Niin, ja kokous itsessään kesti 20:00 asti. Tai suunilleen niihin aikoihin laitoin kaupan valot kiinni ja oven vihdoinkin kunnolla lukkoon.
Mennäkseni tähän aamuun. Harkitsin jälleen kerran vakavasti, että soittaisin, etten tulisikaan töihin. Alkaa mielenterveys olemaan aika pirstaleina ja menin eilenkin nukkumaan vasta joskus 2:00 jälkeen, kun en ahdistukselta saa unta. Saa aina olla pakottamassa itsensä väkisin nukkumaan. Koska hey, seuraavana päivänä on taas töitä, missä pitäisi jaksaa. Vastuuntunto on jännä asia. Se pakottaa pysymään liikkeessä. Puhumattakaan syyllisyyden tunteesta. "Enhän minä voi kaataa tätä hommaa muiden niskoille."
Lohduttelen itseäni sillä, että kohta on viikonloppu. Ehkä kerkiän silloin lataamaan pattereita seuraavaa viikkoa varten. Vähän vain pelottaa, että jään koko aika miinukselle. Illassa en ehdi palautumaan lähes yhtään. Viikonloppuna tulee poweria ehkä päiväksi tai kahdeksi. Loput on vain miinusta.
Eikä se todellakaan johdu mitenkään päin työpaikasta. Täällä on älyttömän hauskaa olla! Mutta vaikka työ olisi kuinka hauskaa, se verottaa samalla.
Otan jokaisen asiakkaan vastaan lämmöllä. Ei siksi, että "hei, kivaa kun tulit kuluttamaan rahasi tänne", vaan siksi, että he ovat ihmisiä. Siksi, että jos voin yhdellä hymyllä piristää jonkun päivää, se on sen arvoista. Ja ehkä se on tällaisen "uuden kauppiaan" -juttu, että jaksaa välittää sellaisesta asiasta kuin ihmisarvosta ja asiakkaan mielialasta, ihmisenä. Mutta minusta tätä samaa tulisi soveltaa isommissakin kauppaketjuissa.
Ihan rehellisesti, kun käyn itse kaupassa, yritän piristää sitä kassalla istuvaa henkilöä ja tuntuu aika pahalta, kun myyjä jättää täysin noteeraamatta ihmisenä. Useimmiten, olen vain maksava asiakas, joka on kohta poissa alta. Se ei ole kovinkaan kiva tunne kantaa. Ja se on se, millaista tunnetta minä en halua jakaa yhdellekään ihmiselle, joka täällä käy.
Jokainen asiakas on tunteva ihminen. Ihmisillä on väliä.
[ 10:50 ]
Postilaatikon kanssa tapasimme jälleen. Siellä oli jopa kirje! Wohoo!
[ 10:55 ]
Vaatteet päätyi naulakkoon, tietokone auki. Kassakone sai uuden kuittinauhan. Katselin, että se toinenkin nauha pitäisi kohtapuoliin vaihtaa. Sinänsä jännä, että ne molemmat kului niin nopiaan, kun vastahan ne joulukuussa vaihdettiin! Mutta silloin kyllä oli paljon asiakkaitakin..
[ 11:00 ]
Oho! Kello oli hiipinyt salaa melko nopiaan tasan. Ei muuta kuin luukku auki.
Kävin maksamassa kokouksen aikana tehdyn suklaaostoksen. On se mukavaa olla kaupassa töissä, kun voi tehdä after hour ostoksia!
[ 11:05 ]
Kollega tuli pyörähtämään omavalvonta suunnitelma pohjan kanssa ja jätti nakin minulle. Eli minä teen paperin valmiiksi ja siistiksi. Pitäisi olla helppo homma ja kuuluu kuulemma minun hommiin. Kuumotus. Käytiinhän me toki läpi paperia, mutta minun pääparka on sen verran rikki, etten millään enää muista kaikkia juttuja, vaikka koitin painaa mieleen. Sovittiin kuitenkin että sitten kun saan rävellettyä valmiiksi, niin sitten laitan vain hänelle kopion, jonka hän käy läpi ja sen pitäisi olla sillä selvä. Ei paineita.
KUUMOTUS!
[ 11:20 ]
Soitin rahastonhoitajalle, kun hänelle oli tullut kirje. Kurkkasin sitä kuorta vähän tarkemmin, ennen kuin menin avaamaan ja tajusin, että se olikin lähetetty nimellä. Puuhlääh.
Sovittiin, että käyn tässä välissä pyörähtämässä postin puolella viemässä erään toisen kirjeen eteenpäin laskennan puolelle.
[ 11:25 ]
Sain tekstiviestin, missä ystäväni kiitteli kahvilähetyksestä. Oli hienoinen jännitys, että onko se Altura -kahvi niin hyvää kuin mitä minulle sitä on hehkutettu. Ilmeisesti viestin perusteella, se oli kuin olikin hyvää! Ah, ihanaa! Jee!
[ 11:30 ]
Karkasin postiin. Kaupan ovelle jätin taas sen pikkulapun, missä todetaan: "Pieni hetki". Ostin sieltä samalla muutamat postimerkit, kun rahastonhoitaja niiden perään kyseli kanssa. Kirjekuoria ei tarvinnut ostaa, koska löysin niitä vielä pari avaamatonta nippua hyllystä.
Veinpä samalla vielä oman KELA paperin eteenpäin. Josko nyt sitä rahaa tulisi. Tyhjätaskuna kun ei ole kiva olla.
[ 11:50 ]
Aloitin työstämään omavastuutoimintasuunnitelmaa. En voi mitenkään päin painottaa tätä enempää: KUUMOTUS!
[ 12:00 ]
Soitin aviomiehelle ja kysyin subway -lounastuksesta. Yees, I get to have one! Wohoo!
[ 12:05 ]
Sähköposti. Sain vähän myöhässä mieleeni, että senkin voisi avata. 8(!!) uutta postia, joista tosin puolet oli roskapostia. Eilisessä kokouksessa puheltiin mm. uusien tuotteiden tilaamisesta ja eikös sähköpostiin ollut tullut aiheeseen liittyen sähköposti, yhteistilauksesta.
Kollega lupasi auttaa tilaamisten kanssa, mutta ilmeisesti vastuu siitä huolimatta painautuu minun päälle. Siis niiden uusien tuotteiden. Tietenkin tilataan sitä, mitä täällä tiedettävästi menee ja mitä ihmiset tulee erikseen ostamaan. Mutta sitten näitä muita tuotteita, mitkä on enemmän herätteiden puolella. Puhuttelevia tuotteita. Semmoisia, mitä itsekin saattaisi ostaa.
Kuvasto need!
[ 12:25 ]
Asiak-- Nope, se olikin edeltävä kauppias. Lupasi tulla pian piipahtamaan pian uudestaan ja jeesimään, jos on jotain kysyttävää. Pyysi tekemään pientä listaa asioista, mitkä mietityttää. Oh, do I have something to ask? Yes I do!
[ 12:50 ]
Keskittynen alkoi olla jo aika kireällä ja olin juuri luovuttamassa hetkeksi aikaa, kun aviomieheni pamahti sisään, subway-lounaan kanssa! Yay! Ihanaa syödä lounasta yhdessä! Ja koska ei ollut mitään omaa juomaa mukana, täältä kaupalta oli helppo ostaa tarjouscolat. Itse itsensä asiakkaana on fiksua olla.
[ 13:10 ]
Elintarvike omavalvontasuunnitelma ei kirjoita itse itseään, ei auttanut muu kuin palata sen pariin äheltämään.
[ 13:20 ]
Jee, pääsin purkamaan vähän sydäntä. Ei siinä, kokouksessa eilen pääsin tietenkin kyselemään kaikenlaista, mutta unohdin tietenkin taas osan asioista ja nyt kun kerran tuli mieleen ja oli mahdollisuus kysyä, niin tietenkin kyselin! Puhumattakaan siitä, että kuulumisia on kiva vaihtaa. Huisin mukava ihminen tämä edeltävä kauppias.
[ 13:50 ]
Takaisin sen omavalvontasuunnitelman kimppuun. Osotteita pitäisi kaivella ja etsiä ja ihmetellä ainakin. Ja sitten pitäisi osata taas kirjoittaa hienosti ja asiallisesti. Hyrr. Vapaasti on paljon helpompi kirjoittaa, mutta jotkin asiat on kirjoitettava sen hienomman asteen mukaan.
[ 14:30 ]
Kukas se sieltä tulikaan, aviomiehen pikkusisko! Osti yllätyslahjan, mitä sattuneista syistä en voi tässä paljastaa. Hihi!
Ja niin ihania kuin tällaiset pienet tauot ovatkin, siis paperihommilta, niin pakko niitä on palata tekemään loppuun. Jos vaikka saisi tänään kirjoiteltua puhtaaksi ja lähetettyä eteen päin.
[ 14:35 ]
Ruokaa mikroon. Jännittävää, miten tulen ihan ähkyyn 15cm subin patongista, mutta sitten iskee nälkä jonkin ajan perästä.
Ainiin, takahuoneesta piti avautua. Sinne oltiin kokouksen jäljiltä jätetty asioita laittamatta loppuun asti pois. Vähän harmittaa, että tarvitsee toisten jälkiä siivota. Ja siis okei, asioita unohtuu, ei sille mitään mahda. Ja onhan minullakin sama kuppi koko viikon käytössä, ennen kuin kunnolla tiskaan sen. Mutta vähän epäilen, että viikonloppuapulaiset arvostaisi yllätystä, jos jättäisin kaiken sinne levälleen.
[ 14:40 ]
Nam nam, kermaista kanaruukkua tällä kertaa. Melkein pitäisi ottaa aina kuva siitä, mitä täällä lounastan ja jakaa vähän mielipidettä.
[ 14:50 ]
ASIAKAS! JEEEEEEEEEEEEE! Osti pari pakettia pikakahvia. Sitä tuntuu useammatkin hakevan. Kaipa se sitten on hyvää. Ainakin kahvi-ihmisten mielestä.
[ 14:55 ]
Täällä paperissa lukee FiFo-periaate, joka siis tarkoittaa First in - First out -periaatetta. Jotenkin täytyy sanoa, miten hölmöä on laittaa englanniksi tuo asia, jonka olisi ihan hyvin voinut suomeksikin laittaa: Ensiksi sisään - Ensiksi pois, eli EsEp-periaate.Yhtä helppo lausua ja yhtä turhanpäiväinen. Kaikkeen sitä törmääkin.
[ 15:20 ]
Piirsin omin kätösin paintissa kaupan summittaisen pohjapiirustuksen. Uuyeah!
Tässä se, ilman tilpehöörejä, mitä piti laittaa mukaan:
Niin ja obiviously, se on summittainen ja vain jotain sinne päin.
[ 15:35 ]
EMERGENCY! EMERGENCY! Pieni hetki -lappu oveen ja vessan puolelle tykittämään. Maha ei ilmeisesti tykännyt jostain, mitä söin.. Tai sitten se muuten vain kiukutteli. Tuoksu oli kyllä sanoinkuvaamattoman... Yeah. Semmoinen juuri.
[ 15:45 ]
Usko siihen, että saisin sen omavastuusuunnitelman tehtyä vielä tänää kutistuu entisestään. Keskittymiskyky harhailee uskomattoman vahvana minne sattuu. Mutta hey, pakko tehdä, kun kerran lupauduin tekemään.
[ 16:05 ]
Sähköpostia oli tullut. Soittelin siihen liittyen taloudenhoitajalle ja pistin sähköpostia eteen päin. Ehkä parasta oli se, kun olin saanut lähetettyä sen postin, niin oli tullut sillä välin uusi sähköposti - roskapostia. Höhö.
Sitten piti taas palata säätämään sitä suunnitelmaa.
Ja sitten, kysynpähän vain: MISSÄ KAIKKI ASIAKKAAT OVAT?
[ 16:20 ]
En pitänytkään sen aiemmin tekemäni pohjapiirustuksen viivoista ja tein sen uudestaan. Nyt on paljon selkeämpi ja ehkä asiallisempikin. En kyllä ole lainkaan varma, että tuollaistako pohjapiirustusta siihen oikein kaivattiin vaiko ei. Mysteeri.
Sitten olin itse itseni asiakas, ostin suklaata. Tein myös kaakaota, koska KYLMÄ!
[ 16:35 ]
Keskittyminen menee liian hankalaksi ja isken ircin liekeille. Pieni häiriö tekee vain hyvää ja sosiaalinen kontakti tuttujen kanssa NEED!
[ 16:55 ]
JEEE, ASIAK--! Nope, taloudenhoitaja se sieltä tupsahti. Mutta minulla olikin täällä ihan etanapostia odottamassa juurikin hänelle.
[ 17:25 ]
En uskonut, että pystyisin siihen, mutta niin vain sain sittenkin valmiiksi ensimmäisen version elintarvikehuoneiston omavalvontasuunnitelmasta, tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi. Jeeeeeee!
[ 17:30 ]
Tarkoitus oli sähköpostia yhdelle tavarantoimittajalle, josko tulisi sieltä päästä selkoa, että miten hommat etenee muutoksista ja muista huolimatta. MUTTA. En löydä yhteystietoja mistään, mistä minä osaan katsoa. Ei kai auta kuin odotella huomista, kun kollega tulee tänne taas omalle työvuorolleen loppupäivästä.
[ 18:05 ]
Oho! Kello olikin jo mennyt onnellisesti eteen päin. Pulju vähän myöhässä kiinni ja kassa laskentaan!
[ 18:25 ]
Huh huh, kolmet sähköpostit, joista kahteen laitoin vastausviestiä.
Päiväkassa laskettu, kirjattu, tulostettu. Kassakirja päivitetty. Melkoinen tunne tajuta, että tehtiin tänään tappiota.. Ja siis kyse ei nyt ole mistään elämää suuremmasta summasta, mutta silti.
Ja siitä huolimatta, kassassa on mystisesti ylimääräistä rahaa. Makes no sense. Niin ja siis minä olen niitä ihmisiä, jotka repivät pelihousut, jos kassassa on heittoa edes 0,05e.
[ 19:10 ]
Pääsin vihdoinkin viemään roskat. Note to self: Hanki kaupalle uudet roskapussit. Ihan oikeasti, joko olen sokea tai sitten täällä ei yksinkertaisesti vain missään ole.
Raha-asioiden selvittely saa nyt luvan odotella oikeita ihmisiä paikalle.
[ 19:40 ]
Totesin tässä riehuessani (lue: moppasin lattiat), että olen loppujen lopuksi melkoisen neuroottinen, joissain asioissa...
MUTTA! Kotia kohden! Jalkaisin... Bööh...
AINIIN! Ihan vain tiedoksi pitkäkyntisille, jotka siellä koittaa tehdä tämän blogin perusteella 1+1= paljon rahaa kassassa. Nope. Katsokaas kun minä ja muut kaupan työntekijät käydään mystisin väliajoin viemässä kassaa pankkiin. Että jos te rahaa kaipaatte, niin koittakaa mennä töihin. Tienaa paremmin ja tuloo parempi mieli.
Piia the kauppias, kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti