Käyn kurkkaamassa postilaatikon. Pari kirjettä. Laatikossa kykkii vieläkin ne sen toisen firman postit.. Milloinkohan he edes käy kurkkimassa postejaan? Siellä on ns. roskapostin lisäksi heille oikeaakin postia.. Vähän pahaa tekee.. Mieli tekisi kyllä käydä sanomassa, mutta toisaalta, eihän se ole minun asia. Jokainen huolehtikoon omasta puljustaan jne. Mutta oikeasti, pahaa tekee.
Kaupalle hipsiessä huomasin, että kuusinauhakoriste oli siirretty kaupan toisen ikkunan alle, niin että se on yhteinen viereen muuttaneen kukkakaupan kanssa. Yhtenäisyyden tunnetta siinä varmaan haetaan. Pitäisi kai amppelit siirtää kanssa sille toiselle ikkunalle, niin että kun asiakkaat käyvät kukkakaupassa, voivat he tulla hakemaan kukillensa kivat roikkuastiat meiltä.
[ 10:55 ]
Revin kaupan ikkunasta printtaamani lapun, jossa toivottelen hyvää uutta vuotta asiakkaille. Huomaan, että kaupalla on käynyt joku. Kassakoneen luukku on työnnetty enemmän kiinni. Itse olin jättänyt sen apposen auki. Häiritsevää... Mihinkään muuhun ei sinänsä ole koskettu. Tai ainakaan en huomaa. Pöydällä on kansio auki, ihan niin kuin olin sen jättänyt.
Kävin riisumassa takin takahuoneessa ja jätin laukun roikkumaan naulaan. Mietin tyytyväisenä, että olinpa ollut fiksu, kun olin ostanut pari päivää sitten kahdet ruoat. Tälle päivälle on lounasta!
Hei, joo, ne jonkun asiakkaan jääneet lääkkeet ovat kadonneet pöydältä! Noh, ehkäpä asiakas ei niitä kyllä tule kyselemäänkään, mutta jos kerran piti heittää ne pois, niin olisi samalla voinut miun lapunkin heittää. Mysteeri henkilö joka täällä on käynyt, ei selkeästi ajattele asioita loppuun asti.
Avasin työpaikan tietokoneen ja pistin kaiken tarvittavan auki. Mm. sähköpostin ja inventaarion listan. Laskin rahat kassakoneeseen valmiiksi ja käynnistin sen koneen asiakasvalmiuteen.
Niin ja avasin ircin ja tämän blogin. Ready set go go!
[ 11:00 ]
Avasin kaupan oven ja laitoin koristekuusen ulos. Tällä kertaa laitoin sen meidän kaupan oven vierelle, missä meillä aiemmin on ollut tonttu, kynttilälyhdyn kanssa. Se on jo viety pois. Mutta siis syy, miksi laitoin sen siihen mielummin, on se kuusinauha siinä toisen ikkunan alla, mihin olen ennen laittanut. Nyt se olisi näyttänyt aika pöljältä. Tämä parempi.
Avaan postit ja totean, että pitää soittaa rahastonhoitajalle. Lasku pitäisi taas maksaa. Mietiskelin itsekseni, että onneksi meillä ei ole kotona tuollaisia samanmoisia laskuja. Ei riittäisi miun työkkärituet tuommoisen maksamiseen. Huh huh!
[ 11:15 ]
Aviomies soitti ja kyseli autosta, että minne oikein olin parkkeerannut. Samalla uteli, josko haluaisin kävellä työpäivän jälkeen hänen kanssaan kotia. Nope. Kävelen kyllä toki mielelläni mielummin työpäivän päätteeksi kotiin, mutta vain jos on pakko. Ja tässä tapauksessa auto jäisi parkkiin ja joutuisin kävelemään aamusta. No thanks. En ole ollenkaan sillä tavalla aamuihminen. Aamusta kaiken pitää olla helppoa ja vaivatonta, että saan aikaiseksi aloitettua päivän. Jos oikein tiukka paikka tulee ja aviomies on kaapannut auton aamusta, katson vaikka bussiaikataulusta kyydin keskustaan. Olkoonkin, että sinne on vain pari kilometriä. Aamulla, kaiken pitää olla helppoa ja pitää saada nukkua mahdollisimman pitkään. Piste.
[ 11:30 ]
Soitin rahastonhoitajalle laskusta.
Tajusin, että pitää tehdä joulukuun paperit tilitoimistoon. En ole vielä koskaan tehnyt. Joten konsultoin ohjepaperia. Can't be that hard. Paitsi että tietenkään en löydä tyhjiä kirjekuoria. Kassakirjan sain nätisti tulostettua kyllä. Niin ja koska ohjeissa lukee jotain tositteista myyjäisistä ja tapahtumista.. Oh God, I have no idea... Mistähän SEMMOISTEN nyt sitten pitäisi löytyä??
[ 11:40 ]
Täyttelin hetken aikaa työvuoro -listaa, rauhoitellakseni itseäni kaaottisen tilanteen kanssa.
Samalla aloin pohtimaan, että pitäisi tehdä se inventaario loppuun asti. Ja että oli kolme henkilöä, keille minun piti siitä loppusummasta sanoa. Millaiseksikohan minun pitäisi muotoilla oikein se sähköposti? Voi elämä! Ahdistus! Epävarmuus!
Päätin täyttää työvuoro -listaa vielä vähän lisää.. Kyllä se tästä! Kyllä minä jotain keksin.
[ 11:55 ]
Asiakkaita ei ole käynyt vielä ensimmäistäkään.
Panikoin yhä, mitä tehdä lappuasioiden kanssa. Päätin kuitenkin, että käyn vain hakemassa postista ison kirjekuoren ja survon sitten paperit sinne. Tajusin myös, että kassakirja -tulosteessa värit eivät ole kohdallaan. Mitenköhän iso ongelma se on? Kenelle tällaisesta pitäisi soittaa?
Päätin häiritä taas kassanhoitajaa. Saan kuulemma lähettää kassakirjan myös vähän ..ahem.. erivärisenä. Mutta vieläkään ei kyllä selvinnyt, onko meillä jossain jotain myyjäisten tai tapahtumien lippulappuja. Ehkä ei ole. Voisin vaikka sokeasti uskoa tällaiseen ja laittaa laput sellaisenaan menemään. Kyllä sitten puuttuvien asioiden perään kysellään. Eikö? EIKÖ?
[ 12:00 ]
Ryhdyin riehumaan amppelien inventaariota loppuun. Niitä ei ollut kovinkaan montaa jäljellä enää, mutta sai tehdä kyllä aikamoista salapoliisi työtä, että erotti, mitä on näyteikkunallakin ja mitä ei. Sillä sellaisiakin oli varastossa, mitä siis ei ole edes missään näytillä. Mikä vähän hämmästytti, koska miten sellaisia voi myydä, mitä asiakas ei koskaan edes näe. Meinasin onnellisesti ajatella, ettei se ole minun ongelma, mutta tajusin, että sehän on nimenomaa minun ongelma, koska minä olen kauppias. On minun tehtävä myydä ja laittaa esille.
Mutta mitenkäs laittaa, kun ei ole koukkuja, mihin laittaa..
Puhumattakaan sitten siitä, kun lappua ei vain löydy, että mistä amppelista on kyse. Joutuu konsultoimaan tilauskirjaa. Mutta pitäähän se hinta ym. laittaa siihen! Miten muuten saa myytyä?! ARGH!
Ainiin, etsiessäni.. öö.. En oikeastaan tiedä, mitä vaikka se välissä vaihtuikin taas kirjekuorien etsimiseksi, LÖYSIN kirjekuoret! Olin jo laittanut laput pois, laatikkoon, tieltä, kun yritin sählätä yhden amppelimysteerin kanssa.
Mutta nytpä pystyinkin tekemään loppuun ne postitus lippulappu jutut! Wohoo!
[ 12:20 ]
Muistin, että piti laittaa vuoden vaihduttua joku parasta ennen päiväys tuote alennuksiin. Pikaisen tarkistuksen jälkeen paljastuu, että Cola-limuhan se oli. Varaston läpikäymisen ja oikeiden kappaleiden erottelun jälkeen, tein niin hienon alelapun, että huh huh!
Feast your eyes on this gorgeousness:
Niin ja sitten palasin takaisin inventaario puuhiin, mysteeriamppelien tutkimiseen ja syvään turhautumiseen siitä, miten monet amppelit puuttuvat näytiltä, eikä niillä siis näin ollen ole mitään mahdollisuutta tulla ostetuksi.
[ 13:00 ]
Sain kirjattua kaikki amppelit paperille. Vielä olisi pallot inventaroimatta. Puuh lääh!
Päätin ottaa ruokatauon. Lohikeitto, nam nam!
Btw, ei vieläkään asiakkaan asiakasta. Melkoisen masentavaa.
[ 13:15 ]
Tuhottuani lounaan, päätin alkaa listaamaan exceliin juuri inventaroimani amppelit.
[ 13:20 ]
Uuuuuuuuyeah! Päivän ensimmäinen asiakas! Osti kasan pikakahvia. Kuulemma sitä menee ja varmaan tulee hakemaan lisää taas jossain vaiheessa. No mutta, kiva kun tykkää. Ja kauppa käy!
Mutta sitten piti palata takaisin jatkamaan excel -listaamista.
[ 13:30 ]
Listattuani kaikki amppelit, raskas varjo alkoi painamaan päälle. Pallot. Ne piti inventaroida. Ei siinä auttanut muu kuin ottaa kynä ja paperi ja mennä sen sekavan laatikon luokse, missä ne odottivat. Vieressä oli vielä varastolaatikko, joka sekin piti käydä läpi.
Ensin tarkistin vielä kaupan sähköpostin. Nope, ei mitään.
Vähän kyllä jäi häiritsemään, että menikö aiemmin tekemäni tilaus kollegan sanelemana oikein. Ylipäänsä, onko koko tilaus okei meidän rahastonhoitajan kanssa. Olisiko minun pitänyt ilmoittaa asiasta erikseen vielä ja kysyä. Hirveä epävarmuus. Mutta ehkäpä tämä kokeneempi kollega tietää mitä tekee.
Vaikka edellinen kauppias vähän varoitteli, että tämä mainitsemani kollega on melko kärkäs tekemään tilauksia ja että niitä pitäisi vähän katsoa. Ja että ennen kaikkea, ei enää mitään keraamisia juttuja, koska ne ei kuulemma mene kaupaksi. Noh, jep. Eipä ne kovinkaan kummoisesti ole mennyt. Paitsi se yksi asiakas kävi ostamassa kyllä sen keraamisen pannun. Siellä on vielä toinen samanlainen hyllyssä.
[ 13:55 ]
Kevyen ahdistumisen jälkeen, sain käytyä kaikki pallot läpi. Ihan rehellisesti, en voi sanoa, että olisin erottanut toisistaan sisäjalkapalloa, lentopalloa tai rantalentopalloa. Viimeksi mainittua en merkannut ensimmäistäkään listaan. Koska oletin että ne toiset pallot, jotka näytti hämäriltä jalkapalloilta, olivat mitä luultavammin niitä sisäjalkapalloja ja sitten se lentopallon näköinen pallo on kaiketi ihan vain lentopallo. Mikähän lie ero sillä sitten on rantalentopalloon.. Ja lopulta, lentopallo ja rantalentopallo menee samalla hinnalla. Olisi tietenkin näin kauppiaana hyvä, jos minulla olisi edes kevyt haisu, mitä eroa niillä on.
Joten, ei auttanut muu kuin googlettaa. Rantalentopallo ja Lentopallo. En tullut hullua hurskaammaksi. Mysteeri.
[ 14:00 ]
Aloin listaamaan palloja exceliin niin kuin ne olin päätellyt.
[ 14:05 ]
Juuri kun kuvittelin, että kaikki inventaario hommat olisi olleet siinä ja pääsisin vihdoinkin siihen vaiheeseen, missä ihmettelen, kenelle kaikille minun nyt piti lähettää oikein se tiedosto tai vähintäänkin inventaarion yhteissumma, tajusin.. Lahjasäkit on laskematta.
Ei auttanut muu kuin mennä laskemaan niitä sitten.
[ 14:15 ]
Selkä vääränä laatikostakin laskettuani sain vihdoinkin kaikki kasaan ja ei muuta kuin excel taas liekeille.
Mutta siinä laskeskellessa aloin miettimään näyteikkunaa. Ei kai se nyt minulle kuulu hoitaa? Eikö joku muu, kokeneempi sitä hoida? Viikonloppu ihmiset? Nope... Tajusin, että se homma taitaa kuulua minulle. Hirveä kuumotus!
Mitä minä nyt sinne oikein keksisin? Kaikkihan on ihan kivasti siellä.. sillain.. vähän joulumeiningissä ja silleen.. Awman...! Kai se sitten on sekin suunniteltava jotenkin myynti-ihmeeksi, mistä ihmiset saisi ideoita ostaa vaikka ja mitä. Ja hei, täällähän on superhiljaista. Eihän minulla periaatteessa ole muuta kuin aikaa. Joten ei kai siinä sitten.. Tutkimaan taas vaihteeksi noita meidän tuotteita ja miettimään, miten laitan esille.
Niin ja kaipa laittelen sitten esille vaikka sitten joskus päivän päätteeksi? Vai pitäisiköhän sittenkin keskellä päivää? Tulee pitkä päivä, jos päivän päätteeksi. Mutta jos taas teen keskellä päivää ja tulee asiakas? ARGH! Tulen hulluksi! Ei mietitä sitä nyt.
Niin ja koska se inventaario exceltiedosto oli valmis. Tai ainakin toivoin niin. Laitoin sen menemään sähköpostilla kolmelle ihmiselle, joille ainakin kuvittelin, että se piti lähettää. Kahdesta ainakin olin täysin varma. Kolmannesta en.
[ 14:30 ]
Tuli kaksi venäläistä asiakasta. Kertailin mielessä jotain juttuja mitä olisin voinut sanoa. Noh, en uskaltanut ensinäkään enää tervehtiä uudestaan, kun olin jo suomeksi tervehtinyt, vaikka "Privjet" kävi mielessä. Koitin miettiä jotain muutakin tervehdystä, mutta en millään saanut päähäni.
Ja kun he katsoivat esillä olevaa seinävaatetta, jota ei ollut hyllyssä, meinasin taas sanoa tyyliin: "Vot etat hotite?" (Haluatteko tämän?) Mutta sitten menin sisältä ihan jumiin, koska jäin miettimään, miten sanotaan: "Haluaisitteko tämän, voin antaa sen teille alas."
Ja sitten mietin kuumeisesti koko aika, miten minun kuuluisi sanoa "tervetuloa uudelleen". En saanut päähäni sitä mitenkään päin. Joku "dasvidanija" ei varmaan olisi ollut ollenkaan oikein siihen kohtaan. Menin taas ihan jumiin ja päätin, että hymyilen vain hölmön näköisenä ja sanon tylsästi: "Kiitos, hei hei!"
Derp.
[ 14:40 ]
Kavala epävarmuus siitä, kirjoitinko sittenkään sitä sähköpostia fiksusti. Kaipa siitä sitten tulee sanomista, jos on tullakseen. Ensikerralla sitten menee viimeistäänkin paremmin.
Niin ja sitten, suklaan himo. DUN DUN DUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!
Olikohan minulla mukana käteistä...?
[ 14:50 ]
ASIAKAS!! Ja osti vielä semmoisen auton, mistä ollaan vähän harmitellen sanottu, ettei ne oikein mene! Hip ja hei! Mahtava homma! Meni siinä samalla kortti ja paketti rooibos-teetä. Vielä kun saisi tämän epävarmuuden pois niskasta, kun noissa autoissa on vähän eri hintoja eri merkeille, eikä minulla ole rehellisesti mitään käsitystä, mikä on mikäkin Citikka jne. Pitäisi varmaan siihenkin tehdä jonkinlaista taustatutkimustyötä.. Mutta myin sen sillä yleisellä hinnalla, mikä siihen ainakin oli lappuun kirjoitettu.
Olisi kyllä ehkä paljon parempi juttu, jos niissä autoissa, mitkä enempi maksaa, olisi semmoinen erillinen hintalappu kiinni. Tietenkin tämänkin salapoliisi -homma kaatuu minun niskaan, koska, DUN DUN, minähän se kauppias olen. Huoh..
[ 14:55 ]
BAM! Asiakas! Sinne meni ruokosokeria ja Zen-teetä.
Ei mutta se olikin kollega. Vai kaupan omistaja? En oikein osaa sanoa vielä, kuka nyt on kukakin. Tiedän rahastonhoitajan ja yhden kollegoista nyt ainakin, sillä tavalla varmasti. Sitten kaksi muuta on vähän mysteerejä, että kumpi on nyt kukakin ja niin päin pois. Ehkäpä tässä vielä ehtii oppia tuntemaan. Pitäisi vain uskaltaa kysyä.
[ 15:10 ]
Mutta, niistä autoista:
Citroën 2 CV 11e
Citroën 3 CV 11e
VW Kupla 11e
Citroën DS 12e
Peugeot 404 12e
Ja sitten vähän kuvamateriaalia näistä meidän autoista täällä:
Kaipa noista nyt mukamas tunnistaa, mikä on mikäkin... Pitäisi melkein printata itselle joku muistilappu, minkä perusteella voin sitten katsoa. TAI teen ne hintalappuset, niin ei tarvi muistaa enää sen jälkeen, kun on kerran tunnistanut.
[ 15:25 ]
Puhelu anopilta. Lainaa auton sillä välin, kun minä istuksin täällä kaupalla. Ihan hyvä diili, koska enhän minä sillä mitään tee täällä ollessa. Ja ilmeisesti tulee käymään ihan asiakkaanakin.
[ 15:40 ]
Tuli semmoinen vanhempi pariskunta, pienen pojan kanssa. Osti kansion ja siihen mukaan paperirullan. Juuri kun ostokset oli maksettu, rouva huomasi, että korteissa olisi ollut paljon paremmat paperit. Siinä sitten hetken pohdittuani päätin, että voisin ottaa rullan takaisin ja laskea korttien hinnasta vain sen rullan hinnan pois. Näin tehtiin ja rouva oli kovin kiitollinen ja onnellinen. Sitten herra huomasi meidän ale Colat ja sanoi, että pitäisikös siitä ostaa pojille - ilmeisesti kotona oli odottamassa vielä toinen, mukana olevan lisäksi. Näin tehtiin ja Colat ostettiin.
Sitten kun tuli aika lähteä ja sanottiin heiheit, niin rouva muistutti, että pojan tulisi pitää ovea auki vanhuksille. Poika ei ottanut kuuleviin korviinsa vain tunki pienestä ovenraosta tuulikaapin ulko-ovelle. Siinä sitten niin herra kuin rouva huomauttivat pojalle, että tämän tulisi tulla takaisin. Näinpä ei käynyt, vaan poika paahtoi ulko-ovestakin ulos ja jätti vanhukset vähän harmistuneina kaupan puolelle.
Jotenkin tosi ikävää, ettei kakarat enää osaa käyttäytyä nykyaikana... Harmittaa ihan oikeasti näiden vanhempien ihmisten puolesta. Varsinkin kun he vielä yrittivät oikeasti vielä opettaa ja kertoa, niin ei kunnioiteta ollenkaan.. Huh huh.. En sitten siinä itse kerinnyt ovea pitelemään auki, kun herra jo oven rouvallensa avasi ja he poistuivat pojan perään, ilmeisesti pitämään pientä läksytystä.
Jos minulta kysytään, niin ei se poika kyllä sitä Colaa ole ansainnut... Siis haloo! Juuri näki, miten hänelle oltiin hankittu jotain kivaa, niin käyttäytyy kuin jääpää aasi. Huoh...
[ 16:00 ]
Olen itseni asiakas ja ostan Colalimun, koska haluan maistaa ja suklaata, koska HIMO! (Don't judge me!)
[ 16:05 ]
Ircin puolella oli elämää ja ehdin jopa osallistua keskusteluun vihdoinkin, kun periaatteessa ei ollut mitään tekemistä. Paitsi suunnitella tietenkin sitä myynti-ikkunaa ja ihmetellä autoja.
AINIIN! Ja piti ihmetellä sitä kotisivuhommaakin näille.. Voi hitsi.. Sekin vielä. Olihan minulla joo jotain ideoita siihenkin, mutta... Blää blöö, arvatkaapa vain, olenko minä mitään ottanut minnekään ylös talteen.
[ 16:20 ]
[ 16:20 ]
HILJAA! Mie keskityn työntekoon täysillä! Jos olisi tullut asiakas, olisin heti laittanut paussille!
[ 16:40 ]
Tutkin agave siirappia, jota näytti olevan siinä Colalimussa, minkä join jo loppuun. En kyllä tullut hullua hurskaammaksi pikaisella googletuksella. Jostain Meksikolaisesta kasvista, jota kutsutaan siis Agaveksi, sitä tehdää ja se nyt sitten kai ainakin on olevinaan terveellistä ja sitä myydään Suomessa luomukaupoissa.
[ 16:45 ]
[ 16:45 ]
Asiakas! Sinne lähti enkelikortti mukaan. Ja jäi vielä rupattelemaan! Mukava mies oli hän.
[ 17:00 ]
Ja sitten tulee se masentava hetki, kun tajuan, että nuo kaikki jutut kuulostaa todella tutuilta ja erityisesti tämä kolahti:
"Koskaan pitänytkään itseäni täydellisenä. Päinvastoin sillä olen aina kokenut olevani ruma, epähaluttava ja epäonnistunut ihminen."
"Koskaan pitänytkään itseäni täydellisenä. Päinvastoin sillä olen aina kokenut olevani ruma, epähaluttava ja epäonnistunut ihminen."
asd.
[ 17:30 ]
Asiakkaita! Tai siis no, asiakas, jolla oli kaveri mukana. Osti sitten 10kpl suitsukkeita. Pitihän se tietenkin tarkistaa, että on varmasti se 10kpl, vaikka asiakas sanoi, että otti sen 10. Noh, siinä sitten aloin kassaan lyömään, 10x2 (koska hinta siis näissä 2e). Noh, hinnaksi tuloo tietenkin 0,20e. Ihmettelen, että miten se on mahdollista, kun pitäisi olla 20,00e. Siinä sitten kuittia tarkistamaan. Ja niinpä niin, olin lyönyt kirjaimellisesti 10x2 (= 10 x 0,02e). Ei muuta kuin korjaamaan ja peruuttamaan tämä lyönti ja uutta tilalle. Onneksi kundeilla oli huumori kohdallaan ja meni naureskelulla. Taisi muutama ärräpää karata suusta siinä sählätessä.
Jälkikäteen vähän hävettää, koska hey, minä olen kauppias ja minun pitäisi nimenomaa osata hillitä itseni jne.
Joopa joo, huh huh.. Näitä tapahtuu välistä.
[ 17:35 ]
Asiak--! Ei kun sehän olikin minun aviomies, joka sieltä tuli moikkaamaan, kun oli töistä päässyt. Hienoista myyntipuheista huolimatta - yllättävää kyllä - hän ei ostanut mitään. Mutta muuten kyllä jutustelimme hyvän tovin.
Ja sitten kun ovelle saatoin pois, kun kotia kohden päätti lähteä kävelemään, kun minulla täällä kuitenkin menee hetki pidempään, huomasin laittaa meidän ulkokuuseen valot taas päälle. Ne olivatkin kerinneet jo sammua. Pitäisi kai niitäkin päivystää vähän tarkemmin.
Ainiin! Olen miettinyt, että hankkisin tänne näin pimeäksi ajaksi oikeasti jonkun ison lyhdyn isoine kynttilöine tuohon ulko-oven viereen. Se olisi kuitenkin nätti juttu ja saattaisi houkutella asiakastakin tulemaan sisälle vähän paremmin. Tiedä sitten. Ja sitten kuitenkin tässä joku päivä takaperin huomasin, että meillä kyllä ilmeisesti on täällä semmoinen tavallinen lyhty tarjolla. Sen tarkemmin en ole vielä sitä tutkinut, mutta saatanpa ostaa kynttilöitä ja laittaa ulos.. Hihihi.
[ 17:55 ]
Moppasin lattioita, koska ei ole asiakkaita ja ei ole mitään järkevää tekemistä ja lattiat tarvitsee kuitenkin mopata. Tällä kertaa en kuitenkaan mopannut pesuaineilla. Ihan vain vettä käytin. Sillä kuitenkin saa taas suurimman osan kiinni. Kaipa sitä voisi sitten maanantaina laittaa vähän pesuainettakin sekaan.
[ 18:05 ]
Lukitsin kaupan oven, otin kuusen sisään (huomasin, että valot olivat sammuneet.. onkohan patterit taas loppuneet..) ja hyökkäsin kassakoneen kimppuun. Kuitti tulostumaan ulos ja rahat laskentaan. Olihan tänään käynyt jopa yllättävän paljon asiakkaita. Kuvittelin että olisi ollut hiljaisempaa. Mutta parempihan se on näin.
[ 18:15 ]
Rahat on laskettu. Totesin että pitänee käydä huomenna rikkomassa rahaa pankissa, koska pikkurahaa on mennyt ja isoja tullut. Vaikeaa antaa vaihtorahaa, ellei puoliksi revitty seteli kelpaa. Ehe ehe ehe.
[ 18:20 ]
Päiväkassatosite täytetty, tulostettu, allekirjoitettu ja mapitettu. Kassakirja päivitetty. Aika suunnistaa kotia kohden. Lääh puuh.
Vielä kun muistaisi aamusta käydä postissa...
Piia the kauppias, kuittaa.
[ 17:30 ]
Asiakkaita! Tai siis no, asiakas, jolla oli kaveri mukana. Osti sitten 10kpl suitsukkeita. Pitihän se tietenkin tarkistaa, että on varmasti se 10kpl, vaikka asiakas sanoi, että otti sen 10. Noh, siinä sitten aloin kassaan lyömään, 10x2 (koska hinta siis näissä 2e). Noh, hinnaksi tuloo tietenkin 0,20e. Ihmettelen, että miten se on mahdollista, kun pitäisi olla 20,00e. Siinä sitten kuittia tarkistamaan. Ja niinpä niin, olin lyönyt kirjaimellisesti 10x2 (= 10 x 0,02e). Ei muuta kuin korjaamaan ja peruuttamaan tämä lyönti ja uutta tilalle. Onneksi kundeilla oli huumori kohdallaan ja meni naureskelulla. Taisi muutama ärräpää karata suusta siinä sählätessä.
Jälkikäteen vähän hävettää, koska hey, minä olen kauppias ja minun pitäisi nimenomaa osata hillitä itseni jne.
Joopa joo, huh huh.. Näitä tapahtuu välistä.
[ 17:35 ]
Asiak--! Ei kun sehän olikin minun aviomies, joka sieltä tuli moikkaamaan, kun oli töistä päässyt. Hienoista myyntipuheista huolimatta - yllättävää kyllä - hän ei ostanut mitään. Mutta muuten kyllä jutustelimme hyvän tovin.
Ja sitten kun ovelle saatoin pois, kun kotia kohden päätti lähteä kävelemään, kun minulla täällä kuitenkin menee hetki pidempään, huomasin laittaa meidän ulkokuuseen valot taas päälle. Ne olivatkin kerinneet jo sammua. Pitäisi kai niitäkin päivystää vähän tarkemmin.
Ainiin! Olen miettinyt, että hankkisin tänne näin pimeäksi ajaksi oikeasti jonkun ison lyhdyn isoine kynttilöine tuohon ulko-oven viereen. Se olisi kuitenkin nätti juttu ja saattaisi houkutella asiakastakin tulemaan sisälle vähän paremmin. Tiedä sitten. Ja sitten kuitenkin tässä joku päivä takaperin huomasin, että meillä kyllä ilmeisesti on täällä semmoinen tavallinen lyhty tarjolla. Sen tarkemmin en ole vielä sitä tutkinut, mutta saatanpa ostaa kynttilöitä ja laittaa ulos.. Hihihi.
[ 17:55 ]
Moppasin lattioita, koska ei ole asiakkaita ja ei ole mitään järkevää tekemistä ja lattiat tarvitsee kuitenkin mopata. Tällä kertaa en kuitenkaan mopannut pesuaineilla. Ihan vain vettä käytin. Sillä kuitenkin saa taas suurimman osan kiinni. Kaipa sitä voisi sitten maanantaina laittaa vähän pesuainettakin sekaan.
[ 18:05 ]
Lukitsin kaupan oven, otin kuusen sisään (huomasin, että valot olivat sammuneet.. onkohan patterit taas loppuneet..) ja hyökkäsin kassakoneen kimppuun. Kuitti tulostumaan ulos ja rahat laskentaan. Olihan tänään käynyt jopa yllättävän paljon asiakkaita. Kuvittelin että olisi ollut hiljaisempaa. Mutta parempihan se on näin.
[ 18:15 ]
Rahat on laskettu. Totesin että pitänee käydä huomenna rikkomassa rahaa pankissa, koska pikkurahaa on mennyt ja isoja tullut. Vaikeaa antaa vaihtorahaa, ellei puoliksi revitty seteli kelpaa. Ehe ehe ehe.
[ 18:20 ]
Päiväkassatosite täytetty, tulostettu, allekirjoitettu ja mapitettu. Kassakirja päivitetty. Aika suunnistaa kotia kohden. Lääh puuh.
Vielä kun muistaisi aamusta käydä postissa...
Piia the kauppias, kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti