Sen lisäksi, jouduin käydä hylkäämässä auton aviomiehelle. Joko keksin sitten tekemistä 19:00+ asti tai sitten kävelen tuossa pakkasessa kotiin. Do not want.
[ 10:50 ]
Postilaatikossa odotteli postia sille samaiselle yhtiölle, joka on roikottanut postejaan siellä jo vaikka kuinka pitkään. Joku vain oli käynyt kurkkimassa kasan läpi, jos siellä olisi ollut heille postia. Ilmeisesti ei ollut, koska siellä oli täsmälleen samat postit, kuin mitä oli ollut eilenkin.
[ 10:55 ]
Valot päälle, tavarat naulakkoon ja pöydälle. Lounaan kanssa keikuin ja pohdin, että haluanko nyt kuitenkaan heti aamusta vai ei. Ei ole ainakaan nälkä.. Lykkäsin rahat kassakoneeseen ja menin avaamaan tietokoneen. Siellä odotteli 4 sähköpostia, joista kaksi oli jotain roskaposteja ja kaksi ihan asiaakin.
[ 11:05 ]
Olin niin innokkaasti lukemassa sähköposteja, että havahduin säpsähdyksen omaisesti, että KAUPPAHAN PITÄÄ AVATA! Noh, onneksi vain 5min.
Tulipa vain mieleen, että pitäisi varmaan ihan oikeasti käydä rikkomassa muutama parikymppinen kolikoiksi, vitosiksi. Alkaa vähän näyttämään heikolta 50cnt ja 20cnt laarit. Toisaalta, on jotenkin tosi vaikea arvioida, että mitä ihan oikeasti tarvitaan, koska toisina päivinä ihmiset tulee 50e selelien kanssa, toisina päivinä 20e on pop ja toisina päivinä tulee tasarahoja (parhaat päivät kyllä kassan puolesta, koska silloin saa nimenomaa sitä vaihtorahaa!).
[ 11:15 ]
Anoppi soitti ja kysyi, onko minulla lounaseväät. No onhan minulla. Olisi tuonut, jos ei olisi ollut. Mutta sen sijaan ehdotti, että tulisi itsekin syömään lounaan tänne minun kaveriksi. Ihanaa! Seura on aina kivaa.
Enpä siis menekään vielä lämmittämään omaa ruokaa, vaikka olinkin jo päätynyt siihen lopputulokseen, että haluan kyllä sittenkin jo syödä jotain lämmintä. Ehkä sitten pitäisi vain käydä lämmittämässä vettä ja tehdä teetä?
[ 12:30 ]
Jee, sieltähän se anoppi tuli! Laitettiin ruoka mikroon tulemaan. Omaani tökin reiät valmiiksi.
[ 12:35 ]
Ennen varsinaista luounasta anoppi päätti tehdä vielä pienet ostokset ja osti inkiväärikeksejä, myslipatukan ja colan. Samoihin aikoihin tuli toinen asiakas sisään. Sitten se mikro sanoikin plim. Asiakas sanoi haluavansa jotain makeaa, tuliaisiksi ja osti lopulta inkivääri keksejä pari pussia, suklaata ja aprikoosihilloa. Ja juuri kun oli maksanut ostokset, keksi pöydän kulmalta meidän viimeisen Omena-kaneli -mustan teen ja osti senkin siitä.
[ 12:45 ]
Sain oman lounaan lämpiämään kanssa. Ja siis oikeasti, sitten kun otin sen pois mikrosta ja revin päälimuovit pois, sieltä alta löytyi varmaan söpöimmät porkkanat ikinä!
 |
| Kaiken tuon riisin alla on kastiketta ja kanapaloja. |
[ 12:50 ]
Juteltiin siinä sitten anopin kanssa hyvä tovi ja sovittiin, että soittelisin joskus 17:30 jälkeen, jos vaikka hän nappaisi minut sitten kaupan sulkemisen jälkeen kyytiin heille. Ei tarvitsisi käpytellä, eikä ihmetellä. Tottahan toki tämä sopii ja kelpaa!
[ n. 13:00 - 14:10 ]
Ensin tuli kollega maksamaan jäsenmaksun. Samalla sitten tutkittiin hänen kanssaan vähän gmailin liitetiedostojen lataamista ja osoiteryhmien luomista.
Aviomies soitteli ja kysyi, josko hän toisi grilliruokaa lounaaksi. Jouduin tietenkin sanomaan, että olen jo syönyt tänään, mutta että totta kai tänne voi tulla ihan muuten vain kaveriksi. Seura kelpaa. Ja minä halusin pari ranskalasita anyway. Sovittiin, että saan syödä 2½ ranskalaista ja vähän salaattia.
Sitten kun selikis, miten liitetiedostot ladataan, niin piti vielä näyttää, että minne ne sitten oikein menee, kun ne lataa koneelle. Ja näytin myös, miten saa sähköpostin pikavalikkoon, ettei aina tarvitse erikseen kirjoittaa soiteikkunaan. (Vaikka jonkun gmail.com:in kirjoittamiseen ei mene kyllä kovinkaan kauaa. Helpotus se on pienikin asia.)
Toinen kollega tuli tuomaan jäsenmaksu -lappuja ja jatkoi samoin tein matkaansa. Aviomies sattui samaan aikaan sisään ja totesi, että on ruuhka-aika. No niin olikin! Neljä ihmistä samaan aikaan saman katon alla! Huh huh!
Siinä sitten lounastettiin ja neuvoin samalla, miten tiedostoja pystyy valitsemaan useamman kerrallaan ja poistamaan tietokoneelta. Elämä helpottuu ja turhat tiedostot menee pois tukkimasta.
Ennen kuin aviomies karkasi takaisin töiden pariin, hän päätti vielä ostaa inkiväärilimua. Annoin vaihtorahan 10cent kolikoina, koska meillä on ne vaihtorahat välissä ja se ei ole niin justiinsa, jos hänelle annan pikkukolikoita. Hän ei sitten kuitenkaan niitä halunnut itselleen ja antoi ne minun käyttöön. Hue hue hue! Olen rikas! RIKAS! Noh, ainakin 80cent verran.
Sitten tulikin kolmas kollega pyörähtämään. Oli käynyt ostamassa itselleen reiskat ja toi yhden parin kaupalle työkengiksi. Nerokasta! Joi vähän kaffetta ja tarjosi karkkitomaatteja.
Todettiin ensimmäisen kollegan kanssa, että meidän pitää kopioida lisää niitä jäsenmaksu -lappuja ja tehdä kokonaan uusia niille, jotka päättävät maksaa kaupalla suoraan. Eli lisäystä minun to-do-listalle.
Lopulta molemmat karkasivat omille teilleen ja minä jäin taas itsekseni kaupalle ruhtinaaksi.
Kunnes tuli asiakas tyttärensä kanssa pyörähtämään. Ostivat shamppoota ja kolmet sorminuket. Yksi niistä oli kuulemma lahjaksi kaverille.
[ 14:25 ]
Kaupan eteen oli pysäköinyt pakettiauto. Mietin, että nytkö tulee ne loput tuotteet, mitkä ei tulleet viimeviikolla. Nope. Kuski kävi kyllä auton ulkopuolella ja kurkkasi tavaroita, mitä sen sisällä oli (tässä vaiheessa oletin, että hän oli ottamassa sieltä meidän kollia) ja meni takaisin autonsa sisään ja ajoi tiehensä.
What?!
[ 15:00 ]
Kädet ovat aivan jäässä. Tai siis sormet. Jos vaikka keittäisi teetä ja lämmittäisi sormet taas elävien kirjoihin.
[ 15:05 ]
Minun pää ei kestä enää hetkeäkään sitä Amazing grace -biisiä soimassa korvamatona! EI KESTÄ!
Joten menin youtubeen ja nappasin taitavalta artistilta (Adrian von Ziegler) soittolistan: High Fantasy Soundtrack. AAAAAAAAAAAH!
[ 15:25 ]
Asiakaspariskunta! Kysyivät heti ensikättelyssä, että kortti ei tainnut kelvata. Totesin, että näin se meillä täällä ikävä kyllä on. Tuumasivat, että voisivat sitten etukäteen tutkiskella vähän, että mitä sitä voisi ostaa, mutta näytti olevan jo aika selvä homma, mitä oltiin tultu hakemaan ja lupasivat palata vähän myöhemmin.
[ 15:35 ]
Asiakas. Kas kas, sama kuin kävi - olikohan edellisenä päivänä - sitä kahvia ja saippuaa katsomassa, muttei ollut rahaa mukana. No nyt lähti kyllä sitten mukaankin asti. Ja siinä kun hyvä tovi juteltiin vanhusten hoidosta ja asioiden ajoissa ilmoittamisesta ja politiikastakin, niin sitten tulikin seuraava asiakas perään. Herra jatkoi sitten matkaansa ja uusi asiakas kyseli nauhaa. Meillä kun ei ole muuta kuin tuota värillistä hamppunarua ja olki(?)keriä. Joutui myymään eioota.
[ 16:00 ]
Rahastonhoitaja tuli käymään hakemaan posteja. Sainpahan samalla selvitettyä, että kenelle oikein ilmoitan jäsenmaksut. Ja sitten katsottiin vähän näyteikkunan rimoittamista, että saadaan laitettua tuohon toiselle ikkunalle niitä esiin, kun tosiaan se kukkakauppa on tuossa vieressä.
Toisaalta, vähän tulee semmoinenkin olo, että ihmiset eksyy sitten meidän kauppaan etsimään kukkakauppaa, niin kuin tässä jo on useampaan otteeseen käynytkin. Tietenkin ns. vakkarikukkakaupanasiakkaan oppivat missä se kukkakauppa itsessään on ja sitten taas randomasiakkaat näkevät ikkunoistakin, että missä on kukkakauppa ja missä meidän kauppa. Eihän nyt pelkät amppelit ikkunassa kerro, että me oltaisiin kukkakauppa. Heh.
[ 16:15 ]
Kolme sähköpostia, joista yksi oli selkeä roskaposti ja yksi ihan asiallinen. Yhdestä en osaa sanoa, onko se lintu vai kala.
[ 16:40 ]
Asiakas! Kaksikin! Ei mutta toinen olikin juliste-asialla. Luotokuvailta on tulossa ja meiltä myydään lippuja sinne. En varmaan vielä kehtaa laittaa sitä esille, kun ei meillä ole vielä lippujakaan, mitä myydä.
Toinen oli taas ihan oikea asiakas. Pohti kovin, että onko meidän pikakahvi sitä samaa, mitä on ennen purkissa myyty. Kaipa se on. Mutta kuulemma isäntä oli sanonut, ettei ole saman makuista. Tiedä siitä sitten. Mutta lupasi tulla vielä takaisin, kun on paremmissa varoissa.
[ 16:55 ]
Kävin keittämässä uudestaan vettä ja tein itselleni kaakaota. Kaakaojuomajauhe pääsi loppumaan, joten kirjasin kaupan käyttöön lisää. Kuuluu luontaisetuihin kuulemma. Enkä valita lainkaan!
Mutta, koska edellinen purkki oli lasinen ja nykyinen on tuommoinen tylsä pahvinen, päätin kaataa kaakaot siihen lasiseen. Katastrofihan siitä tuli, kun sitä kippasi liian ahneesti. Onneksi ohi ei kuitenkaan lopulta mennyt kuin ehkä ruokalusikallinen, mutta sotku oli kyllä aika.. Noh.. Kaakaoinen. Höhö. Ei muuta kuin siivousta peliin. Ja kun kerran aloitinkin, niin vedetään nyt sitten koko takahuone ja vessa ja kauppakin.
[ 17:50 ]
Muistin juuri, että anopille piti soittaa, niin appi soittelikin juuri siitä aiheesta, mistä minun piti kysyä: Saanko kyydin. No saanhan minä! Jee!
Ja sitten se iski - tajusin, että kello on jo kymmentä vailla tasan! Huh huh. Miten se aika nyt sillä tavalla taas on karannut eteen päin!
Ja sähköpostiakin oli tullut. Joka olikin molemmat samaan aiheeseen liittyvästä keskustelusta puolin ja toisin. Eli siis matesta. Eipä sano minulle mitään. Mutta enpä menisi kyllä koskemaan, kerran karvaalta maistuu ja muistuttaa vahvaa vihreää teetä. Not my thing.
[ 18:00 ]
Ja näin on jälleen aika sulkea kauppa, laskea kassa ja pistää kamat kasaan ja karata maailmalle! Paperityöt odotelkoot taas aamua ja sen hiljaisia hetkiä.
Piia the kauppias, kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti