Tiistai, mutta olisin voinut vannoa, että tänään oli maanantai!

Piti herätä aikaisemmin ja käydä postissa ja Suomalaisessa hakemassa liimaa. Heräsin kyllä ajoissa, mutta päätin jättää liiman ostamisen. Siirsin herätystä ja menin takaisin nukkumaan. Seuraavalla herätyksellä päätin, että hoidan postin kyllä ilman postilaitostakin ja siirsin jälleen herätystä. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä ihan okei.

Auto piti rääpää, mutta sekään ei ollut ongelma, koska aikaa oli reilusti, koska olin lähtenyt liikkeelle aavistuksen aikaisemmin, kuin normaalisti. Lopulta pääsin liikkeelle ja ajelin etsimään ilmaisia paikkoja hautuumaan edustalta. Ensimmäiset täynnä. Toiset täynnä. Kolmannellakin oli auto, mutta mahduin ihan nätisti viereen. Samaa aikaa oli joku soitellut minulle kovasti, mutta ajattelin, että soitan sitten perään, kun olen päässyt ensin parkkiin.

Aviomies se oli soitellut ja selvisi, että puhelu liittyi auton tuomiseen hänen luokseen. Ainiin, tiistai, niinpä tietenkin. Noh, ei sitten auttanut muu kuin hypätä takaisin auton kyytiin ja ajaa aviomiehen työpaikalle.


[ 11:00 ]

Postilaatikko! Hoh! Sieltä olivat hävinneet ne mainokset pois! Jee! Hyvin tehty! Ja meille oli tullut yksi kirje.

Voi itku, kun olen myöhässä, kun sähläsin.. Valot päälle, tavarat viuh vauh paikoilleen. Kirje... Kaksi postimerkkiä kiinni. Muistin, kun edellinenkin kirje vaati 2e postimerkkiä postilla, niin silloin tämäkin kirje vaatii kaksi postimerkkiä. Kipitin vieressä olevalle postilaatikolle ja lykkäsin kirjeen postiin. Noin, se on pois päiväjärjestyksestä.

Pohjakassa kuntoon ja kassakone päälle.


[ 11:05 ]

No en sentään ihan liian myöhässä ollut kuitenkaan. Ovet auki.

Täytyy kyllä sanoa, että nyt kyllä vähän harmittaa, etten hakenut sitä liimaa. Kehtaisikohan sitä käydä ostamassa kesken päivän?


[ 11:30 ]

Täällä kävi joku virolainen mies pari, jotka koittivat myydä jotain ystävänpäiväkortteja. Jostain päihdejutusta he puhuivat ja Hyvinkäästä ja että heillä on keräyslupa jne. Yksi kortti olisi maksanut 5e. Sanoin, ettei minulla ole käteistä edes sen vertaa. He ottivat esiin sitten kalenterin ja sanoivat, että sen hinta on omatunnon mukaan. Päätin nyt sitten käydä kaivamassa lompakosta ne parit sentit, mitä siellä nyt olikin jäljellä. Kovin kiittelivät ja sanoivat, että minulla on iso sydän.

Humpuukia tai ei, niin ihan kiva, jos heille tuli hyvä mieli.


[ 12:15 ]

Asiakas tuli katselemaan laukkuja. Lopulta sanoi, että oli nähnyt nimenomaa näyteikkunalla laukun, josta oli kiinnostunut. Otin sitten sieltä esiin tämän olkalaukun, jota oletin hänen tarkoittavan ja asiakas näytti ilmeisen tyytyväiseltä. Sitten päästiin perinteiseen "käykö teillä kortti", no ei käy. Ohjeistin siis ottomaatille ja asiakas sanoi, että palaa pian.


[ 12:25 ]

No sieltähän hän palasikin. Pyysi nähdä vielä muita värejä, jotka totta kai esittelin sitten. Hän sitten päätyi valitsemaan punaisen. On kuulemma menossa 9-10 vuotiaalle tytölle lahjaksi.


[ 12:35 ]

Jos sitä väkertäisi lounaaksi tomaattikeittoa. Jos vaikka tänään kävisi sitten myös kaupan kautta ja saisi lounaat loppuviikoksi ostettua. En usko, että lämmin kuppi on kovinkaan kummoinen lounaana. Tai sitten vain tuon kotoa nuudeleita. Hmm hmmm... valintojen maailma.


[ 13:10 ]

Asiakas tuli tutkimaan meidän pannualusia ja ostikin meiltä viimeiset pienemmät. Kaipa niitä on tilattava jossain kohtaa lisää. Osti myös yhden kynttilänkin. Pitänee ostaa itselle myös sellainen ainakin jossain kohtaa, on meinaa oikeasti tosi nättejä nuo Etelä-Afrikkalaiset!


[ 13:25 ]

Huu, asiakas! Meni melkoisen suoraan korujen luokse katselemaan. Kysyi, että onko korissa samoja, kuin näytillä ja sanoin, että on. No eikös asiakas sitten löytänyt merihevosen, joka oli toisinpäin ja sanoi, että: "Onhan täällä erilaisia." Eipä siihen ollut sitten mitään sanomista. Kuumeisesti kävi koria läpi, mutta ilmeisesti huomasi, että ei siellä sillä tavalla ole erilaisia kuitenkaan.

Samaan aikaan minun puhelin soi pöydällä ja olin kahden vaiheella, vastaanko siihen, vai jäänkö asiakkaan kanssa. Päädyin jäämään ja olemaan vastaamatta. Saanhan aina soitettua perään.

Kysyi sitten yksistä korvakoruista, että ovatko ne hopeaa. Oli pakko vastata, etten tiennyt. Sääli ettei niihin ole merkattu, mistä ne on tehty tai että aiheuttaako nikkeliongelmia tai ylipäänsä jotain ongelmia. Jäi korvakorut sitten siihen. Ja ymmärrettäväähän se on. Mikään ei harmita niin paljoa, kun ostaa korun, jota ei voikaan käyttää.

Kierteli vielä lopuksi ympäri kauppaa, ja päätyi ottamaan kynttilän, merihevosen kaveriksi.

Asiakkaalla oli minun  mielestä hieno punainen nahkalaukku, jossa oli pienten perhosten kuvia. Kehuin sitä ihan ääneen. Asiakas kertoi, että se on ihan aito italialainen laukku, ostettu joskus vuonna 1970. Esitteli omaa nahkaista kolikkokukkaroaankin, joka oli suuren munan muotoinen, punaista nahkaa sekin, ja siinä oli sivussa luukku, mikä aukesi nepparilukosta. Nerokas! Ja ihanan muotoinen! Ihan oikeasti! Voi kun olisin saanut otettua kuvat!

Asiakkaan lähdettyä, tarkistin kuka oli soittanut. Aviomieshän se. Soittelin perään ja sain kuulla, ettei hän tule tänään viihdyttämään minua, eikä tuomaan lounasta. Nyyh.

Ja vielä sitaattina: "Aijaa, sitä vaa asiakkaat on tärkeempii, ku oma mies, yhyy!"


[ 13:30 ]

Jopas nyt asiakkaita tuntuu riittävän! Mutta eipä sitten kuitenkaan ostanut mitään, kun meillä ei korkkia ole myynnissä korkkeina, eikä pannualusina. Termospullosta kuulemma oli mennyt haperoksi ja kovin kaipaisi siihen uudistusta. Jouduin myymään eioota ja toivottamaan onnea etsintöihin.


[ 13:50 ]

Yllättävän paljon aikaa tulee vietettyä uutisia lueskellessa. Toisaalta, kaipa se on ihan fiksua pysyä edes vähän kärryillä, mitä ympärillä oikein tapahtuu.


[ 15:50 ]

Uutisten lukemisen, teoriasisustamisen ja sydänten leikkelyn keskeytti asiakas. Joka totesikin, että pitäisi varmaan tulla paremmalla ajalla katselemaan. Otti kuitenkin Maailmankauppalehden ja esitteen Lyseo -kahvista.


[ n. 16:00 ]

Kaupalle tuotiin vihdoinkin luotokuva -iltaa varten myytäviä lippuja. Niitä on vähän niin kuin odoteltu. Ei siinä, eipä minulta ainakaan kukaan ole vielä kysellyt niitä, mutta olisi kurjaa myydä eioota.


[ 16:25 ]

Hihii, asiakas! Kyseli lehtikassia, joka on ollut joskus näyteikkunalla näytillä. No arvatkaapa vain, oliko minulla pienintäkään käsitystä, mitä hän tarkoitti! Noh, mutta löytyi sopiva vaihtoehto sitten, kun ei löytynyt juuri sitä, minkä asiakas nimenomaa muisteli. Katseli sitten tuota meidän juuttikehtoa ja tuumi, että voisi ostaa sellaisen itselleen (kuulemma tyttärelle oli tulossa lapsi), niin voisi viedä ulos, puun oksalle roikkumaan tai antaa olla sisälläkin, kun on kuitenkin helposti kuljetettavissa. Osti sitten Meeres Mix -karkkipussin, taateleita ja sappisaippuaa. Tuumi myös, että haluaisi ostaa kivestä veistetyt norsutkin, kun ne olivat niin ihania. Kotona oli kuulemma Kiinasta tuotu jadesta veistetty norsu.


[ 16:55 ]

Asiakas! Ai mutta ei ollutkaan. Joku tuli johonkin kuvataidenäyttelyyn kysymään, että saako laittaa ikkunaan mainoksen. Sanoin, etten uskalla luvata mitään, että kannattaisi tulla perjantaina kolmen jälkeen juttelemaan kollegan kanssa. Päätti sitten kuitenkin johonkin toiseen liikkeeseen koittaa saada mainoksen esille.

Samaan aikaan kun edellinen oli poistumassa, eräs vakioasiakkaista tuli sisään. Shamppoota ensikäteen pyysi, mutta ei ollutkaan jäljellä samaa, mitä olisi halunnut, niin tehtiin pieni uudelleen valinta. Sen lisäksi lähti kolme pakettia inkiväärikeksejä, mysliä ja pikakahvia.


[ 17:10 ]

Huu! Kaksi asiakasta! Joista toinen olikin kollega! Kollegan mukaan lähti tiskiainetta 250ml pullossa, mysliä ja pikakahvia.

Toinen asiakas osti meidän viimeisen deokristallin. O'ou.. Me tilattiin kyllä niitä lisää, mutta jotenkin mystisesti niitä ei sitten tullutkaan...


[ 18:00 ]

Jälleen tuli se aika, kun pitää laittaa ovi säppiin, laskea kassa ja laittaa kuitti valmiiksi odottelemaan huomista.

Tämän kaiken jälkeen, vaatteet niskaan, valot kiinni, ovi kunnolla lukkoon ja nokka kohti kauppoja.

Piia the kauppias, kuittaa.