maanantai 3. helmikuuta 2014

Voi maanantai, maanantai

Aamulla herätessä, siirsin herätystä 20min eteenpäin. En jaksanut nousta vielä. Pohdin seuraavankin herätyksen kohdalla, pitäisikö vain soittaa ja sanoa, ettei tänään pysty. Se olisi ollut kuitenkin enemmän puolitotuus. Päässä jyskytti vain: Pakko mennä, pakko hoitaa se tilitoimiston postihomma, pakko jaksaa.

Viikonlopun pituushan on vain 2 päivää, mutta jotenkin aamulla oli sellainen olo, että se oli kestänyt ainakin viikon ja on ollut vähintään yhtä rankka, kuin kuukauden työpäivät. Stressin määrä oli lauantaille suuri ja sunnuntai meni oikeastaan toipuessa stressin vapautumisessa. Tänään tuntuisi jatkuvan vielä vähän, mutta eiköhän tämä tästä.


[ 10:55 ]

Postilaatikolla oli tullut yksi mainos lisää sille toiselle yhtiölle. Himo survoa kaikki mainokset samaan kuoreen vain nousee. Mutta ehkä minulla ei ole oikeutta tehdä niin. Toisaalta, tekisi mieli myös ottaa selvää, mikä näistä yhtiöistä täällä se on ja mennä kasvotusten sanomaan, että alkaa vähän niin kuin kertymään ne mainokset...

Kaupalla valot oli suljettu ns. oikein. Huomasin, että laskut olivat kadonneet pöydältä, mutta tuo toinen lappu, jonka piti mennä myös taloudenhoitajan mukana, ei näemmä mennytkään. Pitänee tänään ottaa mukaan, kun olen näkemässä hänet anyway.

Varmaan yksi ihanimmista asioista, mitä oltiin tehty: Sen sijaan, että kassassa olisi ollut sekaisin pohjakassa ja viikonlopun tulot, ne oli nätisti eritelty toisistaan! Ihanaa! Kiitos!

Ja se ihana saippuakuppilehti oli siirretty tuohon uutuus saippuoiden kanssa samaan pöytään. Se oli kyllä hyvin ajateltu. (Mutta nyt joku saattaa ostaa sen, enkä voi enää ihailla sitä! Yhyy! Hihi!)


[ 11:00 ]

Kaupan ovet auki vain. Päivä on alkanut. Saa tulla käymään!


[ 11:20 ]

Noh, koska fiksuna ihmisenä unohdin ostaa taas maanantaille lounaan, joutunen soveltamaan noiden aiemmin tuomieni tomaattikeiton ja kasviskeiton kanssa. Siis ne on semmoiset purkissa olevat jutut, mitkä vain lämmitetään. Se, että onko täällä sopivaa lautasta, on toinen asia.. Rumpujen pärinää!


[ 11:30 ]

Aviomies tuli käymään. Toi karkkia ja kaakaota. Karkeista oli jo osan syönyt itse. Kaakao oli taas sellainen jännä itsestään lämpiävä.


[ 12:00 ]

Kaakao on hyvvää. Nälkä katosi. Mutta kai sitä jossain välissä pitäisi oikeastikin valmistaa se lounas. Dun dun.


[ 12:05 ]

MITÄ IHMETTÄ ?! 12 uutta sähköpostia?! Noh, puolet niistä oli roskapostia anyway, mutta siis, wau. Aika muhevasti. Ja yksi oli ihan jopa asiakkaalta postia. Kyseli kankaista kirjailtua lompakkoa. Sääli ettei meillä ole sellaista, mitä hän kaipailee. Lähetin kuitenkin meidän painokuvioiduista lompakoista kuvat. Jos vaikka tykkäisi.


[ 12:35 ]

Päivän ensimmäinen asiakas! Osti parit kappaleet marseille -saippuaa ja kehui hyväksi. Ei kuulemma kuivata ihoa.


[ 12:50 ]

Kollega tuli pyörähtämään ja toi klemmareita, kun ne olivat olleet täysin lopussa viimeksi. No nyt riittää! Meinasi teetäkin vielä ostaa, mutta sitten ei löytänytkään lompakkoa ja lähti sitten ilman.

Hyvä kun ehdin istahtaa takaisin toimiston puolelle, kun tulikin takaisin lompakkonsa kera - löytyipä sittenkin! Ja sinne sitä teetä sitten lähti mukaan.


[ 12:55 ]

Roskapostia. Johan he nyt ovat villiintyneet lähettelemään kaikkea!


[ 13:05 ]

Joku kollegoista - ja luulenpa tietäväni, kuka - on kirjoitellut tuotteisiin taas suoraan hintoja. Se on tienkin tietyllä tapaa ihan hyväkin asia. Ei tarvitse kassalta lähteä kurkkimaan, paljonko joku tuote nyt olikaan. MUTTA, jos asiakas ostaa lahjaksi, hintaa ei saa pois näkyvistä nätisti, varsinkaan, kun se on TUSSILLA KIRJOITETTU.

Jos on ihan pakko laittaa hinta, niin sen voi laittaa hintalapulla esiin. Tällöi asiakas saa sen otettua pois, jos onkin menossa lahjaksi. Joku kumitettu hinta tai ylitussattu hinta ei ole kovinkaan hehkeä juttu. Ihan oikeasti.


[ 13:15 ]

Muistin juuri, että kuukausi vaihtui ja nyt pitäisi alkaa askartelemaan ystävänpäiväksi juttuja. Voi hitsi. Se meidän tilauskaan ei ole vielä tullut, missä meidän ystävänpäivä-jutut on! Sydämet ym.!

