Tajusin, ettei tänään olekaan perjantai

[ 10:50 ]

Ajoissa on hyvä olla. Ei ole kiirettä. Ehtii oikeasti laskemaan kassan kaikessa rauhassa ja hakemaan sen postinkin. Oli siellä yksi mainos ja yksi kirje. Kauppaan valot päälle.

Edellisen iltapäivän tapahtuman laatikot olivat tulleet takaisin kaupalle. Tai ainakin kaksi niistä. Niin ja sen tapahtuman oikea nimi olikin siis Iltatori, eikä Iltalohja, niin kuin olin ensin jotenkin päässäni sen vääntänyt. (Iltalohja lieneekin lehden nimi, hahaha!)


[ 11:00 ]

Olin juuri menossa avaamaan oven, kun huomasin, että työkokeilija olikin ollut siellä odottelemassa! Voi! Olisi koputtanut tai jotain, niin olisin heti päästänyt sisään! Ei siinä, rekki ulos (aurinkoinen sää, niin voi taas laittaa oven viereen!), kukkanen ja kisumatto omille paikoilleen. Käänsin kisumaton ympäri, niin että nyt se katsookin toiseen suuntaan. Hihihi! Niin ja kastelin kukkasen!


[ 11:25 ]

Saatiin lehtilähetys kaupalle. Ihmettelin ensin, että mitä ihmeen lehtiä meille on tänne tullut. Allekirjoituksen jälkeen, kun avasin paketin, huomasin että ne olivatkin tuoreen Voima -lehdet. Tämä selvä.


[ 12:30 ]

LOUNASTA! Laitoin oven lukkoon ja lapun luukulle, kun tällä kertaa työkokeilija jäi kaupalle, kun oli juuri saanut kahvin keitettyä.


[ 12:45 ]

Hihihihihi! Kylläpäs kaikenmoisia jekkuja siellä lounasravintolalla on eräs henkilö keksinyt tehdä, kun hän livistää ilmeisesti huomenna pois omille teilleen. Olisi myynyt minulle hunajameloneitakin, mutta ne ovat kuulemma jo menneet huonoksi, ettei niitä enää kehtaa. Törmäsin myös yhteen keittiötätiin siinä ohimennen. Kertoi olleensa saikulla jo pari viikkoa. Vähän ikävältä se hänen meininki kuulosti. Ihan huolestuttaa. Toivottavasti nyt kuitenkin helpottaisi, hän kun on myöskin raskaana.


[ 13:35 ]

Tuli asiakas, joka sanoi katselevansa. Sanoin tapani mukaan, että kaikessa rauhassa ja mikäs sen mukavampaa. Kovin kaikkea tutkiskeli ja lopulta lompakko tarttui silmään. Samoin pitkän harkinnan jälkeen yksi valokuvakehys pääsi hänen mukaansa. Kassalla sitten huomasin, että edellinen lompakko oli kyllä niin loppuun asti käytetty, ettei mikään ihmekkään, että uudelle alkoi olla jo tarvetta. Kehotin asiakasta ottamaan ihmeessä meidän lehdetkin mukaansa. Kävimme näet lyhyttä keskustelua aiheesta jos toisesta ja ajattelin, että hän saattaisi saada erityisen paljon irti niistä lehdistä. Hän sitten kertoi, että hänellä on kirjeystävä ja että hän voisi lähettää postitse tälle yhden Maailmankauppalehdistä. Sanoin, että ihan vapaasti. Kyseli vielä kollegan perään ja kerroin hänen olevan lomalla ja että hän on yleensä perjantaisin iltapäivävuorossa.


[ 14:30 ]

Tulipa asiakas, joka kyseli heti ensikädeltä sappisaippuaa. Kertoi, että heidän koiransa kirsusta oli tullut matolle verta ja että mikään muu saippua ei ole kotoa tehonnut. Otin saippuan hyllystä ja utelin vähän tarinaa, mikä koiruudella oikein sitten oli. Kuulemma nenäpunkkia epäiltiin ja oli siihen saanut lääkkeet. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin lääkkeiden sivuvaikutus, koska eläinlääkärissä tutkittuna mitään poikkeavaa ei löydetty mistään testeistä. Voi rassua. Toivottavasti menisi ohi ja toivottavasti sappisaippua saa sen tahran irtoamaan.


[ 14:55 ]

Tuli pieni perhe käymään, kiertelivät ja katselivat. Pienin oli sylissä ja kuikuili valtavilla silmillään kaikkea mitä suinkin saattoi. Sainpa pienellä piiloleikillä hyllyntakaa kurkkimisesta puolikkaan hymyn irti. Jännitti ehkä vähän liikaa pikkukaveria. Isännälle löytyi jalkahieroja, kun hieman kehaisin perään, että se on kyllä ollut todella haluttu tuote. Ja makukahvipussi löytyi hyllystä. Näillä oli hyvä mennä.


[ 15:00 ]

KIEKKO!KIEKKO!KIEKKO!!!! Ovi kiinni ja äkkiä sitä kiekkoa pyöräyttämään, ennen kuin tulee taas ylläripylläri lottovoitto.


[ 15:20 ]

Iäkkäämpi asiakas tuli sisään ja käveli suorinta tietä luokseni ja kyseli kukkakimpusta, jonka oli tilannut. Hymyilin lämpimästi ja sanoin, että hän on varmaankin matkalla viereiseen kauppaan, että tämä on Lohjan maailmankauppa ja että ei hätää, tänne eksyy päivittäin muitakin.


[ 15:45 ]

Tuli erään lehden edustaja kysymään, haluttaisiinko me meidän kaupan mainoksen heidän lehteensä. Antoi tarjouksen käyntikortin kokoiseen tilaan ja totesin, että siinä menisi suunnilleen meidän yhden päivän tuotot. Edustajan silmät tippuivat suunnilleen päästä, kun hän kuuli tämän. Nii'in, sellaista se meidän kaupan elämä on. Toivotteli sitten parempia päiviä ja että tulee mahdollisesti syksyllä uudestaan kyselemään.


[ 18:00 ]

Neljän jälkeen, vietin yksinäiset kaksi tuntia. Ei yhtikäs ketään. Työkokeilijakin ehti lopettaa vuoronsa ja karata kotiansa. Tuskaisen yksinäistä. Ahdistavaa. Jonkin verran puhelut mm. äiteen ja aviomiehen kanssa helpotti, muussa tapauksessa tuijotin lähes maanisesti kelloa, että se liikkuisi nopeammin kohti päivän päätöstä.

Tilauslistojen katsomisestakaan ei tullut mitään, kun kaikki tuntui vilisevän vain silmissä, enkä hahmottanut yhtään mitään. Samanaikaisesti takaraivossa nakertaa: "TÄÄ HOMMA PITÄÄ TEHDÄ! SÄ OOT IHAN LUUSERI, KUN ET SAA EDES TÄLLASTA HOMMAA TEHTYÄ!"

Kaupan sulkeminen meni rutiinilla. Rekki, kukka, kisumatto, ovilukkoon. Kassa rapsuttamaan, rahat laskentaan, näpyttelyä tänne. Valot menee vielä kiinni, ennen kuin poistun kotia ja laitan oven takalukkoon.

Piia the kauppias, kuittaa.