Wut? Päivä meni jo?

Aamulla meinasi lääkäriultrassa mennä niin pitkäksi, etten ehdikään avaamaan kauppaa. Olin jo laittanut viestiäkin, että kollega kävisi hoitamassa avaamisen ja tulen heti kun pääsen. Ei sitten ollutkaan onneksi tarvetta, kun kaikki oli ultrassa ok, niin ei tarvinnut sen enempää sitten mitään selvitellä ja päästiin vartissa lähtemään.


[ 10:55 ]

Ehdin juuri menemään kauppaan sisälle, laittamaan valot päälle, laskemaan kassan ja laittamaan sen koneeseen sisään, kun huomasin, että siellä oli jo asiakas odottelemassa.


[ 11:00 ]

Eipä siinä sitten muuta kuin ovea auki ja asiakas sisälle. Vähän joutui tekemään säätämistä, kun rekki oli vielä sisällä ja asiakas oli rattaiden kanssa liikenteessä. Mahtui kuitenkin ja sain vietyä rekin ulos, pois tieltä. Kisumatto ja kukkanen pääsi yhtä nopeasti ulos.

Asiakas kysyi vanulapuista. Sanoin, ettei meillä niitä tällä hetkellä ole, mutta että tilausta ollaan tekemässä ja jos vain varastolla on, niin sitten tilataan, tottakai. Suklaalevy tuli hyllyltä mukaan ja ruokosokeripala-paketti. Rattaissa ollut pikkukaveri lauleli iloisesti omia laulujaan ja sanoinkin asiakkaalle, että on tutkittu, että kun ihminen laulelee, niin silloin se on onnellinen.


[ 11:05 ]

Tuli jo päivän toinen asiakas, joka ei sitten ostanutkaan mitään. Pyörähti, ihmetteli ja poistui.


[ 12:30 ]

Nyt. Sitä lounasta, vielä kun muistan!


[ 12:40 ]

Tulin nopeasti jättämään lounaan odottamaan, kun piti ehtiä Kelassakin pyörähtää, niin sama se on tähän samaan syssyyn sitten hoitaa.


[ 13:15 ]

Siellä olikin ovet kiinni tasaan asti, koska lounastauko. Ehdinpä siinä odotellessa seurata kahta pientä tyttöä, jotka leikkivät merirosvoja. Tappoivat zombeja, etsivät aarteita ja piilottivat ne, seilasivat hurjissa myrskyissä jne. Ihan mahtavaa!

Mutta täällä kaupalla olikin kaikki odottelemassa kiltisti. Lounaskin ehkä jäähtynyt sen verran, että on helpompi syödä.


[ 13:20 ]

Hoh! No niinpä niin, luulin vain pääseväni lounastamaan, kun tulikin asiakas. Kysyi suklaata ja valitsi sitten paria erilaista laatua. Laukutkin kiinnostivat ja lopulta punainen nahkalaukku vei hänen sydämensä. Maksun kohdalla vastaan tuli maksuväline. Meillä kun ei edelleenkään kortti käy. Ei muuta kuin suunnistusta ottomaatille. Lupasin pitää myös hänen kukkasestaan huolen, sillä välin, kun hän käy kipaisemassa.


[ 13:30 ]

Luulin, että asiakas palasi, kun työssäkokeilija tuli vihdoinkin tänne. Kertoi, että bussi oli ollut aivat ääriään myöten täynnä ja myöhässä. Sanoin, ettei se nyt mitään haittaa ja että kiva vain, kun pääsi tulemaan, että ehdin jo ajatella, että hän on sairaana tai jostain muusta syystä jäänyt pois.


[ 13:35 ]

No sieltä se asiakaskin palasi. Sanoipa sitten, että ostaisi vielä kortin lisäksi, kun se hänelle tuli mieleen, kun hän oli kävelemässä takaisin päin ja ohitti Suomalaisen kirjakaupan. Noh, ei muuta kuin suurta valintaa tekemään meidän melko laajasta valikoimasta. Riikinkukot veivät voiton lopulta ja pääsi muiden ostosten mukaan. Nappasin vielä laukun sisältä paperit, että on helpompi pakata mukaan, kun asiakas ei halunnut näyttää kuulemma siltä, että on erehdyksissään ottanut kaksi kassia kotoaan. Kun ne olivat tyyliltänsäkin erilaiset. Tämä hyvä.


[ 13:50 ]

Kokeilija päätti ostaa itselleen suklaata ja pienen hämmennyksen jälkeen kassakoneen kanssa selvisi, että kaikki olikin mennyt ihan hyvin. Oli jäänyt vain välistä iskemättä se oma käteissumma, mutta onneksi meillä on viisas kassakone, niin se tietää kyllä laittaa tasarahan myyntiin, vaikkei se erikseen kuitissa näykään.


[ 14:00 ]

Tuli asiakas, joka sanoi vain katselevansa. Mikäs siinä, katseleminen kannattaa. Lopulta tarkemman tarkastelun jälkeen selvisi asiakkaan toimesta, että takkeja oli eri kokoja ja hän päätti sitten kokeilla päällensä. Todettiin, että sellainen peili, joka olisi vähän ylempänä ja näyttäisi koko vartalon olisi parempi. Vielä kun keksisin, minne sellaisen laittaisin ja miten. Sopiva takki kuitenkin löytyi, mikä miellytti asiakasta ja isompi kerä hamppunaruakin lähti mukaan. Laukkujakin hän kävi katselemassa ja kertoi, että hänellä oli eläinkuosillinen kassi, mitä hän on käyttänyt jo vuosia ja että se alkaa olla jo ajan patinoima.


[ 14:25 ]

Tuli asiakaspariskunta. Katselivat aikansa, kun sitten ihastuivat yhteen albumiin. Kyselivät siinä toisiltansa, oliko toisella käteistä. Ei ollut. Sanoivat sitten, että palaavat pian.

Eikä siinä todellakaan kauaa mennyt, kun he palasivat ja ottivat albumin hyllystä. Toinen kertoi, että oli joskus Helsingissä nähnyt vastaavia pieniä sydämiä myynnissä ja niistä pyydettiin 18 euroa per kappale. Sanoin sitten siihen väliin, että meillä tämä meininki täällä on ehkä pikkaisen reilumpaa. Loppukiertelyn jälkeen mitään muuta ei sitten kuitenkaan tarttunut mukaan.


[ 14:35 ]

Tuttuhan se sieltä tuli kaupalla käymään pikkuisen natiaisensa kanssa. Vinkkasi tutun näköisellä lompakolla, että on hän täällä ennenkin käynyt. Kyseli, mitä kaikkea uutta tänne on tullut ja tuumasin, että vähän yhtä sun toista. FairBreakit kun siinä sopivasti oli esillä, niin niitä tietenkin kehuin kovin. Olenhan itse niitä jo aika monta pakettia, että erillistä patukkaa ostanut. Yhden sitten päätti maistiaisiksi ostaa. Ja muun höpöttelyn ja kiertelyn jälkeen bongasi meidän alepöydältä parit suklaalevyt. Pitihän nekin päästä ostamaan, mutta koska meillä ei kortti käy, joutuipa sitten lähtemään käymään ottomaatilla.


[ 14:45 ]

Ei siellä kauaa mennyt ja tulipahan siinä taas vähän höpöteltyä lisää. Suklaalevyt pääsivät makusteluun ja Voima -lehti, sekä Maailmankauppalehti tarttui mukaan myös. Oli kyllä kaikin puolin mukavaa nähdä kunnolla pitkästä aikaa!


[ 15:20 ]

Kollegahan se sieltä tuli. Olinkin odotellut, koska kampaamolta soitettiin ja kerrottiin, että nyt on hänen kännykkänsä sinne jäänyt ja tarvitsisi varmasti saada takaisin omistajalleen. Mutta sitten kun olin sanomassa asiasta, niin asia olikin jo hoidossa ja ettei ollut hätää. Hyvä näin. Näytin sitten, missä kaikki laatikot on, missä on pakattuna kaikki myytävät valmiiksi.


[ 15:25 ]

Tuli parikin asiakasta. Molemmat kiertelivät ja katselivat, mutta vain toinen jäi sitten todella katselemaan. Tarkastelujen ja kokeilujen jälkeen hyväksi osoittautui kainalolaukku. (Jotain muutakin hän osti, mutta erinäisten häiriöiden ym. takia, unohdin kirjoittaa heti, mitä oli tapahtunut ja tämä jää nyt kaikin puolin vajanaiseksi.)


[ 17:30 ]

Tuli asiakas, tyttärensä kanssa. Kiertelivät ja katselivat. Tytöllä oli useampikin asia, minkä hän olisi tahtonut ostettavan, mutta ne jäivät sinne odottamaan, että hänellä olisi itsellään tarpeeksi omaa rahaa ostaa. Lopulta mukaan lähti cashew-pähkinät. Onnellisesti sähläsin kuitenkin kassan kanssa ja laitoin väärän summan maksetuksi. Ja sen lisäksi sähläsin vielä sen seuraavankin summan. Onneksi sitä ei tarvinnut sen enempää selvitellä, koska asiakas sai itselleen sen verran, kuin kuuluikin saada takaisin ja meidän kassasta löytyy myös oikea summa rahaa.


[ 17:45 ]

Maksoin oman piikkini, joka koostui alesuklaalevystä, FairBreak -patukasta, pillimehusta ja appelsiinisuklaa -patukasta.


[ 18:01 ]

Varainhoitaja tuli ovelle kysymään, jokos mennän. Olin juuri itsekin katsonut kelloa, että pitäisi laittaa pulju kiini. Pikapikaahan me tässä asiat hoidettiin kuntoon ja sama 10min meni, kuin aina ennenkin.

Piia the kauppias, kuittaa!