Perjantaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaai!

[ 10:45 ]

Auton parkkeeraaminen oli tällä kertaa taas hirveetä venkslaamista. Pieni rako, johon päätin väen väkisin vain mahtua - koska ilmaiset paikat. Minä mahduin ainakin omasta autosta ulos. Niin no joo... Anoppi on menossa lainaamaan sen vielä tässä välissä... Noh, kyllä hänkin mahtuu! Ei hätää!

Kävin taas kurkkimassa postiluukkua, vaikkei kuulemma joka päivä tarvitse käydä. Mutta siellähän oli taas postia. Tai no, yksi kirje, mutta oli kuitenkin! Worth!

Tajusin jättäneeni kassakoneen vahingossa väärään asentoon, eli se on seissyt onnellisena päällä täällä koko yön yli.. Dang. Noh, ehkä se ei haittaa mitään.. Sammutin sen vain nopeasti kokonaan ja pistin uudelleen päälle. Sitten hain varsinaisen pohjakassan ja lykkäsin koneeseen sisään.


[ 10:50 ]

Niin, siellä postissa piti käydä viemässä se kirje, minkä eilen sain kasattua EHKÄ oikein. Jätinkin sitten "Pieni hetki" -lapun luukulle, pulju kiinni ja kirjeen kanssa postille.

Siinä samalla lykkäsin omankin postin pakettiin ja eteenpäin. Vähän myöhässä, mutta ei kai se ole niin justiinsa, koska tärkeintä onkin, että saan ylipäänsä lähetettyä. Koska <3 Ja sitten jännäämään, että oliko hyvä vaiko ei!

Ja sitten kun olin kävelemässä postilta takaisin kaupalle, tajusin, että voisin samalla hakea niitä pankkilaatikoita, mitkä oli lopussa. Ei siinä, menin sitten matkan varrella olevaan pankkiin sisään ja ihmettelin hyvän tovin, että mikä jonotuslappu on se oikea minulle ja minun asialle. Päädyin ottamaan sen yleisen ja kysymään sieltä, että mikä on oikea paikka kysellä niitä lodjuja.

Paljastui, että olinkin ottanut ihan oikean jonotuslapun ja pian olikin kassi täynnä tyhjiä laatikoita. Piti vain tehdä kassiin vähän tilaa, että sain kaikki mahtumaan! Lohikeitto päätyi kulkemaan kädessä. Ei se ole niin justiinsa.


[ 11:15 ]

O'ou! Kello oli ehtinyt tikittää jo noin pitkälle! Ei auttanut kuin avata lukot ja lykkää kuusi taas pihalle. Valojen kanssa sai renkslata, että meni edes päälle. Pitänee käydä kurkkaamassa jonkin ajan kuluttua, että vieläkö ne edes palaa.. Jos ei, patterit. Jos joo, ... no, sitten pitää antaa kollegan hoitaa uudelleen päälle laittaminen, koska minähän pääsen tänään aikaisemmin kotia.

Laatikot sain kaikki lastattua piiloon ja keitto meni odottelemaan jääkaappiin, että tulen nälkäiseksi. Tai että tulee vain sopiva hiljainen hetki, että ehtii mättämään naamariin. Ostin eilen fiksusti valmiiksi jo maanantaille ja tiistaillekin syötävää. Päiväykset menee kaiken lisäksi niissä tasan omina päivinään, eli höhö, aika hyvin in a way. Tiedän ainakin, että minkä mie otan minäkin päivänä mukaan!

Sitten lykkäsinkin läppärin liekeille.


[ 11:20 ]

Niin, siinä sitten konetta odotellessa, että käynnistyy että saan kaiken taas päälle, tajusin, että ovella oli asiakas. Ovi meinaa kävi, mutta kukaan ei tullutkaan sisään. Tajusin, että olin unohtanut sen "Pieni hetki" -lappusen siihen ovelle kiinni! GAAAAAAAAH!

No, ei muuta kuin lappua irti ovesta ja feikkasin hienosti, että ovi oli muka lukossa ja päästin asiakkaan, tervehtien tätä, sisään.

Noh, tämä olikin hyvin määrätietoinen asiakas. Heti alkuunsa kysyi kaksi Solidaarisuus kalenteria, joita meillä sattui jopa vielä olemaan niin monta jäljellä! Kerroin tietenkin asiakkaalle, että hänellä on etuoikeus saada viimeiset kappaleet. Jos ymmärsin asiakkaan vastauksesta oikein, häntä vähän harmitti, koska olisi ilmeisesti myöhemmin halunnut niitä ostaa lisää. Dang..

Seuraavaksi hän kävikin laukkuhyllyn kimppuun ja löysi sieltä mieleisensä. AH! Miten ihmeellistä! Laukkuja menee sittenkin välillä kaupaksi! Siinä samalla tipahti yksi hintalappu hyllystä, mutta sanoin, ettei asiakkaan tarvitse siitä huolehtia, että laitan sen sitten takaisin paikalleen.

Diu diu, heti aamuun asiakas. Nice.


[ 11:25 ]

Pääsin vihdoinkin koneen kimppuun ja kävin ensimmäisenä päivittämässä kassakirjaan postimerkin ostoksen. Olin edellisenä päivänä napannut mukaan 20e, että saisin sen postimerkin ostettua. Loput rahat päätyi kassaan takaisin.

Sitten pääsin avaamaan sähköpostin, joka ammotti tyhyyttään. Ei mitään uutta. Ei edes roskaposteja!

Ainiin.. Minneköhän minä laitan sen kuitin siitä postimerkistä..? Meneekö se päiväkassakirjan kanssa samaan? Kun tietäisi tällaisia pieniä yksityiskohtia.. Mutta kun ei ole esimerkkiä missään.. Kaik kassakirjat on viety etiäpäin jne. Kaipa kollega tietää.


[ 11:50 ]

Irc liekeille!


[ 12:00 ]

O'ou, laulaminen alkoi. "Allapäisiä mielialoja.. Ylpeyttä, iloa-a-a-a~~" Vaikka, sitähän sanotaan, että ihminen on onnellinen, kun se laulelee itsekseen.

Also, koska nälkä, mikro pääsi mörisemään keitto kidassaan.


[ 12:10 ]

Epäilys alkoi nousta, kun mikro ei sanonut plim. Menin kurkkaamaan tilannetta. Olin asettanut siis sen paahtamaan 3min ajaksi, koska tähän mennessä 2-2½min ei ole riittänyt lämmittämään perunapaloja. Noh. Siellä se onnellisena paahtoi edelleen. Mittari asennossa 3min.

Ei muuta kuin sapuska ulos. Ainakin on nyt kypsää!


[ 12:20 ]

Asiakas. Jäi lounastaminen kesken sille tielleen. Sokeria tuli hakemaan ja kyseli hunajaa kanssa. No kyllähän meiltä löytyy! Siinä sitten päästiin kassan puolelle, niin asiakas toteaakin, että rahat on nyt kyllä jääneet toisen takin taskuun. Niin siis kun meillähän käy vain käteinen. Noh, pikainen puhelu apujoukoille ja takin taskujen syövereiden kaivelua kolikoilta, niin kasaan saatiin koko summa ja vähän ylikin. Mokomat kolikot olivat osa menneet takin vuoren sisään asti! Piilottelevat pelkurit, kun eivät uskalla kassakoneen syövereihin hypätä!

Lounas oli vieläkin sen verran kuumaa (poltin kitalaen jo vähän aiemmin), että pieni tauko välissä ei kyllä ollut ollenkaan pahitteeksi!

[ 12:30 ]

Niin, aivan, koska hyllyssä on jäljellä enää 1 ruokosokeri vanhalla hinnalla, niin kaipa se on aika kaivella uudenhintaiset esiin ja pistää lappua siitä Filippiineillä riehuneesta myrskystä. Wanha hinta oli 7,30e ja uusi nousee 9,00e, koska tuetaan sitä ruokosokeripeltojen uudelleen istutuksia ja käsittelutehtaiden rakentamista.

Ja sitten tuli puhelu, että change of plääns. Sen sijaan, että anoppi olisi napannut auton käyttöönsä, hän pyysikin pelkkää kyytiä työpäivän jälkeen. Not a problem. Tällä mennään.


[ 12:35 ]

Hieno lappu liimattu kaupan oveen, missä kerrotaan siitä Filippiinien ruokosokerin kohtalosta ja hinnan muutoksesta ja varastosta kannettu sokereita hyllyyn. Taiteilinpa uuden hintalapunkin excelillä. Ainoa vain, että kämmäsin tietenkin tarkistuksessa, että olisin poistanut kaikki muut hintalappupohjat ympäriltä.. Tuli mukana kasa muutakin sitten.. Ups.

Niin, ja sitten, häiritsee. Niissä sokeripaketeissa oli lappu, missä kerrotaan, että siitä menee osa rahasta täysin siihen tukemiseen jne. Mutta. Siinä on sitten sen Tampereen liikkeen nimi ja puhelinnumero alla... Pitäisiköhän ne jotenkin leikellä niistä tarroista pois vai mitä hän?

Ehkä ne nyt saa kuitenkin vain olla. Ei se varmaan ole niin justiinsa. Enemmän minua häritsee se, että lapussa sanotaan, että 1e menee siihen tukemiseen. Mutta hey, hinta nousi 1,70e. That makes no sense to me!

Mantraan päässä: Älä kyseenalaista, senkus myyt vain.


[ 13:00 ]

Kaupalla on hiljaista. NOT! Minä laulelin täällä itsekseni!


[ 13:05 ]

Asiakas kävi kyselemässä adresseja, josko me myytäisiin. Noh, ikävä kyllä ei myydä. (Ainakaan minun tietääkseni.) Ohjaus kirjakaupan suuntaan.


[ 13:15 ]

Mietin näyteikkunoita. Toisessa on joulukalenteri-tarjoukset ja toisessa muuten vain joulumeiningillä vieläkin. Kai niitä pitäisi oikeasti käydä laittamassa uusiksi.

Sitten, yhtäkkiä muistin. SE KUKKA! En ole muistanut kastella sitä! O'ou!


[ 13:20 ]

Aviomies soitti, ja kyseli joko olen päässyt töistä. No, enhän minä, kun pitää kuitenkin olla 15:00 asti - vielä toistaisesti. Mutta kesken puhelun tulee asiakas sisään ja lopetan puhelun siihen.

Mukaan lähti puinen hieroja ja yksi niistä ihanista Etelä-Afrikkalaisista pitkistä mustista kynttilöistä. Hetken aikaa oli kovin kiinnostunut takistakin, mutta se jäi ainakin tällä kertaa ostamatta.


[ 13:25 ]

Aviomies soitteli uudestaan perään, juuri kun olin itse soittamassa. Sovittiin, että käyn kävelemässä vastaan, kun häneltä loppuu työt. Semmoin pieni kävelylenkki on aina hubaa, kun ei yksin tarvitse mennä. Vaikka nyt tietenkin pitää mennä puolet matkasta, mutta ei se ole niin justiinsa. Sen lisäksi päätettiin, että mentäisiin lauantaina uimaan, heti sen jälkeen, kun hän pääsee töistä. Jee!


[ 13:30 ]

Suklaat ovat aloittaneet hyllyiltä huutelun. "MUST RESIST, MUST-- paljonkohan miulla on vielä rahaa lompakossa.. NO!!! DON'T DO IT! BE STRONK!"

Mutta katsokaa nyt tätä:

[ 13:50 ]

Hiljaista on. Paitsi naapurissa, missä rempataan. Pauke vain on kuulunut pitkin päivää.

Mutta sitten päätin tarkistaa sähköpostin. Oli tullut 1 uusi viesti. Oooooh!! Mutta paljastuikin, että se olikin vain roskapostia..


[ 14:00 ]

Hell tetris, we meet again!

[ 14:15 ]

Uuh! Kesken todella hyvän alun hell tetriksen puolella, asiakas tuli reippaalla tahdilla sisään ja marssi suoraan elintarvike puolelle. Hetken tutkimisen jälkeen, kyseli kanelin perään. Noh, meillä ei ikävä kyllä ole kanelia tällä hetkellä hyllyssä tai varastossa ja oli pakko myydä Eioota. Vaniljasokeri sen sijaan lähti kuitenkin asiakkaan kyytiin ja lupasin kurkkia kanelia ensitilauksessa hyllylle. Asiakas kertoi hakevansa sitä aina täältä, joten kaipa sitä saisi sitten ollakin hyllyssä.


[ 14:25 ]

Pujahdin WC:n puolelle. Yleensä en hirveästi tule juoneeksi. Siksi koska ei ole jano, mutta myös siksi, että voisi vältellä pakollisia käyntejä. Jotenkin ei viitsi laittaa koko putinkia kiinni siksi aikaa, että käyn tarpeilla. Ja tälläkin kertaa, pikapissi on paras.


[ 14:30 ]

Puolituntia jäljellä ja vastuu vaihtuu kollegalle. Ei tässä enää kehdannut pelailla mitään.

Suitsukkeita piti käydä vähän läpi, kun niitä oli mennyt. Kaikkea on hyvä olla ainakin pari kappaletta tarjolla. Vielä kun saisi ne jotenkin paremmin esille, kun nyt ne on kaikki laitettu vain pieneen koriin, missä vain etummaisista näkee, minkä tuoksuisia ne ovat.


[ 14:40 ]

Kuljeskelin tutkimassa laukkuja, koska olin aiemmin kiinnittänyt yhteen hyllyyn huomiota. Siellä näyttäisi olevan yhden tyyppisiä laukkuja, eri värityksillä vain. Mutta tutkittuani tarkemmin, siellä pitäisi hintalappujen mukaan olla kahdenlaisia. Ihan rehellisesti, ainakaan minulla ei ole mitään käsitystä, miten minun pitäisi erottaa kainalo-olkalaukku ja pieni raitaolkalaukku toisistaan. Koska ne kaikki näyttää samalta! Eri värejä!

Tiem was for salapoliisi työ ja naisten maailmaan tutustuminen.


[ 14:45 ]

Righty. Selvisi, että kainalo-olkalaukuissa on semmoinen lyhyempi hihna. Muuten ne olivat keskenään täysin identtiset pienen raitaolkalaukun kanssa. MINKÄ NIMESSÄ EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ! Koska seassa on siis yksivärisenä samanlaisia pieniä olkalaukkuja! Kuka täällä on oikein noille nimet keksinyt.. Kysynpähän vain. Kaipa minun tehtäväksi taas jää tehdä uusi hintalappu. Koska HÄIRITSEE!


[ 14:50 ]

Tein uuden lapun, pienille OLKALAUKUILLE. HUE HUE HUE!

Kollegaa ei näy. Yleensä hän on tässä vaiheessa jo paikalla. Epäilys sai tarkistamaan, että on varmasti perjantai - onhan se. Päätin että soitan tasalta perään, jos ei ala kuulumaan. Huoli tulee. Onko kaikki kunnossa?


[ 14:55 ]

SIELTÄ HÄN TULI! JEEEEEEEEEEE!

Jutusteltiin hetkisen aikaa ja nakkiahan sieltä alkoi lopulta napsumaan. Joulutavaroita pitää alkaa keräilemään poies ja ikkunat pitäisi suunnitella uusiksi. Maanantaille tekemistä.


[ 15:00 ]

FREEDOOO--! Wait.. Enpäs pääsekään pistämään päivää pulkkaan, kun kollega lähti hakemaan käteistä, että saa joulukorttinsa maksettua. Noh, minuutti sinne tai tänne, not so bad. Pitää vain muistaa soittaa anopille, sitten kun lähden liikkeelle.

Onneksi kirjoittelen päivän mittaan tänne koko aika, niin pysyy asiat suhteellisen hyvin mielessä. Ei tarvitse laittaa kännykkään miljoonaa muistutusta asioista.


[ 15:10 ]

Päivä pulkassa! Nimikyltti tiskiin ja nokka kohti autoa! Maanantaina sitten riittääkin taas ihmeteltävää.

Piia the kauppias, kuittaa.