Onneksi kaupalta sentään löytyy vaaleanpunaista paperia, mistä pystyy askartelemaan yhtä sun toista.

Mutta oikeasti, itkujen itku, kun ei tuota näyteikkunaa saa nyt laitettua nätiksi, kun ei ole meidän tuotteet vielä tulleet! Harmittaa! Mitä ihmettä minä oikein sitten edes askartelisin?


[ 13:20 ]

Oh yeah! Lähkärit tuli pyörähtämään kaupalla! Niiden kanssa on kyllä hauskaa jäädä juttelemaan. Varsinkin kun pelailen kaikenlaisia pelejä, niin on ihan kiva, kun joku tietää mistä puhun, kun puhun Minecraftista tai WoWista tai Red Alertista. Tulihan siinä nyt muutenkin vaihdettua kuulumiset.


[ 13:40 ]

Asiakas! Tuumasi että jotain evästä tarvitsisi ottaa. Kävi suklaahyllyllä ja otti jo yhden patukan, mutta päätyi lopulta ostamaan inkiväärikeksejä. Kyseli pienistä kahvipusseista, mitä meillä on tuossa tarjolla erikseen, että onko espressoa, mutta ihan tavallista vaaleaa africafea ne kyllä ovat.

Koitin sitten kysyä, jos pikakahvia olisi sen sijaan halunnut, mutta sanoi, että kyllä kahvia löytyy, ettei se ole niin justiinsa. Sen sijaan tuumasi, että pitäisi tulla hakemaan pesuaineita jossain välissä lisää, kun alkaa olemaan lopussa.


[ 13:55 ]

Jos vaikka nyt yrittäisi ihmetellä sitä lounasta ja sitten tekisi paperihommat ja postin tilitoimistolle. Du dum.


[ 14:15 ]

Sain muuten naamakirjasta idean pääsiäistä varten!

Näitä on pakko tehdä näyteikkunalle!


[ 14:55 ]

Pääsin askartelemisessa pieneen vauhtiin, kunnes kaikki tyssäsi siihen, että meillä ei ole liimaa täällä. Se edellinen puikko, jolla YRITIN liimata aikoinaan yhtä kylttiä, oli niin kuiva, että sitä olisi voinut koittaa käyttää sinitarrana. Höhö.

Ehkäpä pitäisi käydä pyörähtämässä Suomalaisessa kirjakaupassa...

Sillä välin, voisin vaikka jatkaa tätä muuta askartelua.




[ 15:45 ]

Asiakas tuli kesken puhelun. Olin vähän vaikeana, että pitäisikö lopettaa kesken, mutta toisaalta oltiin juuri sopimassa loppuun asti ja ääää.. Asiakas oli kuitenkin aika rennosti siihen nähden, että olin puhelimessa. Kävi valitsemassa avaimenperän ja maksoi hymyssäsuin ostoksensa. Jotenkin onnistuin päättämään puhelun samaan aikaan, kun asiakaskin lähti.


[ 15:50 ]

Muistin, että piti tosiaan hoitaa vielä ne tilitoimiston asiat! O'ou! En taida ehtiä käymään tänään enää postissa. Huomenna sitten. Samalla voisi sitä liimaakin ostaa. Ja tulostuspaperiakin pitäisi hankkia lisää. Vähän on lopussa.


[ 16:15 ]

Huu, asiakas! Kävi kiertelemässä ympäriinsä ja sanoi, että tuli vähän katselemaan, mitä meillä oikein onkaan myynnissä. Kolikkokukkaro ja pilli lopulta tarttui mukaan. Korttia kovin tarjosi ja minäkin jo ihan tyytyväisenä olin ottamassa vastaan, kun tajusin, että hetkinen, eihän meillä se kortti käy! Ojensin kortin takaisin ja onneksi asiakkalta lopulta kuitenkin löytyi käteisenä loppusumma. Kertoi käyneensä joskus aikoinaan laukun täältä ostamassa ja silloin oli joutunut käymään seinältä hakemassa käteistä. Tuumaili, että voi asiakkaita karkottaa pois, kun ei kortti käy. Mutta minkäs teet, kun se tulisi loppupeleissä kaupalle turhan kalliiksi pitää sellaista korttivekotinta. Ei täällä kuitenkaan niin paljoa asiakkaita käy - vaikka kortti kävisikin.


[ 16:35 ]

Ja sieltä tuli taas yksi asiakas lisää, jee! Osti parit eri saippuat, huulirasvaa, suitsukkeita ja lahjapussukoita oikein neljä kappaletta. Meinasi vielä, että pitäisikö vielä ostoksille ostaa oma kassinsa - kertoi pitävänsä erittäin paljon eri kasseista ja omistaa niitä ehkä vähän liikaakin - ja päätyi kuitenkin ostamaan ihan paperikassin.


[ 17:45 ]

Kävin luuttuamassa lattiat ja vaihtelin vähän hoitoaineiden ja saippuoiden paikkoja. Jotenkin nyt ne on vähän yhtenäisemmät, kun ne on tuossa toisessa järjestyksessä. Eli siis samanmerkkiset tuotteet samalla hyllyllä. Hoitoaineiden ja shamppoiden välille laitoin kyllä hajuraon, että erottuu, missä on shamppoot ja missä hoitoaineet.


[ 18:00 ]

Kauppa lukittu. Pohjakassa laskettu. Loput hommat saa odotella huomiselle.

Piia the kauppias, kuittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti