torstai 6. helmikuuta 2014

Päivä jota vähän pelkäsin

[ 10:45 ]

Postilaatikkossa odotti kirje, mutta se ei ollut meille. Saa nähdä kauanko se lojuu siellä, ennen kuin se toinen yhtiö käy hakemassa sen sieltä pois.

Kaupalla aamurutiini meni taas suit sait. Valot päälle, avaimet ja kännykkä pöydälle, ulkovaatteet takahuoneeseen..


[ 10:50 ]

Laitoin lounaan samantein lämpiämään, vaikka onkin sellainen olo, että mikään mitä laitan kurkusta alas, ei tule pysymään. Jotenkin käsittämätöntä, miten ihan randomisti aamuisin en vain herättyä tunnu voivan pistää mitään kurkusta alas. Tai siis voi ja mitään ei yleensä edes tapahdu, mutta se ennakkotunne on aika vahva.

Ja se on ihan sama, onko kesä tai talvi, päivä, aamu, what ever. Se on vain herätessä se tunne - sen takia en oikein vissiin koskaan ole aamiaisista sinänsä välittänyt. Tai ainakaan itse alkanut tekemään itselleni.

Kone auki ja pohjakassa kuntoon. Ja kello on vasta tämän verran!

Maksoin sitten kollegan puolesta eilen ostetamansa inkiväärikeksit, joihin jätti rahaa. Vaikkei tänään muita asiakkaita tulisikaan, niin ainakaan ei ole nollapäivä!


[ 10:55 ]

Ihmettelin, että miksei mikro sano "plim!" ja kävin katsomassa. Siellä se ajastin oli taas onnellisesti jumissa samassa kohtaa, mihin sen olin alunperin säätänyt.. Se on melko jännä mikro, kun ikinä ei tiedä, milloin se hoitaa hommansa ja milloin se jää paistamaan ruokaa ikuisuuksiin asti. Toivottavasti tästä ollaan kaupalla muidenkin osalta tietoisia. Jos olisin vähääkään enemmän hajamielinen, polttaisin varmaan koko talon, kun unohdan käydä katsomassa mikroa ja luotan sokeasti siihen, että kyllä se sanoo "plim!".


[ 11:00 ]

Jotenkin haahuilin niin täysin omissa ajatuksissa, että meinasin unohtaa avata kaupan oven!

Jos vaikka nyt uskaltaisi syödä edes vähän jäähtyneen lounaan. Pyttipannua muuten. Ja tietenkään en muistanut ottaa ketsuppia.


[ 11:40 ]

Ja siinä oli päivän paperityöt. Päiväkassatosite - Done. Pääkassa - Päivitetty. Woooo!

Niin ja sähköpostissa oli vain roskaposti. Pöh.


[ 11:50 ]

Minulla ei ole nälkä. Söin juuri. Mutta, tekee silti mieli syödä jotain. Ja suklaahylly on aloittanut melkoisen hulahula-tanssin tuolla hyllyssä. STAPH! MUST RESIST!


[ 12:25 ]

Muistin, että valkosuklaissa oli menossa päiväys tässä kuussa ja päätin vihdoinkin laittaa alelaariin sen erän ja tehdä taas hienon mainoslappusen. Noh, eipä ollut mitään laitettavaa, kun kaikki sen erän suklaat olivatkin menneet! Seuraavat vanhenee vasta kesäkuussa.


[ 12:55 ]

Kaupalle tuli paketti. Mystisesti, siinä oli vain osa tilatuista tuotteista. Missä loput tilaukset on? Miksei niitä tuotu samaan syssyyn? Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Ja minkä ihmeen takia mie jouduin allekirjoittamaan semmoiseen digitaaliseen vehkeeseen, mistä en edes tajunnut kysyä, että montako kollia mie oikein allekirjoitin..

Fuq fuq fuq fuq fuq!


[ 13:40 ]

Niin ja ehkä ikävintä: EI AINUTTAKAAN YSTÄVÄNPÄIVÄTUOTETTA TÄSSÄ LÄHETYKSESSÄ!


[ 13:55 ]

Kollega soitti kaupalle, että kohta tulee mainoksia, mitä voisi laittaa ikkunaan esille.


[ 14:00 ]

No sieltähän ne jo tulikin. Ei kauaa nokka tuhissut. Ikkunalle teipillä kiinni!


[ 14:35 ]

ASIAKAS! Ai mutta aviomiehen pikkusiskohan se sieltä tuli. Mietiskeli lahjaa toiselle isoveljelleen, mutta totesi, ettei ole niin paljoa rahaa, että oikein mitään voisi ostaakaan. Ja sanoi muutenkin, että tuli enemmän vain hetkeksi hengailemaan.


[ 16:25 ]

Hiljaista.. Hyvin hiljaista.. Melkoisen masentavan hiljaista... Ei ensimmäistäkään asiakasta...

Sen sijaan, naamakirjan puolella käytävät keskustelut ovat olleen sitäkin tulisempia. Huh huh.


[ 16:35 ]

Luuttusin lattioita ihan liekeissä. Nyt on taas ihan hiljaista..


[ 17:25 ]

Tässä mietin, että miten paljon pelkästään kassan äärellä istuminen vaikuttaisi asiakkaiden tuloon kauppaan. Ja sitten pohdin, miten pahasti ainakin minun nuppi menisi siinä hommassa, jos istun 11-18:00 kassan äärellä, toiveekkaana odottamassa asiakkaita ja yksikään ei tule sisään.

Ja sitten saan ne miljoona sydäriä niistä autoista, jotka näyttävät ajavan väärää kaistaa, vaikka kyseessä onkin vain seinässä olevan peilin heijastus. Tokikin nyt kun laitoin sinne reunalle yhden amppelin näytille, niin se peittää vähän sitä peiliä ja rikkoo sitä illuusiota. Ehkä ihan hyvä vain. Heh.


[ 17:50 ]

Ratkesin. Ostin suklaata. Oli pakko. Hiljainen päivä. Masentaa. Sukaa aina kummasti piristää.

Nyt vain pohdin, että olisikohan sittenkin pitänyt ostaa appelsiinisuklaata tavallisen maitosuklaan sijaan..

Niin ja toinen asia, mitä olen miettinyt: Miksei sähköposti voi antaa äänimerkkiä, aina kun tulee uusi viesti? Tietenkin tämä liittyy omaan tottumukseen, missä oma kännykkä piippaa heti, kun saan uuden viestin..


[ 18:00 ]

Kaupan ovet sulkeutuivat tältä päivältä ja ihan oikeasti, ei ensimmäistäkään asiakasta.

Onneksi oli eiliseltä kollegan keksi -ostokset ja minun suklaa tähän loppuun, niin ei ihan nollapäivä tullut.. Mutta ihan ihan oikeasti. Todella masentavan hiljainen päivä...

Piia the kauppias, kuittaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti