyivät ostamaan tuoksusaippuan. Ilmeisesti oli lahjaksi menossa. Maksettuaan, kysyi jotain pussia saippualle. Niin no, meillä on toki niitä pieniä oransseja paperipusseja siellä pöydän alla. Otin sellaisen ja sanoin, ettei meillä oikein ole kuin sellaisia ja että voi kokeilla, jos se mahtuisi sinne sisään. Pienen säätämisen jälkeen, saippua sujahti laatikoineen juuri ja juuri sinne sisään. Narua vielä kyseli, mutta sanoin, ettei meillä ole kuin myynnissä olevaa hamppunarua. Kiitti ja sanoi, että ehkä se pussikin riittää sellaisenaan.


[ 11:20 ]

Kollega tuli kaupalle ja kertoi vähän huomisen suunnitelmista. Pitäisi katsella vähän tuotteita myyntiin, mikäli sää sallii ja meidän kauppa osallistuu iltatori-tapahtumaan. Ja aina voi jättää sitten laatikkoon odottelemaan seuraavaa kertaa. Juteltiin vähän tilausasioista ja lopuksi ihan muustakin, kauppaan liittymättömistä asioista.


[ 11:55 ]

Kaupalle tuli mies, joka kyseli, onko eräällä tietyllä nimellä täältä kuitattu pakettia. Sanoin, ettei kyllä ole ketään, kenet minä tuntisin. Kuulemma hänen kännykkänsä on kuitattu jonkun miehen toimesta postin mukaan ja hän etsii kovin tässä, missä hänen puhelimensa oikein nyt sitten on. Kun hänellä on ilmeisesti firman postiluullu kyllä tuolla, mutta paketithan tuodaan suoraan liikkeeseen ja joku on nyt sen mennyt kuittaamaan. Toivottavasti löytyisi!


[ 12:15 ]

Jopas tänne ihmisiä nyt pukkaa! Tuli asiakas, joka haki laatikollista, eli 10kpl, pikakahvia. Sanoin, ettei meillä ole laatikkoa ja ettei me saataisi oikeasti sitä edes antaa, mutta että kyllä hän ne kahvinsa saa. Asiakas sanoi, että riittää hyvin, että hän saa vain kahvinsa. Mukana oli pieni tyttö ja koira, jotka odottelivat kiltisti sen aikaa.


[ 12:20 ]

Nyt oli muistutus kännyssä ja saan haettua lounaan vihdoinkin ajoissa!


[ 13:00 ]

Tuli asiakas, joka kyseli inkivääri limua. Ihan sydäntä riipaisi sanoa, että se on nyt loppu. Kyseli muuta limua ja jouduin sanomaan, että ikävä kyllä meillä on kaikki limut edellisellä viikolla loppuneet, että yksi pillimehu vielä löytyy hyllystä. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä asiakas olisi kaivannut.


[ 13:10 ]

Vanhempi asiakas tuli kauppaan ja sanoi, että hänellä on tietty tee, mitä hän etsii. Laukun hartaan kaivelemisen jälkeen löytyi paketti, jossa oli ollut puruna mustaa teetä ja makuna mansikkaa. Sellaista ei ikävä kyllä meidän hyllyistä löydy, eikä ole ollut koko sinä aikana, kuin mitä itse olen tässä kaupalla ollut. Ei myöskään sen merkin pakkauksia, kuin mitä asiakkaalla oli mukanaan. (Ei tainnut olla luomua tai reilunkaupan tuote ollenkaan. Ainakaan en huomannut mitään tuttuja merkintöjä mistään.)


[ 15:20 ]

Kaupalle tuli kaksi nuorta asiakasta. Katselivat jonkin verran koruja, sittemmin saippuoita. Supisivat kovin keskenään ja vilkaisivat vielä sorminukkeja. Kuiskuttelua riitti ja meinasin sanoa, että kyllä he voivat täällä muutenkin jutella, ettei täällä ole mitään erityistä tarvetta puhua hipihiljaa. En sitten kuitenkaan kehdannut. Mitään ei lopulta tarttunut kummankaan mukaan. Korkeintaan mahdollisesti ideoita.


[ 15:55 ]

Tuli asiakas, joka kertoi että hänen kaverinsa oli kehunut tätä paikkaa ja suositellut käymään ja nyt oli sitten tullut ja haluaisi vähän katsella. Lopulta pienen keskustelun lomassa päädyttiin teehyllylle, mistä lähti pari pakettia kokeiluun ja shamppoo -hyllyltä lähti melkein purkki, mutta kun kerroin, että tänne voi tulla ihan oman purkinkin kanssa ja ostaa siihen litrahinnalla, niin asiakas siitä tuntui innostuvan ja ilmeisesti aikoo tulla toisella kerralla oman täyttöpullon kanssa. Yksi patukka FariBreakiakin lähti makusteluun mukaan. Maksun kohdalla oli kortti taas kovin ollut tarjolla, mutta eipä siinä auttanut kuin ottomaatille ohjata.


[ 16:05 ]

Kauaa ei mennyt ja asiakas sai valitsemansa ostokset.

Ja ennen kuin ehdin edes kunnolla istahtamaan, niin jo tuli toinen asiakas perään. Hän oli kiinnostunut kivikoruista ja halusi saada neljä samanlaista. Hetken tutkimisen ja harkinnan jälkeen auringot tulivat valituiksi. Kortilla olisi hänkin halunnut maksaa, mutta ottomaatille minä ohjasin hakemaan käteistä.

[ 16:10 ]

Paluu oli ripeä ja pääsivät korut laukkuun. Kovin tyytyväinen oli, että korut olivat jo pusseissaan, niin ei tarvinnut niitä erikseen vielä pakkailla mitenkään.


[ 16:20 ]

Niin, kiekkoa täytyy käydä kääntämässä autolla, kun onnellisesti unohdin silloin lounastauon aikana. Toivottavasti siellä ei sakkolappu liehu tuulilasissa...


[ 16:30 ]

Lottovoittohan se siellä.. Huoh.. Sen siitä saa, kun unohtaa laittaa muistutuksen kännykkään..


[ 18:25 ]

Hups. Juttelin vähän isän kanssa luurissa ja kello olikin mennyt aika reippaasti yli tasan. Eipä kyllä tullut asiakkaitakaan tässä välissä, vaikka kuinka oli superextra-aikaa kauppa auki. Ei väkisin.

Rekki, kukka ja kisumatto sisään, ovi säppiin, kassa rapsuttamaan ja pohja laskentaan. Sillähän se rutiini menee. En kyllä voi vaatia mitään yliaika-juttuja, kun itse kämmäsin. Höhö.

Piia the kauppias, kuittaa!